Elämäniloa

5.9.2015


Jep. Tuolta minusta on moneen otteeseen viimepäivinä tuntunut. Olen hetkittäin päässyt kiinni aitoon ja kutkuttavaa elämäniloon ilman mitään sen kummempaa syytä. Tiedättehän kaikki niitä tarinoita, joissa joku selviää hurjasta onnettomuudesta tai paranee pelottavasta sairaudesta, ja sen jälkeen julistaa koko maailmalle, miten onnellinen on, että saa olla elossa. Kliseeltähän se kuulostaa, ennenkuin omalla kohdalla saa jonkun tuollaisen kokemuksen.

Mun sydänasiat edelleen on ns. auki. En voi tietää, miten paljon tästä on mulle tulevaisuudessa vaivaa tai päädytäänkö jotain tekemään asioille. Onko mulla edessä vielä 60 vuotta elämää - vai kuusi. Kun sitähän meistä kukaan ei voi omalla kohdallaan tietää. Elämä on rajallista, se päättyy joskus. Tuosta ajatuksesta ei kannata masentua, vaan päinvastoin, ammentaa siitä lisää iloa elämään.

Torstaina kävelin ostoskeskuksessa ja hymyilin, kun katselin ympärillä olevia ihmisiä ja mietin, miten monta erilaista tarinaa ympärilläni kävelee. Noilla on selvästi uusperhe, tuolla äidillä palaa ihan just pinna lastensa kiukutteluun. Tuossa vanha herrasmies laskee rauhassa rahojaan kassalla. Nuo teinitytöt on niin epävarmoja itsestään, mutta voi miten kauniita ja koko elämä edessä. Niin siistiä, että meitä ympäröi koko ajan tuhat tarinaa.

Tänään ajoin autolla postiin hakemaan lahjakorttia. Radiosta alkoi hiipiä ilmaan "Men in Black" biisin ekat tahdit ja mulla lähti tanssimuuvit ihan lapasesta. Hiljentelin siihen punaisiin valoihin, käänsin volyymia kaakkoon ja tanssin niin (nolosti) kuin vain auton ratissa pystyy. Tuo biisi on nimittäin se, minkä olen noin 15 vuotiaana päässyt ekaa kertaa ikinä tanssimaan ihailemani tanssiryhmän riveissä. Sitä en unohda koskaan.

Meillä kaikilla on omat murheemme ja jos oikein miettii, niin elämästä löytyy niin paljon harmitusta, NIIN moni asia voisi olla paremmin. Kyllä, niin minullakin/meilläkin. Mutta kun jotenkin saa (harmittavasti kyllä usein vain jonkun dramaattisen käänteen myötä) veivattua näkövinkkeliään oikeaan suuntaan, mahtuu tähän elämään NIIN paljon iloja ja hauskoja hetkiä. Niistä täytyy ottaa kaikki irti ja elää täysillä. Kerran täällä vaan ollaan. "Here comes the men in black, the galaxy defenders.."




4 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus! Ja voi damn, miten COOL Men in black olikaan! Mä esiinnyin myös yhdessä tanssinäytöksessä, jossa pari vuotta vanhemmat tytöt veti tuon Men in blackin ja ihailin heitä nii-iin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Ja ihana, että sullakin liittyy tanssimuistoja tuohon biisiin :) :)

      Poista
  2. Hienoja ajatuksia! <3 Tuntuu itse välillä myös, että olisi juuri tällaisen oivalluksen partaalla ja sekunnin päästä sitä vain havahtuu siihen arkeen ja uppoaa siihen nilkkoja myöden. Pidä kiinni tästä tunteesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ku sepäse! Joskus vaikka jonkun kunnon vatsataudin jälkeen on, että "oujee, vähänkö siistiä, kun oon kunnossa ja voin tehdä mitä vaan ja maailma on mun", mutta ootapa viikko tai kaksi, niin sitä taas harmittelee, että kun koskaan ei saa lastenhoitoapua, palkkakin on liian pieni ja hitsin kaamos :D

      Poista

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan