Eilen se kävi taas. Todistin tilannetta, jossa teki mieli sanoa pari valittua sanaa eräälle näköpiirissä olevalle äidille. Menin tekemään megalomaanisia ruokaostoksia Prismaan ja jotta jaksaisin tuon megaloreissun, niin kävin tankkaamassa kahvilassa jäätelöcappucinon. BTW, tiskillä: "Oliko teillä joku semmoineni ihana, mihin tuli cappucino ja sitten jäätelöä..?" Myyjä: "Joo, jäätelöcappucino." :)
Istun sitä nautiskelemaan ja huomaan viereisessä pöydässä puhelimensa selailuun uppoutuneen äidin ja hänen kaksi noin alakouluikäistä lastaan. Äiti komentaa vähän väliä, katsetta puhelimesta kunnolla irroittamatta, lapsiaan olemaan paikallaan, istumaan alas, käyttäytymään edes. Jatkaen koko ajan puhelimen selaamista. Lapset eivät oikeasti edes riehu, kunhan vaan ovat lapsia, joilla on vähän tylsää. Hassuttelevat keskenään ja hyörivät ja pyörivät, kun herkut on jo syöty. Äiti jatkaa puhelintaan ja lapsien komentamista hyvin tiukkaan ja kiristävään sävyyn.
Voitte arvata, mihin teki mieli puuttua?
Miten aikuinen ihminen voi olettaa lasten istuvan hiljaa paikallaan tilanteessa, jossa selvästi aikuinen ITSEKÄÄN ei malta istua hiljaa paikallaan, vaan hakee puhelimesta viihtymistä - tai viihtyä vastaillen viesteihin, mitä nyt ikinä.
Samaan olen törmännyt usein bussissa. Taaperoikäinen lapsi tylsistyy rattaissa ja alkaa kitisemään ja venkoilemaan. Äiti selaa puhelinta. Hyssyttää välillä lasta ja palaa puhelimensa pariin. Eikö tässäkään aikuinen ymmärrä, että tekemisellään sanoo, että "bussissa on tylsää, en jaksa istua, haluan viihdykettä" samaan aikaan, kun käskee lasta jaksamaan bussimatkan rattaissa istuen - ehkä jopa bussin seinää tuijottaen.
En itse ole mikään puhelinrajoitusabsolutisti ja oikeasti roikun AIVAN liikaa itse tuon palikan parissa. Mutta muutama ohjenuora itselläni on, joista koetan pitää kiinni.
1. Jos selaan puhelimesta jotain Nopsun selvästi sen huomaten, kerron mistä on kyse. "Äiti katsoo, milloin seuraava bussi menee / Äiti tsekkaa, mihin aikaan joku juttu aukeaa / Äiti vastaa isin viestiin / Äiti laittaa yhdestä kirppariostoksesta viestin."
2. Jos lapsi katsoo vaikka Pikku Kakkosta, voin mielestäni istua vieressä sohvalla ja selailla puhelinta. Tämä tuntuu jotenkin reilulta - molempien samanaikaista ruutuaikaa.
3. Jos otan lapsesta kuvan tai videon, niin yleensä myös kerron, miksi niin teen. Että otan kuvan itselleni muistoksi, lähetän kuvan mummille tai muuta vastaavaa. Haluan, että lapsi ymmärtää ne asiat, joita puhelimella tehdään. Koska luoja tietää kaukana on ne ajat, kun puhelimessa pyöritettiin kiekkoa ja vain soitettiin!
Koska äitiys on oikeasti aika rankka laji, jossain ihan hyvin mainittiin, ettei äidin nyt liikaa kannata syyllistyä puhelimen selaamisesta. Verrattiin, että onhan äidit aina selanneet lehtiä tai lukeneet välillä kirjaa lapsen läsnäollessa, että ihan sama asia. Tästä olen eri mieltä, ei ihan sama asia. Mielestäni lapsen on paljon helpompi hahmottaa se, että äiti selaa lehteä. Siinä on konkreettisia sivuja, joita käännellään, kuvia katseltavaksi ja tekstiä luettavaksi. Hahmotettava asia. Sen sijaan se, että äiti tuijottaa keksittyneesti jotain teknistä palikkaa, on lapselle paljon vaikeampi hahmottaa. Mitä tuolla sisällä on, joka vie noin täysin äidin huomion?
Mitä mieltä te muut olette aiheesta äitiys ja oma puhelimenkäyttö? Kuulen mielelläni ajatuksia :)
Totta on, että puhelimeen tulee uppouduttua liikaa, oikean läsnäolon kustannuksella. Joskus sitä viestiä tms on pakko laittaa "väärissä" tilanteissa, ja silloin tulee kivahdettua eikä perusteltua lapsille mitä tekee tai miksi. Jospa kyse oli tällaisesta tuon äidin kohdalla.
VastaaPoistaMutta niin tärkeä aihe! Petraamisen varaa löytyisi ainakin täältä päästä :)
Joo, se pitää kyllä aina pitää mielessä, ettei koskaan tiedä, millainen päivä perheellä on ollut tai muuten millainen tilanne. Sitä vaan aina tekee oman tulkintansa näkemästään. Tärkeintä kai se, että itse tiedostaa asian ja pyrkii tekemään parhaansa. Todellakin itsekin näin raskauden viimeisillä viikoilla olen välillä vajonnut sohvannurkkaan puhelimen kanssa lapsen just katsoessa jotain piirrettyjä, mutta tiedostan, että tämä on myös aika poikkeuksellinen tilanne ja toivottavasti pian pystyn taas touhuamaan enemmän. Tosin vauvan mukana ollessa, mutta kuitenkin!
PoistaItsekin olen monesti törmännyt varsinkin busseissa kyseiseen tilanteeseen, missä lapsi ja kännykkä kisaavat siitä vanhemman huomiosta. Yritän kuitenkin ajatella, että ulkopuolisena on vaikea tietää juurikin tuota mainitsemaasi asiaa eli mitä vanhempi sillä kännykällä sitten oikeasti tekee. Hoitaako jotain tähdellisiä ja pakollisia juttuja vai selaa huvin vuoksi Facebookia?
VastaaPoistaPienten lasten kännykän yms. käyttöä mun on kuitenkin tosi vaikea ymmärtää. Nykyään kun näkee niitä tilanteita, missä 2-vuotiaalle tyrkätään ravintolassa tabletti kouraan ruokaa odotellessa.
Olisi kiva kuulla mietteitäsi tätä aihetta koskien. Millaisia sääntöjä teillä on Nopsulle kännyköiden ja muiden vempeleiden kanssa?
Sepä se. Itsekin mietin, että jos/kun näkee bussissa heti ojennettavan pienille lapsille vaikka ipadit tai puhelimet käteen, niin ei voi tietää, jos heillä vaikka on juuri ollut 10 tuntia matkustamista takana tms.
PoistaKiva kun kysyit! Mielelläni vastaan :) Nopsu ei käytä puhelinta lainkaan*. Ipadia hän kyllä osaa pyytää välillä, mutta se on käytännössä varattu vain pitkille automatkoille (esim. mummolaan kuusi tuntia) tai vastaaviin tilanteisiin, jossa pitää ikään nähden jaksaa todella pitkä aika paikallaan.
Tähtimerkki siksi, että kaikkeen tähän tekee toki poikkeuksen sairastelut. Kotona sairastaessa meillä on kyllä rajaton "ruutuaika" ja jos/kun tulee joskus sairaalareissu, niin silloin on sallittu puhelimesta youtubet ja ipadit ja mitä vaan. Ne on semmoisia (onneksi!) ohimeneviä poikkeustilanteita.
Toivottavasti tämä vastasi kysymykseen :)
Eräs vanhempi rouva sanoi kerran bussimatkan päätteeksi: "onpa ihanaa nähdä että juttelet lapsen kanssa". Olin aivan äimänä, ihan tavallista turinaa ikkunasta näkyvistä jutuista ja matkankulusta. Mutta tottahan tuo, ettei enää lainkaan itsestäänselvyys. Pysäyttävä kommentti kyllä.
VastaaPoistaIhana saada tuollainen kommentti, vaikka (juuri niinkuin sanoit) todella hämmentävää, että tuo on maininnan arvoinen "poikkeus" :) Me ollaan kans Nopsun kans laulettu kaikkia lastenlauluja ja bongattu eri värisiä autoja bussimatkalla. Sitä semmoista, mitä tehtiin aikana ennen älypuhelimia :)
PoistaTosi hyvä kirjoitus! Joko pidät lapselle seuraa tai annat vaikka kirjan käteen. Usein meillä pienin katselee autosta maisemia, muut tuijottaa kännykkää. Ei oo reilua.
VastaaPoistaKiitos Hanna kommentista! Joo-o, hyvä välillä pysähtyä miettimään tätäkin aihetta vaikka arki joskus pakottaa menemään sieltä riman matalemmalta kohdalta :)
PoistaMusta on kauhee ajatus, että noin moni oikeasti kyylää toisia ihmisiä ja paheksuu niitä. Ja joo, kyllä mäkin teen monta asiaa paremmin kuin muut, mutta varmasti monta huonommin. Voihan niille kännykkänaamoille mennä vaikka juttelemaan? Siinä sitten selviää samalla, että onko niillä vaan tylsää vai tekeekö jotain tärkeää, jota ei pysty keskeyttää. Mä toivoisin enemmän hyväksyntää ja lähimmäisenrakkautta.
VastaaPoistaNiin. Toisten paheksumiseen en millään tavalla kannusta, vaikka kaikki sitä jossain määrin varmasti tekeekin. Osa ehkä paheksuu ihan vaan sitä, jos näkee äidin antavan lapselleen sokeroidun mehun, ja kaikki varmaankin (oletan) paheksuvat rankempia "vääryyksiä", joita perheissä niitäkin tapahtuu. Että raja on häilyvä.
PoistaHienoa, jos itse uskaltaisit mennä juttelemaan aiheesta ventovieraalle, minä taidan olla sellaiseen kyseisessä tilanteessa liian ujo :) Hyväksynnälle ja lähimmäisenrakkaudelle iso peukku - sitä kyllä tähän maailmaan mahtuu lisää!