Tiedättekö mikä tuo otsikon ensimmäinen osa oli? Se oli lähes koko vuoden salasana töissä tietokoneelleni. Aloitin vuoden 2016 unelmoimalla, että tänä vuonna saisin uuden työpaikan, löytäisimme uuden kodin ja tulisin raskaaksi. Tuntuu ihan käsittämättömältä nyt, että kaikki nuo kolme suurta toivetta on oikeasti toteutunut. Mikään ei kuitenkaan tullut sormia napsauttamalla ja kaikkia unelmia tavoitellessa tuli itkettyä useammatkin itkut. Tuntui, että uutta työtä ei löydy koskaan, sitä uutta asuntoa ei löydy koskaan ja en ainakaan onnistu enää ikinä tulemaan raskaaksi.

Ensimmäinen toteutunut unelma: uusi työ 

Jos on jo vakituisessa työsuhteessa, uuden työn haku alkaa monesti pikkuhiljaa. Se voi olla joku yllättäen silmiin sattuva ilmoitus kivasta työstä tai joku hiertävä asia vanhassa. Itsellä ensimmäiset ajatukset uuden työn hakemisesta alkoivat noin vuosi ennen kuin oikeasti vaihdoin työpaikkaa. Tarjolle tuli kiinnostava työ tuttavan kautta ja kävin pitkän pohdinnan silloin siitä, olisinko valmis lähtemään. Kun kuukausien mittaisten keskustelujen jälkeen tulin lopputulokseen, että olen ja jäin vain odottamaan lopullista paperien kirjoitusta, pettymys oli valtava, työmahdollisuus menikin puihin. Olin jo tehnyt jonkinlaisen henkisen irtaantumisen ja suuntia oli sen jälkeen vai yksi - oli etsittävä uusi työ. Jäin sitten seuraavaksi tammikuussa eräässä tiukassa, viisi viikkoa kestäneessä rekrytointiprosessissa toiseksi. Itkin varmaan viikon. Vielä muutama ponnistelu ja maaliskuussa sain sitten tiedon, että minut on valittu tähän nykyiseen tehtävään. Samaan aikaan lähes jo tarjolla oli toinenkin todella mielenkiintoinen tehtävä ja oikeastaan aikajärjestys päätti kohtalon. 

Työnhaun alkumetreille inspiraatiota antoi paljon tämä tuttavani blogipostaus. Suosittelen lukemaan, jos mielessä pyörii yhtään ajatukset siitä, mitä sitä haluaisikaan tehdä ja mihin suuntaan edetä. 

Oma postaukseni tässä työnhakuun liittyen - joko olet lukenut? 

Toinen toteutunut unelma: uusi koti 

Kuten työnhaku, asuntokuumekin starttasi jotenkin varkain. Bongasin kesän alussa alueemme Facebook-ryhmästä mukavan oloisen asunnon ja ex tempore päätimme mennä sitä katsomaan. Eihän se ollut sopiva, mutta sai kuitenkin aikaan innon löytää uusi koti. Ensin haimme kerrostalon ensimmäisen kerroksen asuntoja. Yksi tosi kiva olikin tarjolla ja hitsit miten harmitti, kun se menikin jo ennen kuin ehdimme tehdä tarjousta. Tämän jälkeen aloimme miettimään, että ehkä se rivitalo olisi kuitenkin kivempi. Tässä vaiheessa olimme myös taipuneet siihen, että kaksi kerrosta on ihan ok, sillä meidän alueella kaikissa rivitaloasunnoissa on kaksi tai kolme kerrosta. Mietimme jopa yhtä asuntoa, jossa oli kolme kerrosta. Näin jälkeenpäin, onneksi emme saaneet sitä kerrostaloasuntoa emmekä kolmikerroksista!

Omaan asuinalueeseemme olemme niin viehättyneitä, että jotenkin koimme tosi vaikeaksi lähteä muualle. Olemme molemmat muualta kotoisin, eikä täällä ole sukua, niin tästä ympäristöstä muutamine kavereineen ja tuttuineen on tullut tosi kotoisa. Voi kun voisi pakottaa kaikki kaverit pysymään myös ikuisesti täällä :)

Jäimme ihan hilkulla oli eräästä i-ha-nas-ta asunnosta, jota taas itkin ehkä viikon. Saimme  noihin aikoihin ystäviltämme vinkin "laputuksesta", eli lappujen jakamisesta niihin asuntoihin, joista olemme kiinnostuneita. Teimme näin. Jaoimme sille alueelle laput, minne erityisesti haluaisimme muuttaa. Ja kohtalo tai mikä, sillä eräs todella ystävällinen ja mukava perheenäiti oli löytänyt lappumme, miettinyt, että tämä täytyi olla kohtalo, että näille tämä asunto nyt pitää myydä. Kyseinen perhe rakentaa omakotitaloa ja heidän oli tarkoitus keväällä aloittaa asunnon myynti.

Nyt odotamme todella malttamattomina pääsyä uuteen kotiin. Samaan aikaan jännittää - millaiset naapurit, miten totumme kahteen kerrokseen, miten paljon olikaan remontin tarvetta? Ja etenkin, voisiko joku ostaa nykyisen kotimme!??!?! Pliis!

Täällä kodin löytämisen riemua :) 

Kolmas toteutunut unelma: uusi vauva

Lokakuussa toteutui toivelistan kolmaskin unelma. Unelmista tavallaan vaikein, koska lapsia ei tehdä, niitä saadaan. Unelma toisesta lapsesta hiipi mieleen siinä joskus, kun Nopsu alkoi olla parivuotias. Ajatus siitä, että olisihan se ihana, jos lapsia loppujenlopuksi olisi kaksi. Tietäen, että itse ei ole enää ihan parikymppinen, tuo "loppujenlopuksi" tarkoitti sitä, että ennemmin tai myöhemmin on ryhdyttävä tuumasta toimeen. Oma jaksaminen pelotti/pelottaa, tukiverkon vähyys pelotti/pelottaa, mutta haave kahdesta lapsesta oli vahvempi. Ikuisuudelta tuntuneen odotuksen jälkeen lokakuu toi iloiset uutiset. 

Nyt mennään 17. raskausviikolla ja pikkuhiljaa on alkanut tuntumaan vauvan potkuja. Ei vielä säännöllisesti, mutta aina välillä. Ne ovat parasta maailmassa. Pieniä viestejä siitä, että kaikki on hyvin. En malta mitenkään odottaa tammikuun 24. päivää, kun päästään taas ultrassa näkemään pikkuinen. Toivotaan, että siellä kaikki oikeasti on hyvin ja tietenkin haluamme myös malttamattomina tietää, onko tulossa pikkusisko vai pikkuveli. Itsellä on ihan "tyttöfiilis", mutta saa nähdä. Molemmat ovat erittäin tervetulleita, toisen kohdalla sitä jotenkin on paljon valmiimpi ottamaan vastaan kumman tahansa. Kaksi samaa on huippua, mutta tyttö ja poika myös olisi mahtava juttu! 

Täällä se, kun kerroin blogissa odotuksesta. Voi POJAT oli hankala pitää suu kiinni! 

Näin vuoden vaihtuessa on siis paikallaan huokaista syvään ja olla kiitollinen näistä kaikista asioista. Aika monta juttua yhteen vuoteen! Ja siskokin meni naimisiin ja he ostivat oman omakotitalon. Ensi vuodelle heillä on luvassa häämatka, rakas ystäväni on menossa naimisiin, toinen ystäväni etsii uutta kotia poikaystävänsä kanssa ja yksi ihana ystäväni odottaa myös vauvaa... Eipä siis touhua ja jännitystä puutu tulevastakaan vuodesta!! 

IHANAA, UNELMIEN TÄYTEISTÄ VUODENVAIHDETTA KAIKILLE! 💕✨

USKOTAANKO JOULUPUKKIIN?

Ensin oli ei. 

Tuntui ihan pöhkölle alkaa yhtäkkiä puhumaan lapselle, että joulupukki on olemassa. Sehän on ihan kuin sanoisi, että kyllä ne muumit oikeasti onkin olemassa ja ne voi vaikka tulla sunnuntaina käymään. Tuosta vaan koputtaa oveen ja astella sisään. Mitenkäs sitten perustellaan, ettei niitä tämän syksyn supersuosikkipelokkeja, mörköjä, ole myös olemassa?

Lisää vahvistusta toi se, kun kuulin eräiden hoitajien päiväkodissa puhuvan lapsille, että tontut kurkkivat ikkunoista sisään ja tietävät, oletko kilttinä. No jestas sentään minä halua lapseni uskovan, että jotkut alimittaiset satuolennot oikeasti kurkistelevat pimeistä ikkunoista! Yöunet menee vähemmästäkin.

Sitten tuli ehkä. 

Joulupukki sinällään on tietysti ihan hellyttävä hahmo. Ja huomaan Nopsun hihkuvan aina kun missä tahansa lastenohjelmassa näkyy joulupukki. Tatu ja Patu -elokuvassakin joulupukki oli hyvin suosittu hahmo. Puhuttiin kuitenkin, että joulupukkiahan ei sillä tavalla oikeasti ole olemassa, mutta että hyvin voi leikkiä niin, että joku pukeutuu joulupukiksi ja tulee sitten käymään ja jakamaan lahjat.

Sitten tuli joulupukki. 

Joensuuhun päästyämme perheemme pikkuinen odotti jo ihan hirmuisen kovasti, että tuleekohan joulupukki meillä käymään. Ja mummihan innostui myös parin kymmenen vuoden jälkeen mahdollisesta joulupukin visiitistä. J oli käynyt hakemassa jo valmiiksi joulupukin asun, johon oli ajatellut pukeutua - ja että katsotaan sitten tajuaako Nopsu, että se on isi vai ei. Mutta viime hetkellä kuvioihin astui meidän eno, joka kautta rantain ehdotteli, että hän voisi kyllä ihan mielellään ottaa joulupukin roolin. Ja näin päädyttiin tilanteeseen, että meille sitten tuli käymään joulupukki.

Itse visiitti meni upeasti. Nopsu ihan pikkuisen jännitti, mutta jutteli pukille tosi reippaasti ja lauloi laulun. Ja tietysti kysyi heti ensimmäisenä, että "No, toitko lahjoja?".

Eipä tässä äitikään enää raaskinut toitottaa, että ei joulupukkia ole olemassa. Pikkuisen pehmittelin sillä, että seuraavina päivinä pari kertaa ääneen Nopsulle mietin, että kukahan se oli pukeutunut joulupukiksi - eikä kumpikaan keksitty, että kuka se olisi ollut. Nopsu totesi lopuksi, että "Ehkä se sitten oli ihan oikea joulupukki." Niin, ehkä se oli :)

Mites teillä meni tää pukkihommeli? 

PIKKU PIKKU JOULUNETTISHOPPAILUHAKSAHDUS...

No tässä nyt vähän jotenkin vaan kävi näin... Muistatteko tämän jalon postauksen, jossa sanoin etten tarvitse mitään joululahjoja? No, en nyt ainakaan enää tarvitsekaan kun yhtenä heikkona hetkenä klikkailin itseni Zalandon sivuille ja tilasin pikku-pikku-paketin. 

En ole kova nettishoppailun fani, mitä tulee vaatteisiin (ja varsinkaan kenkiin), koska sovituksen tärkeys. Kuitenkin nyt (vasta) opin, että Zalandolla on ilmainen postitus ja palautus. J tilasi mulle joululahjaksi nuo i-ha-nat Adidakset ja siihen lisäksi repun. Olen jo pidempään kaivannut sellaista vähän tyylikkäämpää reppua. Laukut on tietysti ihania, mutta jos kantaa painavaa laukkua pidemmän aikaa toisella olalla, niin saan välittömästi hartiat jumiin. 

Oma tilaus lähti jotenkin liikkeelle siitä tarpeesta, että tarvitsen ohuemman toppatakin. Omistamani Joutsenen untiskka on ihan mahtava, mutta tällaisille nollakeleille vähän liian lämmin. Tuo Vero Modan takki oli reilussa alennuksessa. Ja sitten oli alennuksessa ihana laukku. Sekä huivi. Ja noi Adidaksen trikoot! Ja sitten ehkä tarvitsin jonkinlaisen äitiystopin. Tadaa! Hyvää joulua minulle! :D

Saas nyt nähdä, miten osuu koot kohdalleen. Lupaan ja vannon kyllä palautaa/vaihtaa, jos yhtään joku on väärän kokoinen tai muuten erilainen, kuin mitä olin ajatellut. 

Toivottavasti natsaa - näillä ostoksilla on ihana lähteä valoisampaa aikaa kohti!! 🌞🌞🌞


Postaus ei ole yhteistyö Zalandon kanssa :)
Kuvat zalando.com 

PARAS VIIKONLOPPU - ÄÄNESSÄ NOPSU

Moikka! Tiiättekö, onpa ollut hauska viikonloppu. Olinkin ihan väsy jo hoitoviikon jälkeen. Herään aamuisin siinä ennen kuutta ja jotenkin vaan mulle ei tuu hoidossa uni.. äiti kysyy ärsyttävästi sitä AINA about heti kun tulee hakemaan ja mä oon oppinut, että tässä hommassa ei kande huijata, sillä hoitajat aina paljastaa sen, miten asia nyt sit oikeesti oli. 

No, jos en oo nukkunut, niin äiti kippaa mut kotona aina heti omaan sänkyyn, pistää peiton päälle ja oven kiinni. Mä yleensä periaatteesta totean, että haluaisin leikkiä, mutta yleensä nukahdan jo ennen kuin pääsen lauseen loppuun. Sitten toi mamma ajattelee, että on reilua puolen tunnin päästä (!!?) herättää mut. Kuulema en saa muuten illalla unta. Siinäpä sitten menee pökkyrässä melkein ohi koko Pikku Kakkonen. 

No, nyt on VIIKONLOPPU ja arvatkaa missä mä kävin lauantaina aamulla? Ihan oikeessa parturissa!! Yleensä mun kavereiden äiti leikkaa mun tukan, mutta jostain syystä (äidin kommentti; joulukiireet ja sairastelut) me mentiin ihan oikeaan parturiin. Oon vähän sekaisin, kun äiti puhuu aina kampaajasta ja isi parturista, että tiedä nyt sit mikä toi paikka oli...

Eiks tullu HIENO tukka?? Ja sain vielä suklaatakin, kuten viimeisestä kuvasta näkyy :) 

Sen jälkeen pääsin vähäksi aikaa lapsiparkkiin leikkimään, kun isi meni salille. Vähän kyllä äitin kanssa epäillään, että isi käy vaan saunomassa siellä, mutta ihan sama - arvatkaa montako muuta lasta siellä oli eilen? EI YHTÄÄN! Ja kuka siis sai kahden ihanan tyttöhoitajan 100% huomion koko ajaksi :) :) :) 

Mutta kuka tietää, missä mä kävin tänään? 

ELOKUVISSA!!!

Tää oli mulle eka kerta ikinä ja täytyy todeta, että aivan ykkösluokan juttu! Käytiin katsomassa Tatu ja Patu (mähän rakastan Tatua ja Patua, mut niin kai kaikki), joten valinta osui ja upposi. Se leffa oli NIIN HAUSKA!! Mun oli pakko huutaa monta kertaa kovaan ääneen kaikki hauskat kohdat, että mitä tapahtuu ja välillä innostuin taputtamaan käsiäkin. Ja hei, koska mun yleinen tyyli on todella cool, enkä vähästä hätkähdä, niin tämä oli aikamoinen tunteiden ilotulitus. 

Jotenkin se leffa loppui aika pian ja jäinkin toiveikkaana istumaan paikalleni, vaikka kaikki muut olivat jo lähteneet kotiin. Koetin kysellä äitiltä ja isiltä, että voidaanko katsoa uudelleen, mutta ne vaan nauroi mulle. En aina tajua niitä. 

Toivottavasti kaikilla muillakin oli mahtava viikonloppu! Kyllä elämä on tiiättekö MUKAVAA :) 

Halauksin, 

Nopsu

HELPPO ASKEL PAREMPAAN KOSMETIIKAN KÄYTTÖÖN

Nyt en ole ihan ensimmäisten joukossa asiasta innostumassa, mutta POJAT kyllä innostuin tästä! Latasin vihdoin ja viimein itselleni Cosmethics-applikaation puhelimeeni. Olin tiennyt tämän olemasaolosta kyllä pidempäänkin, jotenkin vaan vähän kesti...

Ideahan on ihan nerokas. Sovellus sisältää lyhyesti selitettynä ainesosaluettelon valtavasta määrästä kosmetiikkatuotteita. Kategorioita on kasvojen hoito, suunhoito, kylpy- ja vartalo, hiustenhoito, meikit, lasten tuotteet, miesten tuotteet, käsien ja kynsien hoito, tuoksut, jalkojen hoito sekä aurinkotuotteet. 

Kategorioita voi selata toki vapaasti, mutta kätevintä on käyttää joko hakutoimintoa tai - tämä on hauskinta - skanneria! 

Cosmethicsin skannerilla voit lukea kosmetiikkatuotteen viivakoodin ja saat välittömästi näytölle tiedon, sisältääkö tuote jonkin haitallisen ainesosan tai ainesosia. Sovellus kertoo nuo ainesosat, sen mikä niissä on haitallista ja parasta; suosittelee vastaavia turvallisia tuotteita. 

Käytin yhden myöhäisillan käydäkseni läpi kaikki perheen kosmetiikkatuotteet. Roskiin lähti kaksi silmämeikinpoistoainetta, yksi silmänrajausväri ja yksi hammastahna. Niistä löytyi parabeenejä, formaldehydiä sekä EU:ssa kiellettyjä ainesosia. Ja nämä olivat siis aivan "tavallisia" kosmetiikkamerkkejä.

Lisäksi omasta käytöstä poistin yhden käsirasvan, suihkugeelin, kasvojen kuorinnan ja kasvojen pesuaineen, koska näissä lievä haitta. Jos en olisi raskaana, olisin varmaankin käyttänyt tuotteet loppuun.

Skannaaminen on varsinkin kaupassa ihan mielettömän kätevää. Sekunnissa saat arvion siitä, onko tuote turvallinen käyttää. Ja kun yleensä samasta kaupasta, suunnilleen samasta hintaluokasta löytyy korvaava tuote, niin vaihtaminen ei voisi olla helpompaa! 

Jos viivakoodi ei tuota tulosta, annetaan mahdollisuus ottaa kuva tuotteesta, ainesosaluettelosta sekä viivakoodista - ja näin Cosmethics (erittäin näppärästi ja kustannustehokkaasti) täydentää omaa tuotelistaansa.

Kirkkaasti skannausoperaationi läpäisivät kaikki omistamani luonnonkosmetiikan tuotteet sekä Yves Rocherin tuotteet. Ihannemaailmassa käyttäisin pelkkää luonnonkosmetiikkaa, mutta koska raha ja koska muutamat supersuosikkituotteet, niin tämä on aivan mahtava tapa ottaa helppo askel itsensä parempaan kohteluun. 

Pandamama suosittelee 💚

Onko muita Cosmethicsin löytäneitä? 

Kuvat: Cosmethics.com 

INSPIROIVAT NAISET: ENKELI HANNA

Elämä pysäyttää joskus. Hanna Henriikka Ruax oli lupautunut haastateltavaksi tähän blogini postaussarjaan. Hanna oli upea joogaohjaaja ja omisti Helsingissä Pihasali-nimisen joogapaikan, jonka pyörittämistä hän oli jatkanut äitinsä jalanjäljissä. Lisäksi Hanna teki kierrätysmateriaalista koruja Nannanda-nimellä. Eikä tässä vielä kaikki, hän myös stailasi ystävänsä Sandhjan Uuden musiikin kilpailussa - ja aina Euroviisuihin asti.

Ei siis epäilystä, etteikö tässä naisessa ollut potkua, energiaa, iloa ja inspiraatiota vaikka kokonaiselle mantereelle.

Muutama viikko sitten Oaklandissa Kaliforniassa tapahtui tulipalo, jossa menehtyi myös yksi suomalainen. Tuo suomalainen oli Hanna. Olen itkenyt monet itkut lukiessani toinen toistaan kauniimpia tekstejä Hannan Facebook-sivulta. Nuo viestitkin ovat ihan erityisiä - niistä paistaa kaikki se lämpö, valo ja vaikutus, jonka Hanna selvästi toi läheistensä ja ihan vaan muutaman kerran tapaamiensakin ihmisten elämään. 

Itse kuulun noihin jälkimmäisiin. Olen tavannut Hannan vain muutamia kertoja, mutta jonkin hänen olemuksessaan teki/tekee hänestä erityisen. Niinpä, ehkä niillä erityisillä ihmisillä on ihan oma ohituskaistansa sinne jonnekin kauniiseen tuonpuoleiseen, jonne meidän muiden on kuljettava vähän pidempi matka täällä maanpäällä. 

Elämä on arvaamatonta. 

Eletään kaikki siis täysillä jokainen päivä. Koetetaan muistaa iloita pienistä, halataan läheisiä, tehdään joku hyvä teko ja välitetään toisistamme sekä maapallon tulevaisuudesta. 

Hannan muistoa kunnioittaen, 

Pirita  

Kuva Hannan ystävän Meri Mortin luvalla, kuvaaja Anna Tervahartiala

ALKURASKAUDEN OIREET

Jokainen raskautta toivova syynää varmasti todella tarkasti kierron lopulla kaikkia olevia ja olemattomia oireita. Kun me annoimme mahdollisuuden pikkusisarukselle saapua, luulin 100% varmuudella olevani heti ensimmäisestä yrityksestä raskaana. Tunsin / luulin tuntevani väsymyksen, pahoinvoinnin ja vatsan nipistelyn sekä painon tunteen jo viikkoa ennen kierron loppua. Vaan eipä sieltä mitään plussaa tullutkaan - ihan tavalliset menkat vaan.

Sen jälkeen lopetin kaikkien oireiden tutkimisen ennen kuin testi näyttisi plussaa. Ja niin, eipä tästä raskauden alusta sitten ollut oikeasti yhtään mitään sellaisia oireita, mitä ei muutenkin kierron loppuun kuuluisi. Itsellä siis sellainen pieni jomotus alavatsassa.

Mutta sittenhän saapui tiimi väsymys&pahoinvointi joka asettui tällä kertaa taloksi edellistä kertaa huomattavasti reilummin!

#1 VÄSYMYS

Mua nyt aina väsyttää ja tarvitsen tavallisestikin 9 tunnin yöunet, joten jestas sentään sitten kun MUN unentarve kasvaa! Väsymys oli pahimmillaan ehkä viikot 7-9, kun töissä vaan ei meinannut pysyä silmät auki ei millään.. Iltaisin olen mennyt nukkumaan yleensä siinä 21:30 ja joka ikinen vapaapäivä olen tähän asti nukkunut 2 tunnin päiväunet.

#2 PAHOINVOINTI

Ensimmäiset viikot plussan jälkeen oikein toivoin, että tulisi nyt vähän jotain pahoinvointia ja taisin vannoa, että sitten jos/kun sitä tulee, niin en kyllä valita kertaakaan. Se siitä lupauksesta. Pahoinvointi on ollut niin paljon voimakkaampaa ja pidempikestoista, kuin edellisellä kerralla. Noin arviolta viikot 6-13 siitä on kärsitty lähes ympärivuorokautisesti. Ei ihan vessanpöntöllä roikkumista, mutta semmoinen tosi yököttävä olo. Syöminen auttaa, mutta lähinnä vaan sen hetken kun syö. Bussimatkat aivan tuskalliset.

#3 PÄÄNSÄRKY

Tosi paljon on ollut myös päänsärkyä. Tuo pahoinvointi tuli alkuviikot kylään aina iltapäivisin ja joka kerta päänsäryn kanssa.

#4 HASSUT SYÖMISET

Kirjoitan tästä ihan oman postauksen, mutta kuulkaa kun oikein mikään makea ei ole näinä viikkoina maistunut. Se, mitä tekisi mieli, on salmiakki ja sitähän ei nykyisin saisi syödä. Suolakurkkuihin on ollut himo. Samoin on maistunut kaikki jääkaappikylmät hedelmät, ruispalat sekä risifrutti. Teetä juon tavallisesti litroittain joka päivä - nyt en kahteen kuukauteen ole juonut teetä. Myöskään maito ei mene juotuna alas. Kauramaito tai piimä ruuan kanssa on ihan ok. Pepperonipizza on tässäkin odotuksessa ollut varma rasti, jos tuntuu ettei oikein mikään maistu :)

#5 MUUTA

Palelua oli alussa välillä juuri nukkumaan mennessä, mutta siitä selvisi extrapeitolla ja hetken hytinällä. Mahan turvotus tuli lähes heti, joten mammahousuihin siirtymä tapahtui hyvin aikaisin. Rintojen kipeytymystä odotin kans alussa kuin kuuta nousevaa. Kyllähän ne vähän kipeytyikin ja kasvoivat kokoa, mutta edelleen menee lähes kaikki tavalliset rintsikat, että ei todellakaan niin isoa muodonmuutosta, kuin viimeksi. Ihossa huomasin hassun muutoksen, nimittäin otsan iho kirkastui lähes yhdessä yössä jo ennen testin tekemistä ja siitä aloinkin miettimään, että olisiko nyt jotain hormonimuutosta meneillään. Leuan näpyt sen sijaan saivat vaan uutta buustia.


Nyt kun menossa on neljästoista raskausviikko, näyttää viimein, että pahoinvointi alkaa helpottaa. Sen sijaan nyt olen viikon kärsinyt huimauksesta (mikä, sanokaa mun sanoneen, EI OLE kiva yhdistelmä pahoinvoinnin ja päänsäryn kanssa!!), mutta se on vähän epäselvää, mistä johtuu. Todennäköisesti hyvin kireistä kallonpohjan lihaksista. Onneksi pääsen keskiviikkona taas hierojalle.

Onko muilla samanlaiset kokemukset ekan raskauskolmanneksen oireista eri lapsien kohdalta vai onko muillakin selviä eroja? 👶

DEAR SANTA...

Täällä ollaan taas oltu tosi kiltteinä ja reippaina koko vuosi! 🎅

Siskoni soitti eilen ja kyseli, että onko jotain joululahjatoiveita. Vastasin sekunnissa, että JOO, parketin hionta, lakkaus, vapaavalintainen määrä sisäovia, porraskaide, kylppäriin kaapit ja myös vapaavalintainen määrä muuttolaatikoita, NIIN ja tietysti kaikki vauvatarvikkeet! 

Kuten tulkita saattaa, ensi vuodelle on tähän perheeseen tulossa extramäärä rahanmenoa (mitä ei tietenkään helpota toukokuussa häämöttävä äitiyslomalle jäänti). Siispä en tänä vuonna toivo itselleni mitään joululahjoja, vaan ennemmin osallistumista näihin kaikkiin tuleviin kuluihin. 

Nopsulle sentään muutaman lahjatoiveen olen osannut keksiä, koska olisihan se nyt ihan tylsää, jos vanhempien päähänpistojen takia pikkuprinssi jäisi ilman paketteja! Tässä siis Nopsulle (dare I say, tulevalle isoveljelle) lahjatoiveet. 

• Huppupyyhe itseasiassa on meillä jo ostettuna (kuva H&M) 
• Nopsu rakastaa laulaa ja esiintyä, joten leikkimikrofoni voisi olla kiva (kuva BR-lelut)
• Ajattelimme J:n kanssa antaa "kylpylälahjakortin" koko perheelle (kuva Sokoshotels)
• Tarvetta olisi collegepaidoille, joissa ei huppua (kuva H&M) 
• Nopsu tykkää kovasti palapeleistä, joten 16-30 palainen palapeli (kuva Lastenverkkokauppa)
• Ikuisuusetsinnässä nahkarukkaset, joissa sormet pysyisi pakkasellakin lämpiminä (kuva Kivat) 

Koska lisäksi meillä on vielä jonkin verran työnsarkaa saada tyyppi innostumaan tulevasta isoveljen tittelistä, niin lisäksi joku "isoveljet on maailman upeimpia palomiehiä ja betoniautotkin on isoveljiä ja legotkin rakastaa isoveljiä" -tyyppinen kirja voisi olla pop. 

Mitä lahjatoiveita teillä muilla on joko itselle tai lapsille? 😊

ONNI, ILO JA ISO JÄNNITYS

Kuluneet syysviikot ovat sisältäneet täällä aika paljon väsymystä. Ja huonoa oloa. Samaan aikaan onnellisuutta ja myös jännitystä ja pelkoa. Nopsun syntymäpäivän aamuna, lokakuun viides, raskaustestiin piirtyi kaksi viivaa. Ja pari päivän päästä uuteen testiin. Ja vielä kahteen puoli omaisuutta maksavaan digitestiin. Varhaisultrassa lokakuun lopussa varmistui, että odotamme perheeseen saapuvaksi ihan oikeaa, pientä vauvaa. 

Tänään ultrassa varmistui, että siellä IHAN oikeasti on pienen pieni vauva. Ihan oikeasti! Kädet ja jalat. Selkäranka ja pää. Molemmissa käsissä viisi sormea. Kuusi ja puoli hienoa senttimetriä päästä pyöreään peppuun. 

Kesäkuussa meidän kolmen hengen perhe täydentyy siis yhdellä täydellisellä vauvalla ja meitä on siitä eteenpäin neljä. Ja se muuten sitten kans riittää! :) 

Ihana päästää pian valloilleen kaikki kuukausien patoutumat ja kirjoitella erilaisista odotusajan aiheista! Luonnoksissa on jo monta aloitettua tekstiä odottamassa. Epävarmuuden värisin tuntein mietin, miten kaikki menee ja pääsenkö niitä koskaan julkaisemaan, mutta nyt kaikki siis näyttää niin hyvältä kun vain voi. Luottakaamme nyt siis siihen, että ihan oikeasti MEILLE TULEE VAUVA!

Ihanaa viikonloppua kaikille! 

PÄIVÄ PALOASEMALLA

Tänään vietettiin monilla paloasemilla "Päivä paloasemalla" -tapahtumaa liittyen paloturvallisuus-viikkoon. Selvähän se, että tämän tulevan palomiehen kanssa hypättiin autoon jo hyvissä ajoin ennen kymmentä ja ajeltiin lähellä olevan vapaapalokunnan paloasemalle. Autot olivat oikeasti aika isoja ja jänniä - lisäksi pääsi kokeilemaan palomiehen varusteita ja olispa päässyt testaamaan savusukellustakin. Nopsulla kesti hyvän aikaa kerätä rohkeus käydä istumassa paloauton kyydissä, joten jätettiin nuo jännittävämmät rastit myöhempään. 

Tosi kiva aamupäivä ja onnistuneesti järjestetty tapahtuma! Ollut tosi väsyttävät viikot tässä takana ja bloggaaminenkin on jäänyt vähän sivuun. Onneksi nyt pahimmat kiireet ja stressit alkaa helpottaa. Kun saataisiin vielä papakinyon maha myös kuntoon (epäselviä selvitettäviä asioita), niin olisi koko perhe taas täydessä touhussa. 

Mukavaa viikonloppua kaikille! 💕

INSPIROIVAT NAISET: MAAILMAN ILOISIN YRITTÄJÄ SINI

Mikä tekee joistain ihmisistä erityisen inspiroivia? Mistä he saavat intonsa ja palonsa siihen, mitä tekevät? Miksi niin usein varsinkin me naiset olemme kateellisia toisten menestykselle ja jopa onnellisuudelle? Mitä asialle voisi tehdä?

Pimenevässä syksyssä pysähdyin pohtimaan noita kysymyksiä ja vastauksien löytämiseksi haastattelin muutamaa tuntemaani inspiroivaa ja innostavaa naista. Jotta voisimme yhdessä inspiroitua itsekin ja pystyisimme elämään enemmän toisiamme kannustaen ja tukien. Muiden iloista itsekin iloiten.

MAAILMAN ILOISIN YRITTÄJÄ SINI

Sini Havukainen on kokenut sairaanhoitaja-lähihoitaja-kätilö, joka elää tällä hetkellä yrittäjyydelle. Sini on perustanut viimeisen parin vuoden aikana, ei yhden, vaan kaksi yritystä. Carelina tarjoaa sosiaali- ja terveyspalveluita moniin elämänvaiheisiin: tukea ja neuvontaa odottaville perheille ennen lapsen syntymää ja sen jälkeen, apua kiireiseen lapsiperhearkeen sekä kotihoitoa ja kotisairaanhoitoa senioreille. Layette-sovellus puolestaan tuo Suomen neuvoloissa käytettävän, maailman parhaaksi valitun tietotaidon ympäri maailmaa kaikkien puhelimiin täysin ilmaiseksi. Applikaatio antaa päivittäistä tietoa raskauden etenemisestä ja vastasyntyneen kasvamisesta aina kolmeen ikävuoteen saakka. 

Mikä sai kätilön ryhtymään tuplatoimitusjohtajaksi?

"Rakastin työtäni synnyttäneiden vuodeosastolla ja synnytyssalissa, mutta elämäntilanne sattui olemaan sopiva. Muutimme mieheni työkomennuksen vuoksi Kaliforniaan Piilaaksoon ja siellä innovatiivinen yrittäjäilmapiiri imaisi minut mukaansa. Takaisin Suomeen muutettuamme luin yrittäjän ammattitutkinnon ja perustin kaksi yritystä: Carelinan ja Applicadon.

Olen näiden parin viimevuoden aikana oppinut aivan älyttömästi bisnesmaailmasta. Ennen Suomeen muuttoa minulla ei ollut pienintäkään hajua yrityksen pyörittämisestä, puhumattakaan sellaisen perustamisesta sote-alalle. Mutta oli sitäkin kovempi into, positiivinen ote elämään ja valtava intohimo tehdä sitä mitä teen. Mietin, että jos kerran muutkin pystyy tähän, niin miksi itse en pystyisi. Ja toisinpäin ajateltuna: jos minä pystyn, niin kaikilla on siihen mahdollisuus."

Keiltä olet saanut tukea?

"Ehdottomasti suurin tukijani on ollut mieheni, mutta annan sydämellisen kiitoksen myös mahtavalle ystäväporukalleni sekä itsestäänselvästi Carelinan työntekijöille ja Applicadon muille osakkaille. Tämä on tiimityötä parhaimmillaan.

Olen myös saanut tukea eri virastoista (esim. Ensimetri, Kela, Verotoimisto, pankki ja ennen kaikkea tilitoimistot). Liityin myös Tammerkosken Nuorkauppakamariin ja olen saanut sitä kautta todella yrittäjähenkisen tukiverkoston ja mahdollisuuden upeisiin koulutuksiin."

Mikä saa sinut uskomaan tekemiseesi myös haastavina hetkinä?

"Usko tulevaan on suurin kantava voima. Pitää vaan pitää yllä mahtavaa tekemisen meininkiä, eikä saa lannistua vastoinkäymisistä. Elämä on joka tapauksessa yhtä vuoristorataa, täynnä pettymyksiä, mutta myös niitä järjen räjäyttävän mahtavia hyviä uutisia. Olen myös huomannut, että hyvät uutiset tuovat lisää hyviä uutisia. Pitää uskaltaa unelmoida isosti. Jos haaveilee pienesti, tuskin saavuttaa vahingossa mitään suurta. Kahden yrityksen pyörittäminen vaatii ihan valtavan kovaa ja sinnikästä työtä, mutta samalla minulla on vahva luotto siitä, että tulevaisuudessa tämä on myös taloudellisesti hyvä idea."

Mistä kaikki positiivisuutesi oikein pulppuaa?

"Tätä kysytään minulta usein. Tyyliin ”Mitä olet vetänyt ja onko sitä vielä jäljellä? ” tai ”Oletko käynyt mittauttamassa kilpirauhasarvosi?” Jotenkin aivoni vaan pulppuavat onnea ja kiitollisuutta elämää kohtaan. Olen sanonut, että vaikka painan ympäripyöreitä päiviä, pärjään niin kauan kun osaan nauttia elämän pienistä asioista. Katson koko ajan ympärilleni: oi, miten ihana tunnelma. Oi, miten kaunis maisema. Oi, miten kaunis kynttilä. Oi, miten rakkaita ihmisiä ympärillä. Rakastan ja palvon ihan yltäkylläisesti lapsiani ja miestäni. Arvostan heitä ihan hirveästi. Uskon, että he jos ketkä antavat minulle voimaa ja energiaa!

En koskaan ole osannut olla kateellinen kenellekään. Olen todella onnellinen ihmisten onnistumisista. Osaan olla onnellinen ja samalla toivoa itsellenikin tapahtuvan yhtä hienoja asioita."

Miten voisimme paremmin arjessa tukea ja tsempata toisiamme?

"Meidän pitää ennen kaikkea osata nauttia toisten onnistumisesta. Jokaisen kannatta hankkia sellaisia ihmisiä ympärilleen, jotka ovat samanhenkisiä kuin itse. Kannustavia, eteenpäinpuskevia ja voimaannuttavia.

Mielestäni kaikkien tulisi auttaa, tukea ja tsempata toisiaan. Menestyäkseen pitää haluta itselleen hyvää, mutta samoin myös toisille. Itselläni vilpitön auttamisen halu pulppuaa sydämestä. Annan hyvän kiertää. Uskon, että jos kaikki ajattelevat hyvää toisistaan ja auttavat arjen pikku asioissa, maailma voi muuttua paremmaksi paikaksi. Silloin myös voin luottaa, että kun itse tarvitsen apua, voin sitä myös saada."

Lämmin kiitos Sinille!

Ja kaikkea hyvää seka Carelinalle että Layettelle! 

JOULUIHMISIÄ?

En ole ihan varma, mikä jouluihmisen määritelmä noin virallisesti on, mutta en sellaiseksi ainakaan ennen itseäni ole laskenut. Siitä lähtien, kun olen 19 vuotiaana muuttanut kotoa pois, olen viettänyt jokaisen joulun Joensuussa äidin luona. Ihan kiva on ollut mennä syömään tuttuja jouluruokia, saada pari pakettia ja nukkua pitkään. Omassa kotona en koskaan ole joulua mitenkään "laittanut", en ole omistanut mitään joulukoristeita enkä leiponut joulujuttuja. En ole myöskään varmaan ikinä lähettänyt yhtään joulukorttia. Voih, kuulostanpa kylmältä ja jouluttomalta :) 

Mutta. 

Tässä viimeisen parin vuoden aikana (joku nokkela voisi päätellä että äitiyden myötä) itseänikin on alkanut joulun perinteet houkuttelemaan. Eikä vähiten siksi, että vihaan pimeää ja tähän marras-joulukuuhun todellakin tarvitsee kaikki mahdolliset saatavilla olevat (lailliset) piristeet. 

Siispä ajattelin nyt ottaa vähän vahinkoa takaisin ja toimme Nopsun kanssa joulukuusen tänne ylös jo tällä viikolla. Varastoa siivotessa löytyi myös kynttilä-le-likkö(?) Mikä sen nimi on? Paistettiin myös yksi erä pipareita ja glögiä on juotu monta mukillista. 

Tämä syksy on ollut aika uuvuttava (hell, the year has been!!) joten odotan todella paljon joululomaa. JOKA ON YKSI VITSI! Kolme päivää. Siis yhden päivän pidempi viikonloppu. Voi morjens minä sanon. No, oli mikä oli, kuitenkin suunnataan jälleen Joensuuhun. Lähdetään ajamaan varmaankin aatonaattona 23.12 puolen päivän aikaan. Kuten ehkä noin 50 000 muutakin autoa. Ja nuo kolme joulun päivää aion pyhittää niin paljon levolle, leikkimiselle, stressaamattomuudelle ja äidin valmiille ruuille (oman äitini siis), kun vain mahdollista! 

Perheemme ei ole kovin uskonnollinen, joten meillä joulu on enemmänkin aina ollut sitä yhdessäoloa ja perinteitä. Siskoni on mahtava perinteiden vaalija. Saunaan mennään kello 14 ja jos herneet ovat väärässä kupissa, niin onko se joulu ollenkaan? Alan tykätä siskostani (tässäkin mielessä), sillä maailma, jossa Trumpista tulee presidentti, vaatii jotain pysyvää ja perinteistä, jossa on järkeä. Kuten ne herneet siinä sinivalkoisessa kupissa. 

Hyvää joulun odotusta kaikille - milloin kukakin sen sitten aloittaa! 

UUSI KOTI: OLOHUONEHAAVEET

Uuden kodin sisustuksen haaveilu on hyvä aloittaa olohuoneesta. Onhan se huoneena koko kodin keskus, jossa vietetään paljon aikaa. Meidän tulevan olohuoneen sisustus on osaksi hyvin selvä - ja osaksi ei lainkaan. Suurin koko asunnon ilmeeseen vaikuttava tehtävä muutos on parkettilattian hionta ja lakkaus. Haaveilemme sävyksi jotain alla olevan tyyppistä, vaikkakaan ehkä ei ihan noin valkoista. Eletään kuitenkin pikkulapsiperheessä...

Kuva täältä

Muu värimaailma tulisi olemaan suunnitelmien mukaan alla oleva. Mintunvihreää (jee, mun lemppari), siihen lisäksi keltaista, osaksi mustavalkoista ja tuo harmaa kuvastaa sohvan sävyä. Haluaisin siis vaaleanharmaan sohvan, mutta... se lapsiperhejuttu... 

Meillä valmiina ostettuna on jo Ivana Helsingin matto, jossa paksut valkoiset ja mintunvihreät raidat. Lisäksi ostettiin sohvalle kaksi tyynyä, joissa valkoista ja tuollaista haaleaa keltaista. Näistä heräteostoksista idea värimaailmaan lähtikin. Ajatuksena myös, että nuo minttu ja keltainen ovat semmoisissa asioissa, jotka voi suht helposti vaihtaa. Jos/kun jossain vaiheessa alkaa kuitenkin tympimään :)

Puupinnat tulevat jatkossakin olemaan valkoista ja mukaan lähtee nykyisestä kodista valkoinen matala tv-taso sekä perus valkoinen Ikean lipasto. Pari avointa kysymystä kuitenkin leijuu ilmassa: 

1. Millainen uusi sohva? Sen hankkisimme mielellämme jo tähän vanhaan kotiin (uuden paikan mitat toki huomioiden) koska erinäisistä tilanteista johtuen emme oikein halua muuttaa uuteen kotiin ilman sohvaa. Sohvan pitäisi olla a) tarpeeksi jämäkkä b) kuitenkin mukava ja c) siinä täytyisi pystyä nukkumaan. Ideoita? :) 

2. Verhot. Joo vai ei? Nykyisessä kodissa meillä ei ole olohuoneessa verhoja - itseasiassa tajusin tätä kirjoittaessa, että ei ole enää vähään aikaan ollut :D Eipä niitä ole yhtään osannut kaivatakaan. Sitäpaitsi pitkät verhot jotenkin hankaloittaa huonekalujen sijoitusta... Ajatuksia? Verhot vai ei? :)

3. Seinien väri. Kaikki seinät valkoiseksi vai johonkin seinään jotain väriä? Ja jos, niin mitä?

Saa muuten myös linkata ja vinkata alle mukavia sisustusteemaisia blogeja. Niitä voisin ottaa muutaman seurantaan :)

IHANA BODY SHOPIN JOULU

Body Shop on ollut yksi ensimmäisistä suosikkimerkeistäni ja on sitä edelleen. Arvostan heidän toimintansa eettisyyttä, tuotteiden kauneutta sekä niiden laatua. Ilahduttavaa on myös se, että hinta on kuitenkin varsin kohtuullinen ja saatavuus hyvä - ainakin jos sattuu asumaan ison ostoskeskuksen lähellä, heh.

Jostain syystä (syy lienee pieni väsymys ja loman tarve) odotan tänä vuonna myös joulua enemmän kuin koskaan. Vaikkakin se tarjoaa tänä vuonna säälittävästi vain kolme vapaapäivää putkeen, niin siitä huolimatta fiilistelen nyt jo sitä, kun saan herätä aattoaamuun kotona Joensuussa. 

Tulikin täydelliseen saumaan tämä Body Shopin paketti, joka sisälsi ihania joulutuotteita, joiden avulla joulufiilistelyn voi aloittaa jo nyt! 

Frosted Berries sarjan tuoksussa yhdistyy karpalot, mustaherukat, vadelmat valkoisiin kukkiin, karamelliin ja vaniljaan. Lopputulos on makean raikas, joka itselle päällimmäisenä toi mieleen 90-luvun Body Shopin mansikanmuotoisen saippuan :) 

Näistä itselle hyödyllisin on vartalonkuorinta. Talvella iho on aika kovilla kuivuuden ja lämpötilanvaihteluiden kanssa. Eikä se iho nyt kovin happeakaan saa useiden vaatekerrosten alla. Plussa kuorinnalle paksusta koostumuksesta. Mikään ole niin ärsyttävää, kun se, että kuopaiset purkista kourallisen kuorintaa ja se valahtaa viemäriin ennen ensimmäistäkään ihokosketusta :)

Tärkein ensin: rakastan tuota fuksianpunaista huulipunaa!! Se on myöskin ensimmäinen mattahuulipuna, jonka olen koskaan omistanut ja kas, sehän onkin aika hauskan näköinen ja sopii arkimeikkiin tosi hyvin. Sävyn nimi on Lima Magenta Matte. Toinen huulipunasävy, Osaka Plum Matte, on tummemman punainen luumun sävy ja mietinkin, että se sopisi tummalle siskolleni ihan täydellisesti. Kaveriksi riittää hyvin simppeli silmämeikki. Syksyisen, vahvemmankin silmämeikin saa aikaan A True Romance -luomiväripaletilla. Paletti sisältää mattaisen pohjavärin ja kolme hillitysti kimaltelevaa syksyistä sävyä. Pigmenttiä näissä on keskipaljon, eli levittäminen on helppoa ja sävyä voi kerrostaa. Plussaa isosta peilistä. 

Tuoksujen kommentoiminen on mielestäni ihan mahdotonta, koska jokainen meistä haistaa ne vähän eri tavalla. Itse pidin tästä Nigritellan tummasta ja tunnelmallisesta sävystä, mutta koska en juuri nyt käytä hajuvesiä, jää tämä odottamaan tai päätyy ehkä jonkin lahjapakettiin. 

Body butterit ovat aina olleet oma Body Shop must. Ihoni on talvella hyvin kuiva ja silloin nämä tuhdit voiteet tekevät ihmeitä. Spiced Apple -tuoksu sisältää omenan lisäksi kanelia, appelsiinia ja valkoisia kukkia. Tuoksu on tosi karamellinen ja täytyy sanoa, että omaan nenään ehkä aavistuksen liian vahva. Mutta jouluinen? Kyllä.

Sen sijaan suosikkini voiteista on tuo suloisen tuoksuinen Vanilla Chai -body butter! Aivan ihana tuoksu, jonka otan samantien käyttöön. Nyt voin aina suihkun jälkeen tuoksua itse jo joululta ja käydä nukkumaan haaveillen siitä taianomaisesta aattoaamusta, johon on enää muutama hassu yö aikaa.

Kaikenkaikkiaan ihania joulutuotteita joko itselle tai lahjapaketteihin! 

Tuotteet saatu yhteistyössä Body Shopin kanssa.

INSPIROIVAT NAISET: JOHANNA MARIA DAVIES

Mikä tekee joistain ihmisistä erityisen inspiroivia? Mistä he saavat intonsa ja palonsa siihen, mitä tekevät? Miksi niin usein varsinkin me naiset olemme kateellisia toisten menestykselle ja jopa onnellisuudelle? Mitä asialle voisi tehdä?

Pimenevässä syksyssä pysähdyin pohtimaan noita kysymyksiä ja vastauksien löytämiseksi haastattelin muutamaa tuntemaani inspiroivaa ja innostavaa naista. Jotta voisimme yhdessä inspiroitua itsekin ja pystyisimme elämään enemmän toisiamme kannustaen ja tukien. Muiden iloista itsekin iloiten. 

ELÄMÄNILON LÄHETTILÄS JOHANNA

Ensimmäisenä haluan esitellä Johanna Maria Daviesin. Johanna on huikean valoisa, empaattinen ja positiivisuutta huokuva ihminen. Nuoresta iästään huolimatta tämä sydäntään kuunteleva valtiontieteiden maisteri on ehtinyt tekemään töitä muun muassa lentoemäntänä, jooga- ja tanssinopettajana sekä unelmavalmentajana. Kirjoittaminen on kuitenkin aina ollut, ja varmasti tulee olemaan, Johannalla erityisen lähellä sydäntä. Hän on kirjoittanut artikkeleita, blogeja, lehtijuttuja sekä julkaissut romaanin Apsara's Dance ja self-help-kirjan Lighten Up To Be Enlightened! 

1. Mikä johti sinut pohtimaan kirjoissasi ihmisten hengellisyyttä ja tunteita - erityisesti rakkautta?

Olen ollut kiinnostunut niistä pienestä pitäen, eli ne ovat olleet keskeinen osa elämääni niin kauan kuin muistan. Miten elämä voisi olla kaunista ilman sielua, tunteita ja rakkautta?

2. Mistä saat inspiraation kirjoittamiseen?

Elämän yksityiskohtien herättämistä tunteista ja ajatuksista. Minulla on palo rakentaa kauniimpaa maailmaa kaikille ja koen, että missioni on tehdä se ensisijaisesti hahmottamalla elämän haasteita realistisesti ja peilata niitä sitten rakkauden linssien läpi kirjoissani.

3. Ketkä ovat tukeneet sinua tällä matkalla kirjoittajana?

Tärkeintä on ollut kumppaneideni ja ystävieni* korvaamaton tuki. Se, että he ovat arvostaneet ja kannustaneet minua, vaikken ole kirjoittajana vielä paljoakaan mainetta ja mammonaa saavuttanut, on ollut äärimmäisen tärkeää. He ovat uskoneet unelmaani ja siihen, että minulla on kirjoittajana annettavaa maailmalle. Seuraavaksi matkaani ovat tukeneet ihastuttavat lukijani, jotka ovat kirjoittaneet palautetta kirjoistani. On ollut todella voimauttavaa kuulla, kuinka kirjani ovat rikastuttaneet heidän elämäänsä, tehneet heidän olonsa onnelliseksi ja kannustaneet heitä elämään enemmän itsensä näköistä elämää.

4. Minkä ohjeen antaisit jollekin, joka tuntee olevansa elämässään hukassa?

Ensinnä täytyy luottaa siihen, että elämä kantaa. Sitä tukemaan kannattaa opetella hengittämään syviä palleahengityksiä ja harrastaa liikuntaa säännöllisesti. Sitten läsnäolevana kannattaa etsiä suuntaa kirjoista ja/tai esimerkiksi henkilökohtaisesta valmennuksesta. Apua on hyvä opetella pyytämään kauniisti myös perheeltä ja ystäviltä, sillä kukaan meistä ei ole itseriittoinen.

5. Miten me naiset voisimme paremmin tukea ja tsempata toisiamme kateuden sijaan?

Tämä on todella mielenkiintoinen kysymys, koska minulta kysyttiin ala-asteella, että kenelle olen kateellinen. Kun vastasin, etten kenellekään, minua pidettiin ylimielisenä. Tämä ajattelutapa on ennen kaikkea muutettava. Ei tarvitse kadehtia toisilta mitään, vaan iloita siitä, että ympärillä on ihmisiä, joilla on kiehtovia asioita itsessään/elämässään, sillä myös siten omakin elämä rikastuu niiden johdosta.

Toinen ajatus, joka voisi kateuden sijaan saada kanssasisaret kannustamaan ja tsemppaamaan toisiaan, on se, että lopulta olemme kaikki yhtä ja pyyteettömästi iloitessasi toisen puolesta, vedät hyviä asioita myös omaan elämääsi. Ja kun yksilö voi paremmin, kokonaisuuskin loistaa.

Kolmas vinkki on, että kaikilla asioilla on kääntöpuolensa eli se asia, josta juuri sinä saatat olla toiselle kateellinen, saattaa aiheuttaa kateutesi kohteelle hänen elämänsä suurimmat haasteet. Kuljemme kaikki omalla kohdalla polkuamme ja toivon, että kohdatessamme kykenemme tekemään toistemme poluista hieman kauniimman.

--

Sydämellinen kiitos vastauksista!
Tässä vielä Johannan kotisivut: www.virtuousarts.com
ja blogi: http://enjoyingthejoy.blogspot.fi


Jos sinä kiinnostuit Johannasta ja hänen osaamisistaan, niin välitän mielelläni yhteystietoja!

* "ja ystävien" lisätty 3.11. haastateltavan pyynnöstä

HAMMASLÄÄKÄRISSÄ

Eilen käytiin Nopsun kolmivuotishammaslääkäritarkastuksessa (no siinäpä sana!). Soitin päivällä käynnille aikaa ja satuttiin saamaan heti samalta illalta peruutusaika. Vaikka ollaan aina koetettu puhua lääkärikäynneistä positiiviseen sävyyn ja Miina ja Manukin kävivät hammaslääkärissä, niin kyllä Nopsua selvästi homma jännitti. Tyyppi oli vastaanotolla kuitenkin ihan super-reippaana! 

Koko se aika, mitä siinä ensin juteltiin hampaidenhoidosta, niin Nopsu istui maailman levein "hampaiden-esittely-tekohymy" kasvoillaan :) Se oli hieman huvittavaa se :D Tuo hieno tuoli meinasi sekin pikkuisen jännittää, mutta markkinoinnin ja viestinnän ammattilaisena (tai ihan vaan äitinä) brändäsin sen sekunnin sadaosassa Nosturituoliksi, johon Nopsu pääse kuskiksi, niin johan vaihtui tunnelma! 

Tarkistus tehtiin peilin kanssa ja poikanen oli koko ajan ihan rauhassa paikallaan. Hyvässä kunnossa hampaat olivat. Saatiin tavanomaiset muistutukset, että janojuomana vesi, sokeriset herkut vain silloin tällöin ja mielellään ruuan jälkeen sekä hampaiden pesu aina aamuin illoin. Tarran valinta ja kiitos heippa hei! Kotona Nopsu jo illalla kyseli, että milloin mennään taas sinne hammaslääkäliin? Äidille muuten pisteet tyylikkyydestä ;) - hampilääkäri oli ihan kodin vieressä ja olin hieman väsynyt, niin en sitten jaksanut vaihtaa kotivaatteita pois :) 

Miten teillä muilla on hammastarkastukset menneet? Meille muuten sanottiin, että seuraava käynti vasta viisivuotiaana! Onko muillakin niin? 

ONGELMAIHON PELASTAJAT

Jotain tapahtui kasvojeni ja kaulani iholle viime keväänä. Melko tarkkaan vielä toukokuun alussa. Yhtäkkiä yleensä sileä iho alkoi puskea näppyä näpyn viereen. Kun tätä näppynaamailua jatkui kuukausitolkulla aloin itse olla vähän ihmeissäni, että mistä nyt on kyse ja mitä asialle voisi tehdä. 

Nyt vihdoin olen päässyt selvästi pahimman vaiheen yli tässä viimeisien viikkojen aikana. Aloinkin miettimään, mitä tein muutoksia tuohon aikaan tapahtui ja nämä kolme onnistuin paikallistamaan:

Ostin viime kerralla Tukholmasta Konjak-sienen kasvojen puhdistukseen. Luonnollista kasvikuitua olevan sienen väitetään tasapainottavan ihon ph:ta, puhdistavan huokosia ja rauhoittavan ärsyyntynyttä ihoa. Aloin itse käyttämään tätä aamuin illoin kasvojen puhdistuksen ja kosteutuksen välissä. Kostealla sienellä vaan hellästi hierotaan kasvojen ihoa. Se muuten tuntuu tosi ihanalta :) Lisää voi lukea vaikkapa täältä Ruohonjuuren sivuilta. 

Toinen kumarrus menee tälle Originsin "Out of Trouble" 10 minuutin naamiolle. Paketin teksti jo lupailee toimivan kuuloisten ainesosien myötä tekevän iholle ihmeitä ja tämä kyllä minulla toimi. Naamio tuntuu ihanalta ja kasvot sen jälkeen paljon puhtaammalta ja rauhoittuneemmilta. Hintaa naamiolla oli Arlandan kentällä 25 euroa. Se toki on paljon, mutta paljon se käynti kosmetologillakin olisi maksanut... 

Mietin tässä kirjoittaessa, oliko jotain muuta, mitä muuta muuttui niihin aikoihin, kun ihoni alkoi voida paremmin ja tajusin yhden jutun - jätin ruokavaliostani (jälleen) pois lihan! Voisi siis veikata, että sekin kantoi kortensa kekoon paremman ihon puolesta. 

Toivottavasti näistä vinkeistä on apua jollekin toisellekin, jonka kasvoihin teini-ikä on tehnyt yhtäkkisen paluun :) 

I LOVE ME 2016

I love me -messut olivat jälleen kerran huikea menestys. Ainakin jos katsoo näin lauantain osallistujamäärää. Olin itse ovella jo pari minuuttia vaille 10 aamulla, jotta saisimme ystäväni kanssa rauhassa kierrellä. No, messukeskuksen aula oli kuin sullottuna täyteen ihmisiä, jotka jonottivat ovien aukeamista. Bussit ja ratikat toivat jatkuvasti lisää porukkaa. Sisällä onneksi tungos ei kuitenkaan ollut mahdoton. 

Biozellin ständiltä löytyi tutut kasvot 365goodhairdaysin Katja oli siellä tekemässä messuvieraille lettikampauksia. Jono oli piiiiiitkä. Tarkoitus oli nähdä Katjan kanssa hänen työvuoronsa päättyessä kahdelta, mutta omaa messupäivääni varjosti - ja lopulta sen ennenaikaisesti lyhensi aika kova päänsärky. Oikeasti, bussimatka kotiin oli aika tuskainen ja kotona vaan menin pimeään makuuhuoneeseen nukkumaan kahdeksi tunniksi! No mutta, onneksi kuitenkin kolme tuntia ehti messuihin käyttämään ja palataanpa takaisin siihen aiheeseen :)  

Yksi suosikeistani, The Natural Goods Company edusti tyylikkäällä messuosastolla. Myös aika hyviä tarjouksia sieltä löytyi! Ostin itse kasvojen puhdistukseen tarkoitettua savea - tulossa muuten huomenna postaus ongelmaihon hoidosta! Lisäksi nappasin mukaan käsirasvaa ja ystävälle annettavaksi vauvalle sopivaa voidetta. 

Barebarit - nuo takuuvarmat ja helposti laukussa kulkevat välipalat. Niitä lähti mukaan kuuden setti. Tarjolla oli maistettavaksi myös uutuuksia - suolaisia Barebareja. Maistoin sellaista jotain barbequen makuista ja.. anteeksi nyt vaan.. YÖK!! :D Pyörin hädissäni ympäriinsä etsimässä roskista, johon sen olisi diskreetisti voinut sylkäistä. Ei ollut minun makuuni! :D 

SUPER herkullisen lounaan tarjosi (no ei ihan tarjonnut, maksoin siitä 15e mutta ihan mielelläni maksoinkin) CoCoVi. Todella hyvä luomulaatuinen superfood-smoothie sekä lautanen, jossa oli quinottoa, crackereita ja quacamolea. Hahaha, mites se olikaan... syö vaan ruokaa, jonka mummosikin tunnistaisi ruuaksi :) No, tässä ehkä poikkeus oli sallittu. Äärimmäisen herkullinen annos! 

LOUNASJOOGAA! Eli minä ja ystäväni Kataruina söimme lounasta ja katsoimme samalla akrojoogaa. Ei VITSIT, miten taitavia tyyppejä! Aivan huikeita esityksiä ja ilme oli jatkuvasti molemmilla niin rento, että tässä kun vaan vähän chillataan pää alaspäin kaverin yhden jalan varassa... 

Mielessäni on pitkään jo poltellut paluu joogan pariin ja Elixian irtisanominen. Toivoinkin vähän löytäväni Yoga Nordicilta hyvän kymppikorttitarjouksen. Ja kun sen siis löysin, niin käytin siihen 100 euroa. Jooga on kyllä pirun kallista, mutta kympin kerta siitä ehkä pystyy maksamaan. Voih, pelkkä ajatus lämpimässä salissa joogaamisesta tuntuu nyt jo varpaissa asti ihanalta! 

I love me oli siis yllättäneestä pääkivusta huolimatta taas aivan loistava kokemus.
Huomenna vielä sinne pääsee, jos jollain sunnuntai kaipaa mukavaa tekemistä :)

MY DAY 20.10

Näkeekö joku muukin tämän postauksen lähes kaikki kuvat mustavalkoisena? Niin minäkin! Tai itseasiassa näen PUNAISTA, koska iso osa kuvista on jotenkin värjäytynyt aivan luonnottoman keltaisiksi! Kamerassa täytyy olla joku asetus vinossa... Pahoittelut, noille kuville ei ollut muuta tehtävissä kuin paluu mustavalkoaikaan. 

No, käydäänpä kuitenkin päivän kimppuun! 

Nämä pimeät aamut on kyllä ihan eri maata, kuin edellisessä (arkisessa) mydayssä nähty startti päivään. No, ei auta. Bussille 06:45 ja töihin hop. Otin tänään harvemmin kulkevan bussin, jossa on se hyvä puoli, että se lähes aina on uusi bussi (ei sauna eikä pakastin) sekä linja kulkee nopsaan eikä se ole niin tuhannen intian tukossa, kuin tavallisesti käyttämäni riksat.

Töissä alakerrasta mukaan herkullinen puuro kahdella eurolla. Ah joskus elämän pienet helpottavat asiat! Työt käyntiin kahvin kera. Onneksi työkavereita tulee muitakin jo ennen kahdeksaa töihin, niin ei tarvitse kauaa yksin istua.Vaikka työt on välillä aika stressaavia, niin onneksi on täällä Suomen toimistolla maailman kivoimmat työkaverit! 

Ruokateemalla jatketaan. Samasta "alakerrasta" saa oikein hyvää lounasta ja vaikka olin ajatellut tänään hakevani lähikaupasta vaan jonkun keiton ja sämpylän, niin ei työkavereiden tarvinnut kahdesti houkutella ihan kunnon lounastauolle. Sitäpaitsi, muutamme ensi viikolla, niin sitten ei niin helposti enää "alakertaan" pääse.

Työpäivä päättyi jokseenkin stressaavissa tunnelmissa, kun kohdalleni tuntuu marraskuulle kaatuvan enemmän tekemistä, kuin mitenkään voin about 8h/pv työajassa selvitä. Myöskään en osaa noista oikein kuvitella jättäväni mitään tekemättä, joten mietin tätä vielä koko bussimatkan kotiin. Onneksi työstressin karistaa tehokkaasti pikkumurmelin hakeminen päiväkodista. Päivän paras hetki. 

Kotona odotti tällainen näky, sillä olin juuri alkuviikosta roudannut varastosta ylös talvikamppeita ja kävin läpi kesävaatteita. Osa kasseista on menossa varastoon, osa kierrätykseen ja osa kaappeihin. 

Ruuaksi tein (soija)nakkikastiketta ja itselle se maistui aivan tuhottoman hyvin. Stressi varmasti söi kertahaukulla välipalankin energian, kun olin niin nälkäinen. Nopsu söi nakit ja kaiken missä oli ketsuppia. Väsymys painoi päälle, mutta ei auttanut jäädä sohvalle löhöämään, varattuna kun oli kampaajakäynti. Tämä käynti oli valitettavasti tylsistä tylsin; vain sentin tasaus koko tukasta. Mutta onhan se aina kiva käydä silti kampaajan käsittelyssä ja vaihtamassa kuulumisia.

Tulin kotiin kaupan kautta. Kävin hakemassa huomiseksi töihin (nyt sitten) niitä eväitä ja nappasin samalla mukaan pussin alennuksessa olleita irtokarkkeja. Pätkiksiä ja turkinpippureita. Niitä tässä rouskutan nyt kun kirjoittelen tämä postauksen loppuun ja toivottelen tätä myöten kaikille leppoisaa loppuiltaa ja hyvää yötä!

Sellainen tavallinen torstai!