YHTEISTYÖSSÄ PILTTI
Minulla oli ilo päästä kuuntelemaan psykoterapeutti Maaret Kalliota Piltin 65-vuotisjuhlalounaalla. Puheenvuoro oli tapahtuman loppupuolella ja Lulun kärsivällisyys alkoi jo olla käytetty, joten itsellekin hyväksi kertaukseksi tuli kirjoittaa ylös Maaretin viisi viisasta teesiä lempeämpään perhearkeen. Tässä on todella fiksu nainen, jonka sanat olivat jokainen yhtä aikaa rautaa ja kultaa. Toivottavasti sinäkin saat näistä yhtä paljon irti, kuin minä ja me muut paikallaolleet.
1. KUUNTELE LASTA SINUSSA
Palaa mielessäsi omaan lapsuuteesi. Mikä siellä oli arvokkainta? Aikuisina emme enää muista, kuka teki soseet ja olivatko vanhempamme sävy sävyyn. Mutta sen muistamme, miltä näytimme vanhempiemme silmissä ja millaisina tulimme varmimmin rakastetuiksi. Herkkyys itseä kohtaan lisää herkkyyttä myös lasta kohtaan.
2. LUOTA TAVALLISEN TAIKAAN
Rutiinit ja ennakoitavuus rakentavat perusturvaa, joka on erikoisuuksia suurempaa. Hyvää elämään tarvitaan loppujenlopuksi vain vähän: aikaa, rakkautta ja turvaa. Vaali väljyyttä. Sen turvissa ehtii kertoa murheensa, tasata suuttumuksensa ja kaivautua kainaloon.
3. KOSKETA JA KOSKETU
Fyysinen läheisyys rauhoittaa tehokkaasti ja on loistava kipulääke mielen ja kehon murheisiin. Pieni sulaa sylissä, isompi rauhoittuu hartiahieronnassa. Koskaan ei saa olla liian kiire halauksille. Kosketa ohimennen, arkisesti ja lempeästi.
4. PIDÄ HUOLTA - MYÖS ITSESTÄSI
Lapsi ei opi vain siitä, miten kohtelet häntä, vaan myös siitä, miten kohtelet itseäsi. Kun vanhempi voi hyvin, voi lapsi huokaista helpotuksesta. Kuulostele lämmöllä kuormittuneisuuttasi, säätele arjessa stressiäsi. Vanhemmallakin on rajansa ja tarpeensa. Ole esimerkki inhimillisestä ihmisestä, älä sankarista.
5. USKALLA TEHDÄ HUONOSTI
Armollisemman arjen viisautta löytyy keskinkertaisesti ja huonostikin tehdyistä asioista. Riman laskeminen on tärkeä taito. Pohdi tarkoin, mikä teille on tärkeintä tehdä hyvin ja mihin haluatte keskittyä perhearjessa. Mutta mieti vähintään yhtä tarkoin, mitä kaikkea voi tietoisesti hoitaa seiskankin suorituksella.
**
Rakastan itse lasten kanssa rutiineita. Päivät sujuvat paljon iisimmin, jos kaikki tiedämme, että vaikkapa aamiaisen jälkeen on ulkoilu ja päiväruuan jälkeen lepohetki. Tuntuu, että arjessa kuitenkin päivät koostuvat erilaisista palasista, jotka koettavat löytää oman paikkansa vauvan eri pituisten päiväunien, hoidettavien asioiden ja räntäsateen siivittämänä. Ihan hyvä näinkin. Kohta kolme herätti myös ajatuksia. Pienten lasten kanssa kosketusta tulee luonnostaan paljon, etenkin vauvan kanssa. Mutta entäpä kun pojat ovat teini-ikäisiä. Ei varmasti äidin syliin tulla tuosta vaan istumaan, mutta jospa äidin kainaloon sentään joskus. Tai tosiaan pieni hartioiden hierominen telkkaria katsoessa. Toivottavasti molemmat pojat kasvavat rakastavan kosketuksen "kulttuurissa", jossa päivittäin halataan ja kosketus ei ole mitään ällöä tai tarkoita ainoastaan jotain seksuaalista. Kosketus on lempeä huomionosoitus.
Vanhemmat usein haluavat lapsilleen parempaa lapsuutta, kuin itsellä oli. Monessa suhteessa en osaisi toivoa mitään parempaa omaan lapsuuteeni, mutta ehkä tuon kohdan neljä voisin "suorittaa" vähän paremmin. Muistan aavistuksen stressaavana kotoa lapsuudesta sen, että aistin itse vanhemmissa kuormitusta, mutta he eivät osanneet sitä kunnolla purkaa tai lapsille sopivasti sanoittaa. Itse koetan Nopsulle aina todeta ikään sopivin sanoin, jos vaikka itsellä on terveyshuolia ja sen takia pinna kireällä.
Jotain, missä itse voisin parantaa, on tuo huonosti tekeminen. Pieni perfektionisti sisälläni ei antaisi millään minun huokaista, ennen kuin laskut on maksettu, seuraavan kuukauden ruuat suunniteltu, joululahjatoiveet listattu, varavaatteet päiväkodista tsekattu.... lista on loputon ja kuten arvata saattaa, jos odottaa koko listan suoritusta ennen kuin henkäisee, saa odottaa aika kauan. Ehkä siis voisi välillä ottaa rennommin ja henkäistä ihan muuten vaan - kaiken keskeneräisyyden keskellä.
Mitä ajatuksia viisi teesiä sinussa herätti? Löysitkö jotain, missä on parantamisen varaa tai jotain, joka menee jo mukavasti?
Kuva täältä
**
Rakastan itse lasten kanssa rutiineita. Päivät sujuvat paljon iisimmin, jos kaikki tiedämme, että vaikkapa aamiaisen jälkeen on ulkoilu ja päiväruuan jälkeen lepohetki. Tuntuu, että arjessa kuitenkin päivät koostuvat erilaisista palasista, jotka koettavat löytää oman paikkansa vauvan eri pituisten päiväunien, hoidettavien asioiden ja räntäsateen siivittämänä. Ihan hyvä näinkin. Kohta kolme herätti myös ajatuksia. Pienten lasten kanssa kosketusta tulee luonnostaan paljon, etenkin vauvan kanssa. Mutta entäpä kun pojat ovat teini-ikäisiä. Ei varmasti äidin syliin tulla tuosta vaan istumaan, mutta jospa äidin kainaloon sentään joskus. Tai tosiaan pieni hartioiden hierominen telkkaria katsoessa. Toivottavasti molemmat pojat kasvavat rakastavan kosketuksen "kulttuurissa", jossa päivittäin halataan ja kosketus ei ole mitään ällöä tai tarkoita ainoastaan jotain seksuaalista. Kosketus on lempeä huomionosoitus.
Vanhemmat usein haluavat lapsilleen parempaa lapsuutta, kuin itsellä oli. Monessa suhteessa en osaisi toivoa mitään parempaa omaan lapsuuteeni, mutta ehkä tuon kohdan neljä voisin "suorittaa" vähän paremmin. Muistan aavistuksen stressaavana kotoa lapsuudesta sen, että aistin itse vanhemmissa kuormitusta, mutta he eivät osanneet sitä kunnolla purkaa tai lapsille sopivasti sanoittaa. Itse koetan Nopsulle aina todeta ikään sopivin sanoin, jos vaikka itsellä on terveyshuolia ja sen takia pinna kireällä.
Jotain, missä itse voisin parantaa, on tuo huonosti tekeminen. Pieni perfektionisti sisälläni ei antaisi millään minun huokaista, ennen kuin laskut on maksettu, seuraavan kuukauden ruuat suunniteltu, joululahjatoiveet listattu, varavaatteet päiväkodista tsekattu.... lista on loputon ja kuten arvata saattaa, jos odottaa koko listan suoritusta ennen kuin henkäisee, saa odottaa aika kauan. Ehkä siis voisi välillä ottaa rennommin ja henkäistä ihan muuten vaan - kaiken keskeneräisyyden keskellä.
Mitä ajatuksia viisi teesiä sinussa herätti? Löysitkö jotain, missä on parantamisen varaa tai jotain, joka menee jo mukavasti?
Kuva täältä
Herätti kyllä ajatuksia niin paljon etten edes ehdi kirjoittaa. Kiitos tästä! :)
VastaaPoistaIhanaa <3 <3
Poista