Kaksplus.fi

17.5.2017

ONKO MEILLÄ KOHTA KAKSI LASTA? + KILPAILU


Olen jo kyllästymiseen asti valittanut, että kuluneet viikot äitiysLOMAA ovat olleen hieman raskaat. Tässä kun muuttohommat (sisältäen kaiken hankinnan, kierrätyksen, siivouksen, korjauksen) alkaa olla pikkuhiljaa voiton puolella, huomaan, että olen ihan hirvittävän vähän pohtinut etukäteen elämää ja arkea kahden lapsen kanssa. En tiedä, voihan se olla ihan hyväkin, että mennään vähän "soitellen sotaan" vai miten sitä sanotaan? Odotukset eivät ole liian ruusuiset, mutta en ole myöskään lietsonut turhaa paniikkia. Totuushan on se, että on täysin mahdotonta tietää, millainen vauva sieltä tulee ja miten isoveli tulee asiaan reagoimaan. 

Nopsu suhtautuu edelleen pikkuveljen saapumiseen jotenkin tyynen realistisesti. Mutta tämä muutto on antanut vähän osviittaa siitä, mitä saattaa olla edessä. Itse asian (muutto) kanssa Nopsu nimittäin on ollut aivan mielettömän sopeutuvainen. Sanonut monesti, että uusi koti on ihana ja ei kuulema ikinä ole ikävä vanhaan kotiin. Kuitenkin tässä viikon verran meillä on asunut tavallista pörröisempi känkkäränkkä, jonka lempisana on tiukka "ei". Murusen suusta tulee aika tulista tekstiä, jota ei täällä meillä ennen olla kuultu. Kaikkiin kehotuksiin (söisitkö, voisitko pukea, käy vessassa) vastaus tuntuu olevan tiuskaistu "enkä!" ja ilmassa raikuu myös en käy, käy ite, ITE OOT VÄSYNYT, mene pois, älä tule tänne, älä katso minuun päin!! 

En ole kummoinen psykologi, mutta voisin kuvitella, että ehkä siinä vähän kuitenkin puretaan tätä elämänmuutosta. Saattaa siis olla, että pikkuveli itsessään on Nopsulle ihan iloinen asia, mutta me vanhemmat saamme varmasti taiteilla arkea välillä aikamoisen mörököllin kanssa. 

Koska ajatustyöni on vähintäänkin kesken, pyydänkin teiltä lukijoilta nyt parhaat vinkit siihen, miten valmistautua elämään kahden lapsen äitinä? Mitä hyviä vinkkejä alkutaipaleelle? 

Onni on se, että vauva saapuu näin kesän kynnyksellä. Vaikka tukiverkkomme onkin puutteellinen mummien asuessa 500km päässä, niin kesällä sekä opettajasiskoni että opettaja-paras-ystäväni ovat lomalla. Samoin oma äitini pääsee helposti saapumaan tänne. Ja mikä parasta, J on kotona lähes koko kesän. Yrittäjälle tämä tarkoittaa sitä, että syksystä tulee sitten erittäin työntäyteinen (jonkun se on raha tuotava taloon), mutta aivan mahtavaa, että saamme näin koko porukalla opetella uutta arkea. Varmasti pehmittää Nopsunkin sopeutumista, kun keksitään kaikkea kivaa tekemistä aina vuorotellen äitin ja isin kanssa, koko perheen lisäksi. 


Laittakaapa tosiaan vinkit jakoon! Kaikkien kommentoijien kesken arvon Oot niin ihana -merkkisen neuvolakorttikotelon, jollaiset itselläni on jo molemmille pojille. Tämä kotelo on vaan niin täydellinen! Mukaan vielä pari yllärijuttua sinne sisään ;) Arvonta 24.5. kello 10:00. Muistathan laittaa oman sähköpostiosoitteesi kommenttiin. 

Meikämamma lähtee nyt hakemaan kirppisostoksena hoitopöytää, niin alkaa pikkuhiljaa olla vauvan tarvikkeet valmiina. Arvatkaa muuten hajosiko meiltä muutossa pesukone!?!?! Todella kiva yllätys kaiken muun rahanmenon lisäksi. Pyykkiä odottaa aivan valtava vuori kylppärissä ja toivotaan, että saadaan pesukone pian kuntoon - siellä odottaa pesua vielä osa vauvanvaatteistakin...


Kuva lainattu Tuutilullan sivuilta. 
Oma kamera muuton jäljiltä vielä arvoituksellisessa sijainnissa.. 


22 kommenttia:

  1. Ihanaa, että saatte viettää kesän yhdessä. Paras vinkki tosiaan on ettei kannata stressata tulevaa etukäteen. Kaikki varmasti sujuu just hyvin ja lapset on super sopeutuvaisia :) Meillä Lilian otti samantein isosiskon roolin, vaikkakin samalla muuttui myös ajoittain vauvaksi :D Hassua sanoa, mutta meillä arki on muuttunut vain parempaan päin, vaikka rikkonaisia öitä tulee, niin nyt tuntuu että perhe on kokonainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana toi viimeisen lauseen ajatus <3 Sitä odotan itsekin, että nyt tämä perhe on sitten tässä <3

      Poista
  2. Paljon sanottu tällaisen kontrollifriikin suusta, mutta paras vaan antaa asioiden mennä omalla painollaan ja murehtia niitä vasta sitten, jos siihen on syytä. Asioilla on tapana järjestyä, vaikka aina ei siltä tunnukaan, ja arkea pienen vauvan on turha suunnitella etukäteen, uusiksi menee kuitenkin. Ihanaa, että saatte olla kesän yhdessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella hyvin sanottu. Terkuin, toinen kontrollifriikki :)

      Poista
  3. Jokainen lapsi sisäistää omalla tavallaan isosisarukseksi tulon. Toiset taantuvat hetkeksi ja testaavat saavatko yhtä helposti ja paljon vanhempien huomiota kuin vauva, toiset ottavat muutoksen helpommin vastaan. Eli mitään muuta selkeää neuvoa ei ole kuin "eteenpäin hetki kerrallaan". Onneksi tosiaan kesä niin pukemisrumbat ym paljon vähemmässä kuin vaikka talviaikaan. Tsemppiä ja onnea <3 nimimerkki äiti kahdelle 10/16 alkaen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesä kyllä helpottaa NIIN paljon! Jo nyt mietin, että jessus kun tässä olisi kaikki talvipukeminen (ja sen vastustaminen) ton kolmeveen kanssa. Ihana sitten, kun vauvankin kanssa voi lähteä suht helposti pihalle ja valoisuus auttaa varmaan jaksamaan väsymystä.

      Poista
  4. Itsellä on vain yksi lapsi mutta olen kuitenkin lto ammatiltani. Voisin kuvitella, että hyvä neuvo on olla avoimin mielin, luomatta turhia "odotuksia" ja suhtautumaan rennosti esim. kotitöihin. Nuo kuoret olisivat kyllä kivat! (emilia_ho@hotmail.com)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, täytyy kirjoittaa joku muistilappu itselle, että AIVAN SAMA vaikka koti olisi ihan kaaos ensimmäiset kuukaudet (köh, vuoden..) :)

      Poista
  5. Meillä on nyt poika 1v 3kk ja tyttö reilu 1kk. Mie aloin odottamaan tyttöä ilman minkäänsortin ennakkoasennetta, ei odotuksia eikä pelkoja. Tämä antoi nauttia raskausajasta niin hyvin kun vaan pystyin. Kotiutumisen jälkeen tärkeintä on ollut antaa huomiota miltei enemmän pojalle, kuin vauvalle. Ollaan otettu vaipanvaihtoonkin mukaan, ja koitettu kovasti leikkiä yhdessä. Päivistä (myös niistä rankemmista) pärjää hyvällä asenteella, iloista mieltä ja hymyä! Ei tarvitse murehtia miltä asunto näyttää, onko pyykit pesty ja onko äidin hiukset sekaisin. Tärkeintä on koittaa pitää positiivinen ja rento asenne kaikessa tekemisessä! Tsemppiä kahden kapsen kanssa. <3

    riikka97@hotmail.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teilläpä onkin super pieni ikäero lapsilla! Tossa on se hyvä puoli, että esikoinen käytännössä aika pian unohtaa jo ajan, jolloin pikkusiskoa ei ollut olemassa. Meillä tämä kolmevee saattaa hyvinkin pitkään ja huolella vielä muistaa, kuinka hän oli 3v 9kk maailman napa :) Kiitos tsempistä!

      Poista
  6. Käytännön kokemusta ei vielä ole, meidän kakkostyyppi saapuu vasta syksyllä :) Lähinnä tulee mieleen esikoisen huomioiminen, että ottaa aikaa myös niille esikoisen omille, tärkeille jutuille. Itse ajattelin myös toteuttaa sen lahjomisjutun, että esikoisen kanssa ostetaan yhdessä vauvalle lahja, ja myös esikoinen saa lahjan kun vauva syntyy, onhan hänestä tullut isosisarus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja huittinen.laura1(at)gmail.com

      Poista
    2. Oih, onnea odotukseen!! Kaikenlaiset lahjat odottaa täälläkin ja laitan ulko-ovelle jonkun lapun, että kaikki vauvaa katsomaan tulevat saavat luvan viettää ensimmäiset 10min Nopsun kanssa häntä onnitellen ja hänen juttujaan kuunnellen :)

      Poista
  7. Eikä, kuulostaa ihan meidän esikoiselta! Käytös on ollut tässä parin viikon ajan ihan samallaista kun miten kuvailit teidän pojan käytöstä.
    Me ollaan ajateltu että jotenkin liittyisi vauvan tuloon vaikka tähän asti on ottanut kaikki asiat hyvin ja innostuneesti.
    Itsekin mietin millaista elämä on kahden lapsen kanssa, jotenkin sitä ei vielä ihan käsitä että kohta heitä oikeasti on kaksi. Hyvin oot pärjännyt kun et oo stressannut asiaa, sitä suosittelen jatkamaan. Kyllä ne asiat sitten vähitellen selviävät.
    Paras vinkki esikoista odottaessa oli: Nuku silloin kun väsyttää ja ehdit, siivota ehtii myöhemminkin. Tämä toimii varmasti myös kahden kanssa.
    Onnea loppuodotukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja se sähköposti... camillacquered@gmail.com

      Poista
    2. Me täällä mietitty myös, että varmasti hän omalla tavallaan käsittelee vauvan saapumista ja toisaalta reagoi siihen, että äitistä on tullut ihan "tyhmä", kun se ei enää leiki yhtä ketterästi ja riehu ja kaikkea... Onnea sinnekin viimeisille metreille <3 <3

      Poista
  8. Tuo esikoisen huomioiminen on tosi tärkeää. Ite tunnustan sortuneeni sanomaan tuoreelle isoveljelle et oot iso poika jo. Ei 2v 7kk vaan ole iso poika. Mutta vauvan synnyttyä se isompi näytti avian jättiläiseltä vauvan rinnalla. Etta kannattaa varautua siihen tunteeseen ja taistella sitä vastaan. Antaa sen isomman olla myös pieni vaikka kuinka väsyttäisi "vauvailu". Meillä lapset nyt 5v ja pian 3v, sisarkateus ja mustasukkaisuus tulee ja menee, ja molemmat kilpailee paikasta sylissä. Alku oli kyllä rankkaa, kun ei se isovelikään oikein varmaan tiennyt mitä odottaa ja sitten kotona onkin joku toinen joka vie hänen "paikkansa". Just yhtenä iltana isoveli toivoi etten olisi siskon äiti ollenkaan.. Mut rakkaita ovat toisilleen. Tsemppiä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä varmasti kans tulen monesti päästämään suustani, että jessus sinä olet jo kohta neljä vuotta, kyllä sun pitää osata pukea/syödä/mitä-ikinä, että vauva ei osaa ja sitä pitää auttaa. Ihan totta, mutta ei varmasti kiva perustelu.. :/ Täytyy pitää katse kirkkaana edessäpäin ja miettiä, mikä ihana rikkaus elämään oma veli kuitenkin loppuiäksi on <3

      Poista
  9. Kannattaa muistaa huomioida etenkin vanhempaa lasta heti syntymän jälkeen. Voikin olla fiksua käydä etukäteen valkkaamassa joku lelu jonka hän saa antaa vauvalle sen synnyttyä. (Ehkä vauvakin antaa isoveljelle jonkun kivan jutun samalla?).. Tsemppiä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti <3 <3 Arvaa vaan onko lelu jo kaapissa odottamassa ja samoin isoveli on valinnut vauvalle ekan unilelun :)

      Poista
  10. Hei,
    vinkiksi en osaa tähän sanoa muuta kuin, että huomioi tasapuolisesti myös sisarusta ja ottaa mukaan vauvan hoitopuuhiin :) Neuvolakorttikotelolle olisi tarve, marraskuussa pikkunen tulossa <3
    (teija-susanna@hotmail.com)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, paljon onnea odotukseen! Vielä on matkaa, mutta ennen kuin huomaatkaan, on kuule marraskuu ja vauva millä hetkellä hyvänsä sylissä :)

      Poista