Ristituulia

Erikoislaatuinen viikko takana. Tuntuu vähän, kuin olisin pikkaisen irrallani omasta elämästä. Fiilistä kun määrittelee niin kovasti sydämen vointi ja sen suhteen on ollut paljon parempi viikko, kuin edellinen. Sen takia olen tosi, tosi onnellinen. Pienet oireet kuitenkin pitävät aiheen koko ajan mielessä ja se saa päivittäin muistamaan, miten kiitollinen pitää olla jokaisesta päivästä, jonka saa elää.

No, oikeasti viikkoon on mahtunut jos jonkinlaista töyssyä. Töissä on ihmeellisen sekavia asioita meneillään ja myös vähän stressaavia juttuja, mutta.. koska mun fokus vaan nyt niin on tässä kliseisessä elämästä kiitollisuudessa, en osaa niistä nyt ottaa mitään isompia murheita. Kaikki varmasti järjestyy. Lisäksi järkytyin siitä, kun en mahdu osaan omista farkuistani! Skarppaaminen liikunnan ja syömisten kanssa olisi siis kiireellisesti paikallaan! Kaikenlainen sykkeen nosto on vaan ajatuksenakin nyt ollut niin vastenmielinen, plus lohtua on tullut lähes joka ilta haettua suklaasta. No, aikansa kaikelle. Huomenna menen aamulla pitkästä aikaa joogaan, joten ehkäpä siinä pientä lempeää paluuta kehon ylläpidon pariin.

Nopsu myös hankki tällä viikolla jonkun pienen pöpön. Eilen alkoi nenä vuotamaan ja pikkuisen on tänään aivastellut ja yskinyt. Ei kuitenkaan lämpöä, joten toivotaan, että päästään ihan nuhalla vaan. Myös ihan siksi, koska ensi viikolla ei olisi alkuviikosta oikein kummallakaan mahdollisuuksia sairaspäiviin ja keskiviikkona on luvassa jotain superhauskaa koko perheen juttua! Toisaalta - on se vaan onni, että meillä on perusterve lapsi, jonka voinnista tarvitsee huolestua vain satunnaisesti, jos tulee joku isompi pöpö.

Mun mielestä on ihan supermahtavaa, että meillä on jo puhuva lapsi. En tiedä miettiikö jokainen vanhempi näin, mutta on se nyt ihan huippua pystyä juttelemaan oman lapsensa kanssa. Ja hassuttelemaan. Ja laulamaan. Puhumisesta se toi poika tykkääkin. Maanantaina kun käytiin lääkärissä korvien jälkitarkistuksessa, niin tyyppi kiukkusi takapenkillä puoli matkaa ja papatti muita juttujaan toisen puolikkaan, kunnes veti henkeä ja totesi, että "Vooooi pojat, N höpöttää tosi paljon!" :D

Ja mitäs sanotte näistä kuvista - eikö vaan olekin jo ihan hurjan iso tyyppi meillä? Vastahan me kärrättiin sitä vaunuissa äitiyspakkauksen makuupussissa tuossa pihalla..

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!