Näkeekö joku muukin tämän postauksen lähes kaikki kuvat mustavalkoisena? Niin minäkin! Tai itseasiassa näen PUNAISTA, koska iso osa kuvista on jotenkin värjäytynyt aivan luonnottoman keltaisiksi! Kamerassa täytyy olla joku asetus vinossa... Pahoittelut, noille kuville ei ollut muuta tehtävissä kuin paluu mustavalkoaikaan.
No, käydäänpä kuitenkin päivän kimppuun!
Nämä pimeät aamut on kyllä ihan eri maata, kuin edellisessä (arkisessa) mydayssä nähty startti päivään. No, ei auta. Bussille 06:45 ja töihin hop. Otin tänään harvemmin kulkevan bussin, jossa on se hyvä puoli, että se lähes aina on uusi bussi (ei sauna eikä pakastin) sekä linja kulkee nopsaan eikä se ole niin tuhannen intian tukossa, kuin tavallisesti käyttämäni riksat.
Töissä alakerrasta mukaan herkullinen puuro kahdella eurolla. Ah joskus elämän pienet helpottavat asiat! Työt käyntiin kahvin kera. Onneksi työkavereita tulee muitakin jo ennen kahdeksaa töihin, niin ei tarvitse kauaa yksin istua.Vaikka työt on välillä aika stressaavia, niin onneksi on täällä Suomen toimistolla maailman kivoimmat työkaverit!
Ruokateemalla jatketaan. Samasta "alakerrasta" saa oikein hyvää lounasta ja vaikka olin ajatellut tänään hakevani lähikaupasta vaan jonkun keiton ja sämpylän, niin ei työkavereiden tarvinnut kahdesti houkutella ihan kunnon lounastauolle. Sitäpaitsi, muutamme ensi viikolla, niin sitten ei niin helposti enää "alakertaan" pääse.
Työpäivä päättyi jokseenkin stressaavissa tunnelmissa, kun kohdalleni tuntuu marraskuulle kaatuvan enemmän tekemistä, kuin mitenkään voin about 8h/pv työajassa selvitä. Myöskään en osaa noista oikein kuvitella jättäväni mitään tekemättä, joten mietin tätä vielä koko bussimatkan kotiin. Onneksi työstressin karistaa tehokkaasti pikkumurmelin hakeminen päiväkodista. Päivän paras hetki.
Kotona odotti tällainen näky, sillä olin juuri alkuviikosta roudannut varastosta ylös talvikamppeita ja kävin läpi kesävaatteita. Osa kasseista on menossa varastoon, osa kierrätykseen ja osa kaappeihin.
Ruuaksi tein (soija)nakkikastiketta ja itselle se maistui aivan tuhottoman hyvin. Stressi varmasti söi kertahaukulla välipalankin energian, kun olin niin nälkäinen. Nopsu söi nakit ja kaiken missä oli ketsuppia. Väsymys painoi päälle, mutta ei auttanut jäädä sohvalle löhöämään, varattuna kun oli kampaajakäynti. Tämä käynti oli valitettavasti tylsistä tylsin; vain sentin tasaus koko tukasta. Mutta onhan se aina kiva käydä silti kampaajan käsittelyssä ja vaihtamassa kuulumisia.
Tulin kotiin kaupan kautta. Kävin hakemassa huomiseksi töihin (nyt sitten) niitä eväitä ja nappasin samalla mukaan pussin alennuksessa olleita irtokarkkeja. Pätkiksiä ja turkinpippureita. Niitä tässä rouskutan nyt kun kirjoittelen tämä postauksen loppuun ja toivottelen tätä myöten kaikille leppoisaa loppuiltaa ja hyvää yötä!
Sellainen tavallinen torstai!
Ooo, no mut eihän tuo ollut ollenkaan tavallinen, kun oot päässyt kampaamoon ;) Mulla on varmaan jo yli vuosi siitä kun viimeksi kävin. En jotenkin saa aikaseksi mennä, jos mielessä ei oo jotain tosi shokeeraavaa uudistusta :D Ehkäpä nyt loppuvuodesta järkkään jonkun hemmottelupäivän, niin voin hyvillä mielin sitten olla alkuvuoden ihan räjähtänyt :D
VastaaPoistaNo se on kyllä ihan totta! Itsekin käyn ehkä 3kk välein. Mun tukka ns. hapertuu kasvaessaan, niin sitä pitää aina tasata (ja kasvattaminen siksi toooooosi hidasta). Ehdottomasti hemmottelupäivä tulevalle tuplamamalle <3
Poista"eikä se ole niin tuhannen intian tukossa, kuin tavallisesti käyttämäni riksat." :D Voi Nopsukka <3 :) T: täti-tita (jostain syystä en ole enää kirjautuneena...)
VastaaPoista