Olisipa aina pikkujoulukuu

12.12.2015

Tiedättekö mikä on ollut tässä joulukuussa heittämällä parasta? Pikkujoulut.


Juhlakauden aloitti mammaporukan pikkujoulut. Oli aivan mahtava kokoontua meidän koko isolla jengillä. Meitä on siis seitsemän äitiä. Kaikilla on kaksivuotiaat. Kahdella on jo toinen lapsi tullut; toinen reilu puolivuotias ja toinen muutaman kuukauden ikäinen. Kahdella on uudet vauvat masussa. Toisen laskettu aika on TÄNÄÄN ja toisella huhtikuussa. Meitä oli siis noissa pikkujouluissa aikuisten lisäksi yhdeksän lasta. Niin arvokasta, kun ollaan pidetty yhtä aina sieltä lasten syntymästä asti.

Viime viikolla oli työpaikan pikkujoulut ja eipä niistä sen enempää ;) Sanotaanko, että en muista milloin on tullut veivattua tanssilattialla niin huolella. Päästin tosiaan yhdeksi illaksi kaikista arkisista murheista irti.

Maanantaina nähtiin kahden ystävän ja lasten kanssa. Noiden upeiden L:n ja J:n kanssa meillä on aina ollut joku erityinen yhteys. Vaikka emme porukalla kovin usein näekään, tuntuu heti vähän niinkuin näkisi siskojaan; voi puhua ihan mistä vaan (siis AIVAN mistä vaan) ja toisilta saa varmuudella tukea ja tsemppiä. Tuossa porukassa lapsia on yksi pian kolmevuotias, Nopsu, Nopsun ikäinen T ja puolivuotias T.

Tänään oli vielä yhdet pikkujoulut, yllättävät sellaiset. Olen saanut ilon tutustua lähes naapurissa asuvaan korealaiseen äitiin ja hänen vähän alle kaksivuotiaaseen poikaan. Sain kutsun tulla heille kylään ja saman katon alle kokoontui Suomi-Japani -perhe, yksi ihan suomalainen perhe sekä Suomi-Senegal -perhe. Aivan hurmaavaa, miten yllättävä porukka ihmisiä ja lapsia.. öö.. korjaan; aikuisia ja lapsia saa aikaan niin lämpimän ja iloisen tunnelman. Kiitollisuus <3

Tämän kaiken kirjoituksen pointti ei niinkään ollut luetella meidän kuluvan kuukauden menoja, vaan pysähtyä miettimään, että miksi emme tee tätä useammin? Ja ihan spontaanisti. Perjantaina vaan soittoa tai viestiä kavereille, että tuletteko huomenna viettämään meille iltaa? Harva meistä haluaa olla yksin ja monella esimerkiksi sukulaiset on kaukana. Lapsillekin on niin rikkaus kasvaa monien ihmisten ympäröimänä.

Kuvassa aamulla leivotut vegan coconut chocolate cupcakes :)
On muuten syynsä, miksi leivonnaisten pitäisi jäähtyä KUNNOLLA ennen kuorrutteen laittamista. Aina vaan ei ehdi odottaa :)



5 kommenttia:

  1. Ihan samaa olen miettinyt. Miksi pitää olla joku syy näkemiselle? Täytyypä järjestää uudet "pikkujoulut" tammikuussa niin tulisi varmasti nähtyä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ehdottomasti! Pikkutammikuu, sitten helmikuussa on mun synttärit, pikkumaaliskuukemut, keväthuhtikuukestit, melkeinkesätoukokuujee... Onhan näitä, kun vaan vähän pysähtyy ajattelemaan :D

      Poista
  2. Oon miettiny monesti samaa.Meki ollaan tyttöjen kans tosi paljon vloppuja kolmistaan mut tosi harvoin ehdottelen kenellekkään näkemsitä koska aattelen että kaikilla on jo menoa tai ne haluaa olla perheen kesken tms. Pitäs päästä tästä eroon ja rohkeemmin pyytää vieraita kylään tai kutsua itse itsensä jonnekkin kylään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei haloo, koska meillä muka on jotain :D Okei, no siis just nyt on ollut, mutta yleensä me kyllä ollaan vaan kotona ja voidaan ihan hyvin enemmänkin viettää iltoja/aikaa yhdessä <3 Varsinkin aina silloin, kun toisella sattuu mies olemaan koko päivän töissä. Puhelinta kouraan vaan, siskoseni <3

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan