Koska kukaan ei halua tehdä huonoja hankintoja, päätin listata kaikkien vauvavuoteen urheasti suuntaavien hyödyksi ja iloksi meidän vauvan ensikuukausien parhaat tavarat. Kuusi on yli muiden. 

Stokke Newborn Set

Ihan ehdoton! En ymmärrä miten pärjättiin ilman tätä Nopsun kanssa. Tässä Ludu istuu aina kun me syödään ja ehkä kerran päivässä teen vähän koneella jotain hommia tai selvittelen asioita, Ludun istuessa vieressä syömässä jotain puruleluaan. Istuimen saa näppärästi tuolista myös pois, joten kun on vaikkapa vieraita, Tripp Trapp on sekunnissa ihan tavallisena tuolina käytössä. Tämän kanssa muuten mennään jo viimeisiä viikkoja! Viimeistään parin kuukauden päästä Ludde jo istuu ja voimme siirtyä Baby Settiin, joka on siis Tripp Trappin syöttötuolimalli. 

Swaddle Up Blanket + unipesä 

Yksi harvoja uutena ostettuja asioita oli tämä Swaddle Up Blanket, josta olin kuullut kehuja. Nopsu nukkui ensimmäiset kuukautensa tiukassa kapalossa ja vielä lähes parivuotiaaksi asti unipussissa. Siispä ajattelin, että kesävauvalle tämä on loistoratkaisu - kapalo kun saattaa olla aika kuuma. Ja loistava on ollutkin! Vauva ei käsillään huido itseään jatkuvasti hereille ja nyt kun niitä sormia pitää koko ajan syödä, niin pussi hyvin hillitsee sitäkin. Oikeastaan ainut miinus on hinta (30 euroa), sillä pusseja olisi kätevä olla useampi, koska pussiin tietenkin tulee maitotahroja ja noita tassuja kuolataan nukahtaessa urakalla JA siksi sitä täytyy pestä usein. Huh, hengästytti jo tuo lauseen pituus! 

Unipesä on myös ollut aivan loistava hankinta. Siinä L nukkui vieressä jo lähes vastasyntyneenä ja siirto omaan sänkyyn meni aivan tuosta vaan, kun pesässä unituntuma (mikä ihana uusi sana) säilyi täysin samana. 

Bumbo

Bumbo! Tämä hassu istuin on myös uusi tuttavuus tällä vauvakierroksella! Bumbo on meillä kylppärissä, sillä monesti siellä tekee asioita, joihin on kiva saada hetkeksi kaksi kättä vapaaksi. Vessassakäynti, pikameikki, pyykit koneeseen tai kuivausrumpuun... Bumbossa vauva voi viettää hetken istuma-asennossa näin, kun pää kannatellaan jo hyvin, mutta istuminen ilman tukea ei vielä luonnistu. Bumboa on paljon kritisoitukin, että se on epäergonominen vauvalle ja tuossa kun istuttaa, niin ei koskaan opi kunnolla itse istumaan. Nämä argumentit taas haukotuttaa, sillä en-hän minä sitä vauvaa viikkotolkulla tuossa istuimessa pidä! Varmasti olisi huono juttu, jos istuisi kauhean paljon ja usein Bumbossa, mutta esim. meillä kun Ludu viettää siinä aikaa 0-5min per päivä, en jaksa uskoa, että mitään haittaa tuosta on. 

Britax Go -setti

Yksi asia, johon suosittelen panostamaan vauva-arjessa on hyvä kulkupeli. Jos perheessä on käytössä auto, hyvä setti sisältää vaunurungon, vaunukopan sekä turvakaukalon. Arjen sujuvuuden takaamiseksi lämmin suositus setille, jossa niin sanotusti "kaikki menee vaan kliks kliks". Eli autoon isofix-kiinnitteinen (auton runkoon asti kiinnittyvä) telakka, johon kaukalon voi vaan kliks nostaa. Ja siitä taas kliks vaan vaunurunkoon. Näin vauvaa ei tarvitse koskaan herättää, kun se autossa nukahtaa. Toimivaa kulkupelisettiä täydentää vielä ratasosa, jonka saa kätevästi samaan runkoon. Näin ei myöskään tarvitse ostaa uusia rattaita, kun vaunutteluikä jää taakse.

Strolley Organizer

Jokaisen kotiäidin käsilaukku :) Tässä kulkee viikolla aina mukana lompakko, avaimet, puhelin, juomapullo, purkkaa ja huulirasva. Niin ja myös käsirasva ja nenäliinapaketti! Paljon mahtuu toimivaan vaunupussukkaan, jota ilmeisesti tyylikkäästi strolley organizeriksi kutsutaan. Ainut miinus on se, että ei ole yksi kerta, kun lähden jonnekin asioille unohtaen kaikki tärkeät tavarani, tai ainakin osan niistä, tuohon pussukkaan. Pointsit Britaxin organizerille tukevasta ja silti helposti irrotettavasta tarrakiinnityksestä sekä kätevästi magneetilla sulkeutuvasta keskiosan kannesta. 

+ Auton peili

Autolla matkustaessa aivan ehdoton on takapenkin päätukeen kiinnitettävä peili. Tuon peilin (ja peruutuspeilin) kautta ajaessa näkee sekunnin vilkaisulla, miten vauvalla menee. Ei tarvitse siis turhaa stressata kitinöistä, jos näkee, että tyypillä kuitenkin kaikki on hyvin. Kävipä meille kerran niinkin, että vasta liikkeellä ollessa huomattiin vauvalla olevan turvavyöt auki (en nyt mitään nimiä mainitse, kumpi vauvan kaukaloon pakkasi ja autoon nosti..) - joten ei muuta kuin pysäytys lähimmälle bussipysäkille ja vyöt kiinni! Ja lisää kahvia isille. 

Ja sitten se huti...

Baby Björnin kantoreppu

Oikeastaan vain yksi ostos on ollut todellinen huti ja se oli Baby Björnin kantoreppu. Tai rintareppu kai sen ihan virallinen nimi on. Ostin sen käytettynä ja maksoin 40e (!?!?) vain todetakseni, että kyseinen reppu on ergonomisuuden epämuodostuma. Siinä ei ollut lainkaan lantiovyötä, joten hippusenkin painavampi vauva painaa koko painollaan hartioita. Hartiat kun ei muuten olekaan jumissa.. ainoastaan ihan pienen vauvan kanssa tuo varmasti on ihan näppärä. Helppo se kyllä oli pukea päälle, jos jotain positiivista haetaan. 

Mitä hittejä ja huteja mahtuu/mahtui teidän muiden vauvavuoteen? 

Tuntuuko, että toisen tai kolmannen lapsen kohdalla osasitte jo tehdä osuvammat hankinnat? 

PARHAAT VINKIT LAPSIPERHEEN RUOKAHETKIIN

 

YHTEISTYÖSSÄ PILTTI 

Meillä vauveli on nyt muutamien päivien aikana maistellut ensimmäiset lusikallisensa soseita, joten hyvään saumaan osui kutsu juhlistamaan suomalaista Pilttiä, joka täyttää tänä vuonna jo 65 vuotta! Tilaisuudessa oli kaksi upeaa puhujaa, joista molemmista haluan kertoa teille. Hyviä vinkkejä kun ei koskaan ole liikaa jaettavaksi. 

Ravitsemusneuvoja Kati Kuisma kertoi, miten syömisestä ja ruokahetkistä tulee koko perheelle mukava rutiini, joka toivon mukaan säilyy lapsilla hyvänä suhteena ruokaan aina aikuiselämään asti. Hän antoi neljä vinkkiä hyvän mielen ruokapöytään: 

1. Syödään yhdessä

Otetaan lapset mukaan ruuanlaittoon, tehdään yhdessä ja syödään yhdessä. Puhutaan myönteisesti ruuasta. Tehdään ruokailusta mukava asia.

2. Arki ratkaisee

Vanhemmat tekevät valinnat, ohjaavat ja tarvittaessa rajoittavat. Olennaista kokonaisuudessa ei ole se, miten upea synttäripöytä lapselle katetaan tai kuinka värikäs on jouluateria. Keskity mieluummin toimivaan arkeen ja tee arjen ruokahetkistä positiivisia kokemuksia. Viikossa istutaan pöydän ääreen yhdessä parhaimmillaan 35 kertaa, siinä on monta mahdollisuutta muokata lapsen suhdetta ruokaan.

3. Ruokarohkeus kasvaa ajan kanssa

Lapset syövät sitä, mistä pitävät ja useimmiten he pitävät siitä, mikä on tuttua. Osa lapsista on selvästi herkempiä syömisen suhteen. Heidän suussaan vähänkin erilainen koostumus voi tuntua epämukavalta ja he suosivat pehmeää suutuntumaa. Toiset taas hätkähtävät yhtään karvaampaa tai voimakkaampaa makua. Anna lasten rauhassa totutella uusiin ruokiin ja anna heille aikaa oppia pitämään uusista mauista sekä koostumuksista. 

4. Ruokailo 

Kehu, kannusta ja huomaa hyvä. Jotkut lapsista tuntuvat tarvitsevan loputtomasti kannustamista ja silti lautanen usein jää koskematta tai vähintään puoliksi syömättä. Pyri näissäkin tilanteissa jättämään ruokailusta positiivinen fiilis. Mainitse vaikka, että olipa mukava jutella kanssasi päivän kuulumisia samalla, kun syötiin. Ja kun huomaat, että lapsi maistaa rohkeasti uutta ruokaa tai on oppinut syömään jotain, mistä ei ennen pitänyt - kehu lämpimästi. 

En voinut olla tuntematta pieniä omantunnon pistoksia, kun kuuntelin Katia. Meillähän Nopsu ei ole kovin innokas ruokailija. Hoidossa hän kyllä on aina syönyt parikin lautasellista ruokaa - kotona en muista, että juuri koskaan olisi pyytänyt ruokaa lisää. Tavanomaisempaa meillä on, että tuota kannustamista (köh, välillä tuputtamista ja lahjomista) harrastetaan päivittäin. Mietin, olisinko voinut tehdä jotain toisin? Mietin, voisinko vielä tehdä jotain toisin? Mietin, voisinko Ludden kohdalla osata tehdä jotain toisin!? 

Nopsu on jo neljävuotias ja voisimme hyvin hänen kanssaan jutella joku hyvä hetki siitä, miten hän syömisen kokee (oma ajatus: mikä hemmetti siinä on niin vaikeaa). Voisin myös ottaa Nopsun mukaan kuukauden ruokalistan suunnitteluun ja antaa hänen valita vaikkapa jokaiselle viikolle yhden tai kaksi ruokaa. 

Ludde on aloittanut oma syömisuransa kyllä vallan mainiosti. Bataatti ja päärynä on kotona testattu ja molemmat kelpaavat hyvin. Piltti oli ihanasti ottanut tilaisuudessa huomioon myös pienet ruokailijat ja heille tarjoiltiinkin aikuisten ruokaa vastaava soseruoka ensimmäisenä pöytiin. Ludulle kysäisin, että sattuisiko heillä olemaan jotain, mitä vaan yhtä raaka-ainetta sisältävää sosetta ja saimmekin herkullisen lautasellisen porkkanaa pöytään. Ainut vaan, että nuori herra oli sitä mieltä, että porkkana on kammotus ja ei varmasti ole syötäväksi tarkoitettu! Hän siis tyytyi tuolla ruokailukerralla maitoon sekä järsi jälkiruuaksi purulelua ja kuolalappuaan. 

Piltin Ensimaut-sarja on kiinnittänyt jo ennen tätä tilaisuutta huomioni kaupoissa. Ihana saada napata vain yhtä tai kahta makua sisältäviä soseita ostoskoriin. Näin aluksi, kun määrät ovat kovin pieniä, olen itse tehnyt soseita jääpalarasioihin, mutta reissussa valmispurkit ovat kätevät ja niihin siirrymme kyllä kotonakin ruokahalun kasvaessa. 

Toinen tilaisuuden puhuja oli i-ha-na Maaret Kallio ja minun täytyy saada jakaa hänen viisautensa myös teille! Se kuitenkin seuraavassa postauksessa, ettei tämä veny ihan kilometrin mittaiseksi. 

Mitä kriteereitä teillä on purkkisoseille? Suositteko kotimaista tai sokerittomia? Vai nappaatteko luomua ostoskärryyn? 

PITKÄSTÄ AIKAA SUURSUOSIKKI: NOPSUSMIT!

Äitille auto

"Äiti mä voin isona sitten ostaa sulle auton. Mä meen semmoiseen valkoiset bemarit kauppaan ja valitsen sieltä. Ja laitan vaan rahat pankkitilille."

Mahtavaa!


Tärkeät aivot

"Tiedätkö Nopsu mitkä on aivot?"
"Joo, ne on täällä pään sisällä."
"Tiedätkö mitä ne tekee?"
"Ne pitää korvia paikallaan."


Parkkiongelma

"Mun on pakko isona muuttaa teistä kauemmas."
"Voi ei, miksi niin?", isi.
"No kun ei mun rekka mahdu tuohon parkkipaikalle parkkiin."

Ongelma ratkesi kuitenkin jälkipohdinnalla niin, että hän vie peräkärryn ensin jollekin tyhjälle parkkipaikalle ja tulee sitten vaan sillä ohjaamo-osalla.


Kahden lapsen äiti 

Nopsu osui paikalle, kun äiti istui nakuna sängynlaidalla suihkun jälkeen. Hän zuumaili hetken näkemäänsä, käveli lähemmäs ja reippaasti nosti tissejä viitisen senttiä ylöspäin.

"Näiden pitäis olla tässä, näin niinku ylempänä!"


Kesäisiä sanontoja

"Voi tätä elämää!", huokasi kolmevee kesäpäivänä, "Niin sanotaan aina kesällä.", selvensi perään.

LUDU 4 KUUKAUTTA - KOLMASOSA VAUVAVUODESTA TAKANA

Tänään on se suuri päivä, kun poikanen täyttää neljä kuukautta ja sehän tarkoittaa sitä, että eilen jo maistettiin ensimmäistä kertaa sosetta. Bataatti kelpasi oikein hyvin ja on se niin suloisen näköistä, kun toisen kieli menee ihan samalla tavalla sen bataatin kanssa, kuin pullon kanssa. Paljon sosetta työntyi siis suusta ulos, kuten kuuluukin, mutta kyllä hän varmasti sellaisen teelusikallisen sai masuunkin asti. Ihana pieni murunen alkaa olla jo iso vauva. 

Nukkuminen Ludulla on vähän parantunut tässä kuukauden aikana. Öisin hän saattaa nukkua ensimmäisen unipätkän jopa 5-6 tuntia tai sitten nukkuu vaikkapa kaksi 4 tunnin pätkää. Aamuyöt on levottomampia. Päivisin hän on muutaman kerran nukahtanut sisällä paikallaan oleviin vaunuihin tai omaan sänkyyn. Unta näin on riittänyt kerran jopa tunnin ajaksi, jolloin lähdin kyllä todellakin ylös katsomaan, että onko siellä kaikki kunnossa :) 

Aivan valtavan hurmaavasti Ludde on alkanut nauramaan ja isoveli on tietenkin hänen suurin idolinsa. Isoveljelle hymyillään maailman leveintä hymyä, vaikka Nopsu ei muuta tekisi, kuin mussuttaisi leipää pöydän ääressä. Silmissä näkyy sellainen ihailu, että tietää kenen perässä pikkuinen tulee kaiken elämässään tekemään. Ainakin lapsena :) 

Ludun kanssa elämä on oikeastaan aika helppoa päivisin. Hänet on tosi helppo ottaa mukaan minne vaan, koska hän lähes takuuvarmasti nukkuu bussin tai auton hurinassa. Tai jos ei nuku, niin jaksaa yleensä tyytyväisenä jonkin aikaa katsella viliseviä maisemia tai ihmisiä. 

Ludde on oppinut tämän viikon aikana tarttumaan käsillään leluihin ja viemään ne salamana suuhunsa tutkittavaksi. Pienet legot on siis jo pidettävä pikkumurmelin käsien ulottumattomissa. 

Valtavasti nuori herra kuolaa - kuolalappuja saa vaihtaa kolme tai neljäkin kertaa päivässä kuivaan. Alaikenissä näkyy pari valkoista pistettä, mutta niin siellä on näkynyt jo kuukauden ajan. Saas nähdä, koska hampaat oikeasti puhkeavat sitten ikenen läpi. 

Mahallaan ollessaan Ludu kannattelee joten kuten päätään ylhäällä. Kovin kauaa hän ei sitä jaksa ja laskeekin leukansa sitten omia käsiä vasten ja keskittyy nauttimaan sormiensa suuhun tunkemisesta. Kerran hän on vähän heijannut itseään kyljelleen, mutta muuten kääntymiset ja liikkumiset on ihan vauvantossuissa. Ehtiihän sitä. 

Aivan kertakaikkisen suloinen neljäkuinen pieni mies meillä siis asuu!

Mittoja päivitän taas neuvolan jälkeen, joka on vasta ensiviikkoa seuraavalla viikolla. 

Tykkää

Kaiken tunkemisesta suuhun - erityisesti äitin sormien. Yhden kerran perusteella pitää myös bataatista. Sekä rakastaa isoveljeään. 

Ei tykkää

Kynsien leikkaamisesta. Vaunuissa odottamisesta, kun äiti vetää pikavauhtia omat vaatteet päälle. 

Suosikkiruokaa

Maito ja se bataatti! 

Pituus

66cm

Paino

8330g

Vaatekoko

68 

MESSUPÄIVÄN OSTOKSET

YHTEISTYÖSSÄ SUOMEN MESSUT

Meneillään on yksi parhaista messuviikonlopuista, nimittäin I love me -messut. Suuntasin tapahtumaan jo eilen perjantaina aamupäivällä Ludun kanssa. Uskalsin lähteä vaunujen kanssa messuille noin arkipäivän aamuna ja se oli ihan hyvä ratkaisu. Ihmisiä ei vielä ollut mahdottoman paljon ja saimme viettää ihan mukavan tunnin ständejä kierrellen. Tänään oli sitten varsinainen messupäivä, kun pääsin ihan yksin paikalle. Ihmisiä näin lauantaina oli aivan valtavasti, mutta ihmeesti kuitenkin suurimpaan osaan ständejä pääsi vaivatta tutustumaan. Ainoastaan NYXin piste oli niin tukossa, että laareille ei kertakaikkiaan meinannut päästä. 

Messuilla tuli sellainen olo, että ihmisvilinän kuvaaminen ei varmaan kenellekään tuo paljoakaan uutta nähtävää, joten otinkin tähän postaukseen esittelyyn messuostokset. Ihania kirjapöytiä messuilla oli kaksin kappalein. Notkuvat, pitkät pöydät täynnä erilaisia omaan hyvinvointiin keskittyviä kirjoja - valinnan vaikeus oli todellinen. Valitsin Rachel Brathenin Yoga Girl -kirjan, koska hän on yksi sosiaalisen median tunnettuja joogapersoonia ja tuntuu, että kaipaan tähän hetkeen positiivisia esikuvia hyvinvoinnin suhteen. Kirja maksoi 15 euroa, joten ei mikään superalennus kuitenkaan. 

Hurraw:n huulirasvoista on jo tullut klassikko-ostos minun ja hyvän ystäväni messukäynneillä. Näissäkin valinnan vaikeus oli suuri, koska tarjolla on lähes kymmeniä ihania tuoksuja. Valitsin mintun, vihreän teen sekä tuollaisen, jossa SPF15. Kolme huulirasvaa maksoivat kymmenen euroa. Ajattelen, että huulirasvoissa on erityisesti syytä panostaa luonnonkosmetiikkaan, koska sitä rasvaa oikeasti päätyy elämän aikana ihan omituisen hurja määrä suun kautta mahaan. NYXin pisteelle tosiaan en oikein mahtunut kiertelemään, nappasin vain kassan vierestä ohikulkiessani ihanan lilan luomivärin. Se maksoi vain euron ja ajattelin, että juhlameikissä varmasti kivasti korosta vihertäviä silmiäni. Avril oli luonnonkosmetiikkamerkkinä uusi tuttavuus, nappasin tämänkin kynsilakan vähän heräteostoksena. Vain neljä euroa sillä oli hintaa ja mietin, että eko on tässäkin hyvä valinta sillä, koska Ludu tunkee aivan koko ajan omat ja äidin sormet suuhun ja vaikka koetan välttää omien lakattujen kynsien menoa hänen suuhun, ei se aina ihan onnistu. 

Puhdistamon pöydät ja hyllyt olisi voinut tyhjentää vaikka kokonaan. Sieltä kuitenkin ostin Energiasmoothiejauhetta, jossa kurkumaa, ruusunmarjaa, tyrniä, porkkanaa, macaa ja mangoa. Tätä sai maistaakin ständillä ja maku oli kivan kirpeä. Toimii hyvin varmasti myös banaanin ja soijamaidon kanssa smoothiena. Valmiin raakasuklaan suhteen olen aika kriittinen. Olen sen verran suklaafani, että hyvin karvas suklaa ei paljon ilahduta. Nämä raakasuklaat kuitenkin ovat todella hyviä ja kuvasta puuttuu jo jonnekin kadonnut (jep, dietti on ollut tässä vähän tauolla) inkivääri-lakritsi -makuinen patukka. Se oli ihan mielettömän hyvää, ehkä parasta maistamaani raakasuklaata. 

Näillä eväillä tultiin tänään messuilta kotiin ja tultiinpa muuten siivottuun kotiin! Meillä kävi tänään Habitaresta ostamani siivouspalvelun siivooja ja täytyy kyllä sanoa, että olen oikein tyytyväinen. Hän oli tullessaan todella iloinen, kohtelias ja miellyttävän jämpti. Siivouksen jälki oli hyvää ja olipa mukava ele pöydälle jätetty kiitoslappu suklaineen. 

Taas jaksaa aloittaa uutta viikkoa! Meidän perheessä viikko alkaakin jotenkin aina sunnuntaista, kun J on pitkän päivän töissä. Viikonloppu on siis tämän syksyn ajan typistynyt vain lauantaihin. Tiesittekö muuten, että esimerkiksi Arabiemiraateissa viikko meneekin niin, että meidän sunnuntai on heidän maanantai, perjantai on sunnuntai ja lauantai lauantai. Pysyitkö kärryillä? :) 

Hyvää huomista maanantaisunnuntaita siis kaikille!

KUN BLOGGAAJA KAMPAAMOON RAKASTUI, SE OLI MENOA - TUKALLE NIMITTÄIN!

Yhteistyössä kampaamo Evergreenin kanssa

Antakaas, kun kerron teille eilisen kampaamoreissusta. Se nimittäin oli reissu, jota tuskin koskaan unohdan. 

Jäin lähes sanattomaksi tavasta, jolla uusi kampaaja otti minut vastaan. "Moi, kiva nähdä näin luonnossa, mä oon katsellutkin somesta sun kuvia ja miettinyt, millainen tukka sulle sopisi." Siis haloo, aivan mieletön panostus asiakkaaseen jo ennen ensitapaamista! Samaan aikaan takaraivossa alkoi raksuttaa, että nyt muuten saatetaan lähteä kampaajalta pois muutenkin, kuin vain sentin siistityn tukan kanssa... 

Istuin tuoliin ja Riina alkoi kampailemaan tukkaani ja juttelemaan ideoistaan. Jo toista kertaa jouduin hakemaan sanojani, kun hän oli miettinyt minulle JUURI sellaista tukkaa, josta salaa olin tässä muutaman viikon ajan haaveillut. Mietin, että jos nyt tulee hillitty kasviväri ja tasaus, niin ehkä sitten joskus keväällä tekisin isomman muutoksen. Vähänpä vielä aamulla tiesin, mitä tuleman pitää. 

Mutta puhutaanpa ensin hetki ekokampaamo Evergreenistä. Kampaamo sijaitsee Helsingissä Mechelininkadulla hyvien kulkuyhteyksien päässä. Ja voi että miten ihanasti kaikki olikaan sisustettu. Noin tunnelmallista kampaamoa en ole nähnytkään. Tyyli ei ollut liian "eko", mutta lämpimät puiset pinnat ja kynttilät saivat olon heti rentoutumaan. 

Nyt päästään koko kampaamon (mielestäni) parhaaseen juttuun. Jos sinullekin sana ekokampaamo on saanut aikaan mielikuvia ainoastaan hennavärjätystä punaisesta tukasta, ajattele uudelleen. Evergreen on (eko)kampaamo, sillä siellä pääasiassa on hyvännäköiset hiukset asiakkaalle, mahdollisimman ekologisesti ja turvallisesti. Minulle ihan uusi juttu oli, että perinteisiä värejä sekä vaalennusta voi yhdistellä kasviväreihin ja savivaalennukseen! Ihan mieletön juttu! 

Kasvivärien hyvä puolihan on se, että ne ovat iholle ystävällisempiä ja myös kuluvat luonnollisemmin jättämättä jyrkkää tyvikasvua, mutta samaan aikaan niillä ei välttämättä saada aikaan samanlaisia asioita, kuin synteettisillä väreillä, kuten tiettyjä tummia sävyjä tai kirkasta vaaleaa. Riinan taitavissa käsissä asiakas voi saada parhaat puolet molemmista. Minullekin laitettiin vaaleat raidat synteettisellä vaalennusaineella, mutta päänahan kanssa kosketuksissa oleva tyviväri oli kasviväriä. Aivan mahtavaa! Jos siis haaveilee vaikkapa koko pään vaalennuksesta, voi suurimman osan tukasta (etenkin tyven) vaalentaa savivaalennuksella, mutta laittaa samalla joukkoon perinteisellä vaalennusaineella raitoja, joilla saadaan voimakkaampaa lopputulosta aikaan. 

Olen tästä tiedosta innoissani, kuin kävelemään oppinut lapsi jaloistaan! Enää ei tarvitse itse koettaa miettiä, saisiko haluamansa lopputuloksen aikaan kasvivärillä vai menisikö perinteiseen kampaamoon - riittää, kun suuntaa Evergreeniin, niin kaikki ongelmat ratkaistaan puolestasi! 

Palataanko sitten minun tukkaan? Päädyimme siihen, että kerran sitä vaan eletään, tukkaahan se vaan on ja ideoihin pitää tarttua silloin kun ne on tuoreita. Niin alkoi tukkaa putoilemaan lattialle kymmenien senttejen edestä. Olimme päättäneet leikata lyhyen pixie-mallin, jossa toinen puoli on polkkamaisen pitkä. Tällä myös vähän pelattiin sitä, että jos tukka jostain syystä ei tuntuisikaan omalta, ei kasvatuksen aloitus olisi aivan hirveän tuskastuttava. Mutta ainakin ensimmäisen päivän kokemuksena tuntuu, etten ikinä palaa pitkään tukkaan! Hiukseni ovat ohuet ja eiväthän ne kovin näyttävät pidempänä ole. Varsinkin, kun niitä ei koskaan jaksa laittaa, enkä tykkää pitää niitä auki. Ja olen jo aiemminkin haistattanut höpöhöpöt niille, jotka sanovat, ettei lyhyt malli voi olla naisellinen. Kauniisti leikattu lyhyt malli nimenomaan jättää niskan paljaaksi ja tuo esiin kasvojen poskipäitä - monesti paljon naisellisempi look, kuin pitkänä roikkuva ohut tukka. 

JA NYT vielä teille lukijoille paras osuus: 

Ihana Evergreen antaa "PANDAMAMA20" koodilla -20 % alennusta kaikille uusille kasviväri- tai savivaalennusasiakkaille, kun varaus tehdään ennen joulua. Tee varaus joko puhelimitse tai nettisivujen yhteydenottolomakkeen kautta. 

Tämä postaus on vilissyt ylisanoja, mutta minkäs teet, kun takana on ehkä paras kampaamoreissu koskaan! Jos sinäkin haluat isompaa tai pienempää muutosta, kasviväriä tai tavallista väriä - yleensäkin vaan hyvännäköiset hiukset, suosittelen suuntaamaan Mechelininkadulle Evergreeniin 💚 

KOTIÄIDIN SYKSYN JA TALVEN MUST-HAVES

Kotiäitiys vaatii vaatekaapilta vähän erilaisia asioita, kuin toimistotyö. Jos/KUN vauva sattuu nukkumaan vain liikkeellä olevissa vaunuissa ja esikoinen pitää joka päivä hakea päiväkodista, on sanomatta selvää, että ulos lähdetään kelistä piittaamatta. Siispä mukavuuskerrointa elämässä nostaa kummasti hyvät varusteet. Niinpä, bye bye vaatteet ja asusteet, tervetuloa varusteet! Jos/KUN vauva vielä on semmoista sorttia, ettei liiaksi viihdy yksin missään, itsensä on saatava ihmisen näköiseksi vain sekunneissa. Bye bye 10 minuutin pikameikit, tervetuloa 10 sekunnin pikameikit. 

Siispä ajattelinkin jakaa teille omat suosikkini ja toivevalintani kotiäidin syksyyn ja talveen! 

Aloitetaan perusteista. Ilma viilenee ja kuivuu, niin kuivuu ihokin. Mikään ei kosteuta paremmin, kuin The Bodyshopin ihanat vartalovoit. Lempituoksuni lähes kaikessa on Green Tea, joten tässä kauden valinta. Hiukset ovat kesän kärsineet auringosta ja edessä kuiva talvi, kunnon kosteuttava hiusnaamio tekee ihmeitä tukalle, sen kerran kun ilman lapsia pääsee rauhassa suihkuun. Samalla reissulla voikin kestovärjätä kulmakarvat, mikä on nopea ja helppo panostus arkimeikin pohjaksi. 

Sekuntipelissä voittaa meikkivoidepuuteri, jota sipaisemalla saa pahimmat punotukset ja näpyt piiloon sekä kiillon kuriin. Vedenkestävä ripsiväri ei hätkähdä tihkusateesta. Jos tykkään pusutella lapsiasi, kuten minä, ei huulipuna ehkä ole paras mahdollinen valinta meikkiin. Mutta enpä laittanutkaan sitä tähän esille sen takia! Käytän aina meikissä poskipunana huulipunaa! Sillä vaan viirut poskiin ja sormin häivytys - todella kiva ja supernopea lopputulos! 

Olen aivan ihastunut treenitrikoisiin kotihousuina. Päihittää ulkonäöllään polvipussittavat colleget 10-0, ovat mukavat jalassa ja menevät helposti ulkohousujen alle. Tällaiset löytyykin jalastani joka ikinen kotipäivä. Perustoppi ja siihen mukava huppari päälle. Tästä asusta todennäköisimmin löydät minut, jos pimpotat yllärinä ovikelloa. Vinkkinä muuten hieman ylisuurta hupparia etsivälle: H&M:n miesten osasto. Olen tällä hetkellä vielä L/42 kokoa, joten miesten huppareiden M istuu juuri täydellisesti. Hihatkin ovat tarpeeksi pitkät - muutama minut tunteva saattaa tietääkin, että olen äärimmäisen allerginen yhtään lyhyille hihoille :) 

Tällaisiin syyspäiviin ulos hyvät valinnat ovat hieman vedenpitävät ulkoiluhousut sekä ulkoilutakki. Huppu on ehdoton. Satsaus hyvin istuviin, vedenpitäviin ulkoilukenkiin on äärimmäisen kannattava juttu. Omani ovat Haltin ja niissä ei tule kuuma edes kesällä, ne pitävät täysin vettä ja niihin mahtuu ohut villasukka, jolloin niissä tarkenee pakkasellakin! Kuivempiin päiviin jalkaan kannattaa valita kunnon lenkkarit, varsinkin jos niitä vaunulenkkejä tulee tehtyä useampien kilometrien edestä. Jos haluat varjella naamaasi hieman tihkusateelta, lippa on paras ystäväsi! 

Kun kelit viilenevät, on aika siirtyä lämpimämpiin kerroksiin. Pitkä toppatakki karvakauluksella lämmittää pakkasella. Takki kannattaa olla sen verran väljä, että sinne mahtuu tarvittaessa vielä fleecekerros alle. Toppahousut on pop. Kerronpa minitarinan siitä, että sain kerran bonuspisteitä työhaastattelussa, kun saavuin paikalle toppahousuissa. No hei, ulkona oli -30 astetta ja tuulinen sijainti! Kuulema kertoi siitä, että osaan tehdä hyviä päätöksiä. 

Pipossa kannattaa siinäkin olla lämmittävä fleecekerros ainakin "reunassa". Vedenpitävät lämpimät rukkaset ovat ehdottomat. Jos sinäkin tykkäät pitää mom bun -tyyppistä suttunutturaa pään päällä, pipoa kätevämpi valinta voi olla lämmin pääpanta. Tarpeeksi ison (ympärykseltään ja leveydeltään) löysin Hööksin ratsastustarvikeliikkeestä, samoin kuin talvikengät melko edulliseen hintaan.

Myös Zalandolta olen tehnyt hyviä löytöjä ja heidän hyvä puoli tietenkin se, että myös palautus on ilmainen. Koon kun joutuu aina vähän arvaamaan. Mielessä kuitenkin hyvä pitää ekologisuus ja se, että palautuksista muodostuu ylimääräistä rasitetta ympäristölle. Tässä vielä Zalandolle kiva alekoodi.

Näillä varusteilla meinasin kohdata viilenevän syksyn ja jossain vaiheessa vihdoin koittavan talven!

Mitkä ovat sinun vaatekaappisi kulmakivet, kun ammattina on pysyvästi tai väliaikaisesti kotiäitiys? Raaskitko panostaa laadukkaisiin merkkeihin vai kierrätkö kirppareita? 


Kuvat Stadium, The Body Shop, H&M ja Hööks

TALVI TULI OLOHUONEESEEN + ARVONNAN VOITTAJA

Mikään ei ole sen halvempaa sisustamista, kuin järjestyksen vaihto. Näin kotona ollessa kun sitä ehtii zuumailla kaikkia huoneita jokaisesta vinkkelistä, niin mietin, josko koetettaisiin olohuoneeseen uutta järjestystä. Halusin testata, mahtuisiko sohva olemaan näin "poikittain" huoneen keskellä jakaen sen vähän kuin kahteen eri tilaan. Tuntuu toimivan mainiosti! 

Nyt tuonne sohvan selän taakse jää tila vaunuille (meillä ei ole vaunuvarastoa eikä eteisessä tilaa, niin niiden on oltava olohuoneessa) ja sinne kaavaillaan myös työpöydälle paikkaa. Varmasti viimeistään ensi vuoden alussa Ludu muuttaa omaan huoneeseen, vieden näin työhuoneen meiltä. J tekee kuitenkin välillä töitä kotona iltaisin (ja öisin), joten pieni työpiste olisi suotava olla. Vaihtoehtoja jää oikeastaan kaksi; joko makuuhuoneessa tai olohuoneessa. Koska en haluaisi yhtään tekniikkaa makuuhuoneeseen, valinta kallistuu olohuoneen puolelle. Asetin kuitenkin tiukat vaatimukset sille, että pöydän on oltava minimalistisen siisti ja kaunis. Ja mahdollisimman vähän johtoja :)  

Mutta takaisin olohuoneeseen. Todella kivasti nyt jää tämmöinen pienempi tila sohvan ja telkkarin väliin. Nuo korit muuten ovat edullinen löytö lelukoreiksi - eivätkö olekin aivan ihanat! Yhdessä on Nopsun lelut, toisessa Ludun vauvalelut ja kolmannessa, vähän pienemmässä isot legot. 

Syksy ja talvi tuli olohuoneeseen muutamien sisustusjuttujen myötä. Vaihdoin mustavalkoisen maton tähän mintunvihreä/valkoraidalliseen. Keltainen poistui sisustusväripaletista ja tilalle tuli lämmin roosa. Sitä löytyy nyt taulun julisteesta, tyynynpäällisistä sekä tietenkin kynttilöistä. Haaveilen vielä muutamista kauniista valonlähteistä olohuoneeseen. 

Näin minustakin tuli "kausisisustaja". Aikaisemmin olen vain naureskellut ihmisille, joilla on kesäverhot ja talviverhot. Verhot meillä edelleen saa olla samat vuodenajasta toiseen, mutta näillä pienillä sisustusjutuilla on kiva tuoda kotiin kausivaihtelua. 

Mites muut, vaihtuuko teillä syksyn tullen verhot tai vessapaperit? :)

Ja vielä loppuun I love me -messulippujen arvonnan voittaja! 
Onneksi olkoon "niemineniitu", sinulle on lähetetty sähköpostia 💌

TAVOITTEENA -10KG

Viikko sitten sain tarpeekseni. Kolme kuukautta synnytyksestä ja mun paino näyttää edelleen samaa, kuin sairaalasta tullessa. Jostain syystä kilot vaan eivät lähteneet putoamaan. Okei, yksi pieni syy saattaa olla mahdoton herkuttelu.. suklaalevy siellä, toinen täällä. Yksi lohduttamaan omien terveyshuolien kanssa, yksi auttamaan jaksamista kärttyisen vauvan kanssa.. jätskiä siellä, karkkipussi täällä. Saa riittää!

Viikko sitten ostin itselleni motivaatiota neljällä kympillä, kun liityin Fitfarmin Fitmama-valmennukseen. Ensimmäinen viikko on takana ja olen kyllä aika tyytyväinen sekä valmennukseen että itseeni. Olen lipsunut ruokavaliosta vain kerran, kun en voinut laittaa kakkutaikinakulhoa suoraan pesukoneeseen vaan oli pakko lusikalla kaapia ne viimeiset rippeet sieltä reunoilta. Aika pieni lipsuminen, jos minulta kysytään. Tässä oli kuitenkin koko Nopsun synttäritkin viikonloppuna! 

Olisi tietysti kiva, että koko kymppikilon olisi saanut tiputettua viikossa, mutta faktahan on, että jos nuo kilot ovat tulleet yhdeksän kuukauden aikana, niin todennäköisesti vaaditaan lähemmäs yhdeksän kuukautta myös niiden karistamiseen. Ihan hassua kyllä - Nopsusta tulleet kilot kun lähtivät ihan huomaamatta muutaman kuukauden aikana ja nämä meinaavat nyt olla jäädäkseen! 

Suunta puntarilla on nyt kuitenkin oikea ja varmasti pikkuhiljaa alan saada lihaskuntoakin takaisin. Ruokavalio tosiaan tässä "dietissä" on niin järkevä ja monipuolinen, että sitä on melko helppo noudattaa. Mitään herkkua ei erityisesti edes ole tehnyt mieli - sen sijaan olen kaivannut jotain makeaa kyllä päivittäin nimenomaan lohdutukseksi/piristykseksi/palkinnoksi. Liikunta on ok-tasolla. Pitäisi treenata enemmän ja reippaammin, mutta kun verrataan puolen vuoden lähes liikkumattomuuteen, on edes pienet hölkkälenkit, kotijumpat ja kerran viikossa jooga ihan hyvä saavutus.

Tarkoitus on jatkaa ruokavaliota ainakin tämä valmennukseen kuuluvat kuusi viikkoa. Olisi kiva, jos saisi pudotettua 4-5 kiloa tuossa ajassa. Vaikka kiloja enemmän iloa kyllä tuo kadotetut sentit, jotta mahtuisin takaisin vaatteisiini. Kadonneita lihaksia kun aion myös hankkia takaisin, niin paino sinällään vielä ei kerro koko totuutta. 

Mitä kuuluu muiden syksyyn? Onko kenelläkään muulla menossa raskauskilojen karistaminen? 

5.10 - KAKSI HYVÄÄ SYYTÄ OLLA KIITOLLINEN

Tänään ajattelin käydä ostamassa kotiin kukkia - ensimmäistä kertaa ikinä :) 

Syitä on kaksi, kaksi isointa pientä aarretta elämässäni. Tasan neljä vuotta sitten heräsin ensimmäistä kertaa äitinä. Pääni oli aivan pyörällä siitä, että vihdoin neljän päivän synnytys oli ohi ja nyt vieressä tuhisi ihan oikea pieni ihminen. Tasan vuosi sitten oli lähes yhtä huumaantunut ja epätodellinen fiilis. Nopsun kolmevuotissyntymäpäivän aamuna tein raskaustestin, johon piirtyi yhden vahvan viivan lisäksi toinen haalea viiva. Ennen Nopsun heräämistä menin silmät suurina herättämään J:n ja näyttämään tikkua. "Täähän voi tarkoittaa, että.." oli sanat, jota sain sanottua. Suuri salaisuus sisälläni (kuvainnollisesti ja fyysisesti) leijuin sinä aamuna töihin. 

Tuo iso pieni poika täyttää tänään neljä vuotta. Minulla on hyvin hassu olo, kun haluaisin nyt kirjoittaa jotain ikimuistoista ja nasevaa hänestä. Nopsu on jotenkin oudosti tässä kesän aikana kasvanut enemmän, kuin elämiensä päivien määrä. Sen täytyy olla tuo isoveljeys. Enää poikaa ei saakaan yhtä usein syliin istumaan. Enää hän ei roikukaan samalla tavalla äidissä ja isissä, kun ollaan vaikkapa kylässä. Eikä hän enää välttämättä selitä innokkaasti ja värikkäästi kaikkia ajatuksiaan puolitutuille, vaan kysyttäessäkin kommentoi muutamalla sanalla, kehonkieli aivan kuin murrosikäisellä. 

Jollain haikealla tavalla tuntuu, että olemme hieman kasvaneet erillemme Nopsun kanssa tässä viimeisen puolen vuoden aikana. Selväähän se, että ensin voimiani verotti raskaus ja sen jälkeen vauva on ollut aika paljon minussa kiinni. Emme ole samaan tapaan päässeet Nopsun kanssa tekemään yhteisiä asioita, kuten ennen. 

Niin iso jotenkin on jo neljävuotias poika. 

Mutta sitten taas onneksi kuitenkin vielä pieni. Sydän avoimena rakastaa edelleen pinkkiä ja Hello Kittyä. Ei tosin yhtä paljon kuin Ryhmä Hauta ja automerkkien bongailua. Ottaa kädestä kiinni tiukasti tietä ylittäessä ja varmistaa, että pyörällä ajaessa hankalasta paikasta, äiti varmasti pitää työntöaisasta kiinni. 

Olet Nopsu maailman ihanin ja rakkain isompi murunen. Maailman taitavin legojen rakentaja. Kohtelias ja varovainen, mutta kuitenkin pidät oman puolesi napakasti. Varoitat tarhakavereitasi, että pikkuveljeä pitää silittää kevyesti - ei liian kovaa. Ja halusit viedä tarrakuvasi myös päiväkodin johtajalle, koska hän varmasti ilahtuisi siitä. 

Hei älä koskaan ikinä muutu, kun täällä on jo liikaa sellaisia jotka tekevät niin. 

Paljon onnea syntymäpäivänäsi!

Toivoo,
Äiti

I LOVE ME 2017 - LIPPUARVONTA!

Olen aina tykännyt käydä messuilla ja koko vuoden suosikkini on ehdottomasti I love me -messut. Koko viikonloppu kauneutta, tyyliä ja hyvinvointia, ihan täydellistä! Merkkasin nyt jo yhteiseen kalenteriimme isoilla kirjaimilla, että lauantaina 21.10 on maman messupäivä, sillä aion mennä ihan rauhassa tuonne kiertelemään, tutustumaan, kokeilemaan ja vähän tietenkin myös shoppailemaan. 

Voi olla, että käväistään Ludden kanssa jo perjantaina päivällä tutustumassa messujen antiin, sillä silloin sinne menee hyvä ystäväni ja toisaalta, eipä meillä päivisin niin hirveästi tuon pikkumiehen kanssa ole ohjelmaa. Toivon saavani messuilta myös puhtia tähän syksyn kuntokuuriin, josta kirjoittelen pian tarkemmin lisää :) 

Tulinkin oikeastaan nyt kirjoittamaan tämän postauksen vain kertoakseni, että sain taas ilon ja kunnian arpoa messuille 2 lipun lippupaketin! 

Messut on kaiken antinsa lisäksi myös todella kiva tapa viettää aikaa vaikkapa ystävien kanssa, joten haluan nimenomaan arpoa liput pakettina. Voit sitten voittaessasi valita, kenet haluat ottaa messuseuraksi mukaan. Ohjeet seuraa alla: 

Osallistut arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen, mikä syyskuun postauksista oli sinun suosikkisi. Kaikkien vastanneiden sekä sähköpostiosoitteensa jättäneiden joukosta arvotaan voittaja. Osallistumisaikaa on 10.10 päivän loppuun saakka. 

ps. jos kommentoit vielä miksi kyseinen postaus oli suosikkisi, saat minut iloiseksi :) 

Yhteistyössä I love me -messut

Kuvat: Suomen Messut / Kuvapankki