Oskillometria lapselle - mitä siellä tapahtuu?

22.3.2019


Minulla oli eilen pieni assistentti aamupäivän mukana töissä. Tosin, kuten joskus harkkareiden kanssa käy, niiden työnohjaaminen vie enemmän resursseja, kuin että sen aikaa tekisi itse töitä. Etenkin jos harkkari on viisivuotias. 

Nooa oli mukana toimistolla, koska olimme puolen päivän aikaan menossa Tapiolan Pikkujättiin oskillometriaan. Oskillomikä? 



Mikä on oskillometria


Oskillometria on lapsille spirometriaa vastaava tutkimus, eli sillä tutkitaan mahdollista astmaa. Nooalla nyt ei mitään dramaattisia oireita ole, mutta tutkimusta hänelle kaavailtiin jo vuosia sitten, kun kaikki pöpöt tuntuivat johtavan keuhkoputkentulehdukseen tai jopa keuhkokuumeeseen ja yskät kestivät kauan. Nyt kun poika on alkanut tekemään sellaista pientä jatkuvaa köhimistä (köh, kuten äitinsä), niin meidän allergialääkäri sanoi, että jos meitä kiinnostaa lähteä sulkemaan astmaa pois, niin hän voisi laittaa lähetteen oskillometriaan. No kyllähän meitä kiinnosti. 

Nooa on maailman reippain ja tottelevaisin poika, joten emme kumpikaan jännittäneet tutkimusta lainkaan. Nooahan on kova tiedefani (ja mama lääketiedefani), joten puhuimme menevämme Tieteelliseen Tutkimukseen ja molemmat lähinnä puhkuimme intoa. Meille sattui vielä todella mukava hoitaja, joka veti tutkimuksen sellaisella ilolla läpi, että taisi Nooa vähän häneen ihastuakin.



Tutkimuksen vaiheet


Ensin lapselta katsotaan pituus ja paino sekä kysellään mahdollisista käytössä olevista lääkkeistä. Lääkäri kuuntelee keuhkot ja opastaa testiin. Lapsen tulee istua paikallaan, nenään laitetaan nipsu "vaahtokarkkipyykkipoika", ja suu asetetaan tiiviisti putken ympärille. Poskia painetaan kevyesti joko itse tai hoitaja tekee sen. Tämän jälkeen kone antaa kevyitä paineaaltoja hengitysteihin, joiden heijastuman se mittaa. Siis kerrassaan nerokasta. Lapsen tarvitsee vain hengittää tavallisesti. Samalla seurattiin happisaturaatiota sormesta. Muutama hyvä lähtömittaus ja sen jälkeen seurasi Nooan suosikkiosio. Juoksua pihalla. 

Lapselle laitettiin sykevyö ja sykekello ranteeseen. Lenkkarit jalkaan ja pihalle juoksemaan. Kuusi minuuttia reipasta juoksua. Reipasta se olikin, kun syke nousi yli 190. Suoraan kuuden minuutin jälkeen vielä juoksulla portaat ylös, takki päällä tuoliin istumaan ja hengittämään koneeseen. Tämän jälkeen sai juoda vettä ja riisua ulkovaatteet. 

Mittaus toistettiin siis välittömästi rasituksen jälkeen ja siitä viiden sekä viidentoista minuutin päästä. Tämän jälkeen annettiin avaavaa lääkettä, viisitoista minuuttia odottelua ja sen jälkeen vielä yhdet mittaukset. 


Mikä oli tutkimusten tulos?


Varsinaista lääkärin lausumaa tulosta odotamme vielä muutaman viikon. Testistä kuitenkin pystyi heti jo päättelemään jotain. Mitään astmakohtausta ei tullut - se tosin olisi kyllä yllättänytkin meidät. Heti rasituksen jälkeen tehty mittaus osoitti kuitenkin selvän laskun viitearvoihin verrattuna. Arvo lähti kuitenkin paranemaan itsestään jo ennen avaavaa lääkettä. Tästä voi olettaa, etteivät keuhkot aivan täysin "normaalisti" toimi, mutta toisaalta ei nyt ihan selkää astmaakaan. Oirehdinta voi helpottaa iän myötä itsestään - tai toisaalta pahentua. Jäämme siis nyt vain odottelemaan lääkärin näkemystä asiasta. 

Nooa on niin ihana tunteikas poika, että hänellehän tuli autossa lähes itku, koska kuulema testissä oli niin kivaa ja se Nina oli niin ihana. Suunnittelipa hän illalla jopa Ninalle kirjeen kirjoittamista ja piirsikin kuvan heistä ja kirjoitti "Nooa ja Nina". Täytyy äidinkin mainita, että Pikkujätti on ollut aivan mieletön paikka meidän lasten terveyden tueksi. Emme asu ihan minkään Pikkujätin lähellä, mutta ajamme silti mielellämme puoli tuntia, jotta pääsemme takuulla hyvään hoitoon. Nopeasti. Mutkattomasti. Samalla reissulla labrat ja kaikki. Mutta mikä ehkä jopa tärkeintä, lapset on niin selvästi ykkösjuttu Pikkujätissä, että epäilenkin, että kaikki työntekijät käyvät läpi jonkun "miten olla lapsen mielestä maailman paras lääkäri"-koulutuksen. Niin hyvin jokainen osaa siellä lapsipotilaat ottaa vastaan. Ja tarvittaessa rauhoitella myös vanhempia. 


Onko siellä muita, joiden lapset ovat käyneet oskillometriassa? Millaisia kokemuksia ja näyttivätkö tulokset heti jotain selkeästi viitettä astmasta? 




Self care week - tärkein oivallus

18.3.2019

 

Vietin viimeviikolla self care -viikkoa. Uusi työ tuntuu edelleen aika kuormittavalta, kun tekemistä on paljon enemmän kuin aikaa ja kaikki lisäksi uutta. Tähän päälle tietysti perhearki kahden pienen lapsen kanssa ilman mitään tukijoukkoja, niin vie kyllä mehut sitkeämmästäkin mimmistä. Siispä ajattelin, että viikon ajan keskityn omaan hyvinvointiin. Tein muutaman pienen lupauksen. Ja osan niistä jopa pidin. 

1. Ei töitä iltaisin

En ole koskaan erityisesti ihaillut ihmisiä, jotka tekevät ensin työpäivän toimistolla ja sitten jatkavat hommia heti kun lapset menevät nukkumaan. Missä on aika omille harrastuksille, levolle ja rentoutumiselle? Huomasin itse ajautuvani myös tuohon iltojen duunarijoukkoon. Haluaisin saada aikaan enemmän ja edistää useampia asioita yhtä aikaa. Tiedän myös monen kollegani tekevän iltaisin töitä ja houkutus ihan vaan kurkata sähköpostit on suuri. Nyt jätin rohkeasti päivän päätteeksi viikon ajan tietokoneen töihin. Hieman uhkarohkeaa siinä mielessä, että jos tulisi kipeäksi tai lapsi kipeäksi, mutta.. toisaalta.. silloin kai periaatteessa ihan saisi pitää sairaspäivän.. Tämä rasti onnistui siis täydellisesti. En tehnyt töitä iltaisin. Jos ei lasketa sitä, että yksi päivä tein 11h pitkän työpäivän toimistolla, hups. 




2. Tauot työpäivän aikana

Koetan pitää tiukasti kiinni siitä, että pidän joka päivä 10 minuutin kävelytauon. Muita taukoja en varsinaisesti pidäkään ja lounaankin syön meidän keittiössä noin 15 minuuttia. Miten siis voi olla niin vaikeaa, koettaa ottaa se 10 minuuttia happihyppelylle? Aamupäivä menee vielä hyvällä energialla, sitten on lounas ja joskus kahden aikaan lähden yleensä ulos. Samaan aikaan myös tajuan, että työpäivää on enää 1,5 tuntia jäljellä, joten siitä hetken pois ottaminen tuntuu jotenkin "väärältä". Taon kuitenkin itselleni järkeä päähän päivittäin ja koetan lähteä ulkoilemaan. Self care viikon aikana onnistuin tässä melkein joka päivä. 

3. Liikunta ja venyttely

Ajatukseni oli käydä salilla vähintään kaksi kertaa ja venytellä aina iltaisin. No, tasan sen kaksi kertaa pääsin salille ja venytellyt en kertaakaan. Puoli pistettä tästä. 

4. Hieronta

Olin varannut keskiviikolle hieronnan, mutta valitettavasti hierojani tuli kipeäksi ja aika peruuntui! 





5. Yhteistä tekemistä perheen kanssa

Teemme hirveän vähän perheenä mitään yhdessä. Arki-illat menee nopeasti (ja väsyneesti), lauantaina on hoidettavana siivous, kaupassakäynti ja yleensä se viikon ainut salitreeni. Sunnuntain olen aina yksin lasten kanssa. Nyt siis tein jotain yllättävää ja varasin meille brunssin Fazerilassa. Nämä kuvat ovat sieltä. Todella kaunis paikka ja erityisesti kaikki arvostimme loputonta kakkubuffetia. Oli mukava tehdä jotain erilaista, yhdessä. 

Tärkein opetus ja oivallus 


Mutta mikä oli tärkein opetus viikon aikana? 

Niin tärkeää, että se sai minut miettimään koko henkistä hyvinvointiani ja jaksamistani. 

Tajusin, että puhun itselleni tosi tylysti. Kun ajatuksena oli olla itseään kohtaan erityisen lempeä, sai se huomaamaan, miten kova olen itse itselleni. Pääni täyttyy tällaisista tylytyksistä: 

Lähdössä kävelylle kesken päivän: Olisit voinut tehdä tämänkin ajan töitä. Mitähän työkaverisi sinusta ajattelevat? 

Lounaalla valmisruoka: Et sitten tämän terveellisempää keksinyt. Pitäisi kyllä tehdä eväät töihin ja panostaa tuoreisiin asioihin. 

Jumissa ruuhkassa: Miten sä nyt tällaiseen tilanteeseen ajauduit, että käytät päivästäsi ison osan ruuhkassa istumiseen. Tää autokin on niin kallis pitää. Oon varmasti taas myöhässä päiväkodilta. Töissäkin olisi kyllä pitänyt saada enemmän aikaan. Miksi en ollut tehokkaampi jo heti aamusta. 

Menetän hermoni taaperon kiukkuiluun: Miten tämä lapsi nyt on näin hankala? Mitähän olen tehnyt väärin? Miten en osaa paremmin olla äiti kahdelle lapselle? Pitäisi olla pidemmät hermot ja leikkiä enemmän lasten kanssa. Ja jotenkin handlata yleensäkin tämä arki paremmin. 

Kuulostaako tutulta? 

Tekeekö joku muu samaa? 



Nämä pään sisäiset puheet ovat niin tiukkaan juurtuneita, että niitä on todella hankala kitkeä. Se vaatii tietoista työskentelyä. Mutta mietinpä vaan, kuinka paljon energiaa saisi siitä, että puhuisi itselleen vähän kauniimmin ja tsemppaavammin. Testataanko? 

Lähdössä kävelylle kesken päivän: Onpa hyvä, että otit pienen tauon, vaikka töitä on paljon. Saat liikettä ja happea. Teet hyvän palveluksen itsellesi ja työkaverisi voisivat ehkä ottaa sinusta mallia. 

Lounaalla valmisruoka: Elät juuri nyt niitä todellisia ruuhkavuosia. Jos arkea helpottaa valmisruoka lounaaksi, niin entä sitten. Ihan hyvää ruokaa sekin on. 

Jumissa ruuhkassa: Tälle ruuhkalle nyt ei voi mitään. Työpaikka on missä on ja asutaan missä asutaan. Koeta ottaa mahdollisimman rauhassa tämä matka, sillä ei hermoilu ja kiroilu auta yhtään. Saavut vaan perille kiukkuisena ja stressaantuneena. Hengitä. 

Menetän hermoni taaperon kiukkuiluun: Taaperot on sitten just tällaisia. Ihan hyvin sä pärjäät ja pojat kasvavat hienosti. Riittää, kun tekee parhaansa. Olet ihan hyvä äiti. 

Näitä jään opettelemaan. Ja opettelen varmasti vielä kauan. 



Ekologisia ruokahetkiä pikkuisille

13.3.2019

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: KIDDEX

Et varmasti sinäkään ole välttynyt viimeaikoina pinnalla olleelta muovikeskustelulta? Mikromuoveja kasvojenkuorinnasta ja urheiluvaatteista sekä maailman meriä kuormittavia muovipussiriuttoja. Muovissa tosiaan on tuhansia ainesosia, joiden vaikutuksia ihmisiin ja luontoon on vasta alettu selvittämään. 

En itse kuulu fanattisimpiin muovin välttäjiin, mutta allekirjoitan sen, että muoviin on hyvä suhtautua varauksella. Esimerkiksi Evira suosittaa Suomessa luopumaan vanhoista muoviastioista ja vaihtamaan muoviset säilytysrasiat keraamisiin tai lasisiin. Mutta mitäpä teet, kun ruokapöydän ääreen istuu vauhdikas taapero, jonka käsissä lautanen päätyy usein lentäväksi lautaseksi ja lasia hivutetaan pöydän reunalle kuin tutkimusmielessä, että missä vaiheessa se kippaa. No, ennemmin tai myöhemmin se päätyy lattialle. Kun parketti tulvii jo maidosta, ei siihen kaipaa sekaan enää lasin sirpaleita. 

Ratkaisu voi löytyä BIOmuovista. BIO-mikä? 


BIOmuovi, joka ei olekaan muovia 


BIOmuovi valmistetaan luonnonmukaisista raaka-aineista, kuten maissista, punajuuresta ja hirssistä. Vaikka nämäkin eKoalan astiat muistuttavat muovia, on niiden kemiallinen koostumus täysin erilainen. BIOmuovi on 100% biohajoavaa, joten sen voi käyttöiän päätyttyä vaikka kompostoida! 

Me saatiin testiin nämä eKoalan ihanat ruokailuastiat. Settiin kuuluu kaksi lautasta, muki, haarukka ja lusikka. Värit ovat ihanan pirteät ja muotoilu sekä käytännöllinen että tyylikäs. Setti myydään pahvisessa pakkauksessa, joten muovittomuus toteutuu läpi linjan. Taapero tarttui heti innolla lusikkaan ja kauhoi sillä ruokaa helposti suuhunsa Myös mukista juominen onnistui mainiosti. 

Saimme käyttöömme myös tämän su-per ihanan ruokalapun. Meillä on nähty jos jonkinlaista ruokalappua ja yleensä sotkussa on tavasta riippumatta sekä lapsi, että pöytä ja lattia. Jostain syystä kaulaan kiedottu harso kerää yllättävän hyvin putoavat lusikalliset. Söpö eKoalan harso on aivan nerokas, sillä sen mukana tulee kuvassakin näkyvä pidike. Tämä 100% biohajoavasta BIOmuovista valmistettu pidike pitää harson napakasti paikallaan, sen saa kiristettyä juuri sopivasti kaulan ympärille ja jos harson asettelee kuvassa näkyvällä tavalla, se suojaa myös tosi hyvin syliin asti. 

Harso on valmistettu todella pehmeästä kasvipohjaisesta cashmeresta, joka on männyn puumassasta valmistettu tekstiilikuitu. Jos tausta kiinnostaa vielä enemmän, osaan kertoa, että raaka-aineeksi käytellään viljeltyjä puita ja sadonkorjuu tavoittelee normaalia karsimista. Täydet pisteet siis. Oikeastaan tekisi mieli tilata noita kolme, ja ommella yhteen itselle kaulahuiviksi! 


eKoalan plussat ja miinukset 


On itsestäänselvää, etten lähde mukaan mihinkään yhteistyöhön, minkä takana en pysty täysin seisomaan. Tämä päätös eKoalan kanssa tehtävästä yhteistyöstä oli helppo. Tuote, joka valmistetaan ekologisesti ja pyrkii parantamaan sekä ympäristön että pienten ihmisten hyvinvointia ei nyt vaan voi olla huono juttu. Tässä vielä listaamani plussat ja miinukset: 

+ kauniit värit 
+ tyylikäs ja käytännöllinen muotoilu 
+ 100% biohajoava materiaali 
+ pehmeä cashmere harsossa 
+ astiat kestävät mikrossa kuumentamisen 

- astioita ei voi konepestä 
- hinta on (ymmärrettävästi) selvästi korkeampi, kuin tavallisilla muoviastioilla tai ruokalapuilla

Täältä eKoalan sivulta löydät muuten kaikki paikat, joista näitä pääsee ostamaan 🌿

Lopuksi vielä näyte siitä, miltä suurin osa kuvista näyttää, kun koetat ottaa vauhdikkaan taaperon kanssa pari kuvaa ;) 


Lähteet:
https://www.kiddex.fi/ekologinen-ekoala-saapuu-valikoimaan/
https://yle.fi/uutiset/3-10114508

Yllättävän helppo hiusten kotivärjäys kasvivärillä

9.3.2019


Muutaman vuoden jahkailun jälkeen päätin vihdoin siirtyä kasvivärin käyttöön hiuksissani. Tilannehan on se, että voisin ihan hyvin pitää omaa väriäkin, mutta a) kaipaan vaihtelua hieman ja b) harmaat. Viimeiset vuodet olen tykännyt mennä vaalean raidoituksen kanssa, mutta siinä on vain yksi huono puoli. Taipuisalle ja kuivalle tukalle vaalennus on ihan myrkkyä, enkä koskaan tuolla tapaa saisi ainakaan niitä haaveilemiani pitkiä ja hyväkuntoisia hiuksia. Okei, on vaalennuksessa ehkä toinenkin huono puoli - eihän se vetyperoksidi nyt suoranaisesti hyväksi ole ihmiselle sen enempää kuin luonnollekaan. 

Kävin siis tammikuussa ekokampaajalla ja otin koko hiuksiin kasvivärin. Ihastuin samantien. Oikeasti kasvoilleni taitaa aika kivasti sopia punaiseen taittava sävy! Sitä vissiin luonnostaankin minulla hieman on, sillä joka ikinen kerta kun olen kampaajalla pyytänyt VIILEÄN sävyn, taittaa lopputulos aina punaiseen kuitenkin. Että jospa vaan antaisi luonnolle periksi. 

Ekokampaajalla käynti on tietenkin ihanaa, mutta ei siihen veny pienten lasten äidin lompakko sen enempää kuin kalenterikaan. Onneksi on kotivärjäys.


Jännitin vähän etukäteen kasvivärin laittamista päähän. Aivan turhaan! Voisin sanoa, ettei homma ole yhtään sen kummempi, kuin tavallisenkaan värin laittaminen kotona hiuksiin. Eikä aikaa mene paljoakaan sen enempää. Kasviväri kun tulee hiuksessa valmiiksi noin puolessa tunnissa. Toki näissäkin Cultivatorsin väreissä on sanottu, että väriä voi pitää päässä 30-90 minuuttia, mutta kampaaja kertoi, että ei se väri sillä lisäajalla enää mitenkään paremmaksi muutu. Itse pidin väriä päässä tunnin. Ajattelin jakaa teille muutaman vinkin hiusten värjäämiseen kotona kasvivärillä. 

1. Jauhepusseja on Cultivatorsin pakkauksessa neljä. Minun hiuksiin (ohuehkot ja olkapäille asti) riitti aivan juuri ja juuri kaksi pussia, joten yhtään pidemmälle tai paksummalle tukalle suosittelen tekemään kolme.

2. Käy ostamassa kunnon hanskat. Pakkauksen mukana tulevat on aivan yhtä kamalan surkeat, kuin monessa tavis-värissäkin. Aivan raivostuttavaa joutua värjäyksen joka välissä kiskomaan niitä ylemmäs ja jotenkin saada pysymään paikallaan. Esimerkiksi Clas Ohlson tarjoaa aika edullisesti paketillisin kunnollisia kertakäyttöisiä suojahanskoja.

3. Laita lämmintä vettä jauheen sekaan pikkuhiljaa, jotta näet koostumuksen. Koostumus saa olla vähän puuroa ohuempaa, mutta ei ihan jogurttiakaan. Itsellä onnistui heti kerralla koostumus oikeaan ja seos oli tosi helppo levittää tukkaan.

4. Laita väri pyyhekuivaan tukkaan. Tätä ei pakkauksessa sanota, ja jouduin vähän googlaamaan asiaa.

5. Kasviväri tekeytyy tukassa vielä noin 48 tuntia, joten sinä aikana ei suuremmin suositella hiusten pesua. Itse laitoin värin maanantaina illalla ja pesin hiukset keskiviikkona illalla.


Toivottavasti mahdollisimman moni hiuksiaan säännöllisesti värjäävä uskaltaisi hypätä kasvivärien maailmaan. Tosi mukava tunne, kun tietää ettei tunge mitään kemikaaleja tukkaan ja että näillä voi huoletta värjätä hiukset ihan niin usein kun huvittaa. Ei siis kärvistelyä juurikasvun kanssa, jos haluaa lähteä vähän erilaiseen värimaailmaan, kuin mitä omat hiukset ovat. Tai ne harmaat puskee innolla esiin. 

Kasviväreissä ei muuten todellakaan tarvitse tyytyä sellaiseen tyypilliseen punaiseen, vaan löytyy myös viileämpiä ja tummempia sävyjä. Suosittelen lämpimästi ensimmäistä kasvivärjäystä ammattilaisella, jolloin saat hyviä vinkkejä esimerkiksi juuri sävyn valintaan. 

Millaisia kokemuksia muilla on kasviväreistä? Oletteko kokeilleet? 🌿

Jos istuminen tappaa, miten pysyä hengissä?

1.3.2019


Vielä kuukausi sitten vietin päiväni pääasiassa liikkeessä. Lasten kanssa ollessa sitä illalla rojahtaa sohvalle, kun on ollut jalkeilla ja menossa koko päivän. Tiesin jo tuolloin olevani onnekas - ja että tämä onni tulee pian muuttumaan. 

Nykyaikainen elämäntapa suosii istumista. Minä olen siitä loistava esimerkki. Aamulla herään 6:30. Kello 7:00 istun autoon ja ajan noin 30 minuuttia töihin. Töissä istun toimistossa kahdeksan tuntia. Lounaan syön keittiössämme. Noin 15:30 istun jälleen autoon ja tällä kertaa ruuhkassa ajan parhaimmillaan 40 minuuttia päiväkodille - pahimmillaan reilusti yli tunnin. Lapset autoon ja ajo kotiin. Nopealla laskutoimituksella päiväni istumasaldo on vähintään 9 tuntia ja 10 minuuttia. Yhdeksän tuntia ja kymmenen minuuttia! Ja tähän vielä lisäksi sohvalöhöily illalla.

Istumisella ja muulla paikallaanololla on yhteys useiden pitkäaikaissairauksien ilmaantumiseen. Esimerkkeinä valtimosairaudet ja diabetes. Myös kehon tukirakenteet kuormittuvat ja tuloksena voi olla niska- ja alaselkäkipuja. Puhumattakaan painon noususta, minkä olen nyt jo huomannut. Istumiseen kun on vielä niin helppo yhdistää napostelu. Ja mikäs taittaakaan sen iltapäiväväsymyksen paremmin kuin suklaa... 



Tietoisia valintoja istumista vastaan 


Jos vaan solahdan tähän annettuun tilanteeseen, tiedän löytäväni itseni kymmenen vuoden päästä sekä ylipainoisena että huonokuntoisena. Vaaditaan siis tietoisia toimenpiteitä, joilla kumota edes osaksi istumisen haitallisia vaikutuksia. 

1. Sähköpöytä


Meillä on töissä onneksi kaikilla käytössä sähköpöydät. Seisomista ei suositella missään nimessä koko työpäivän ajaksi ja harva jaksaakaan seisoa kauaa kerrallaan. Loistavasti se kuitenkin toimii vaihteluna tuolilla istumiselle. Joskus sopivan työtehtävän parissa olen laittanut hyvää musaa korville ja huomaan tanssivani töitä tehdessä. Kyllä vain, työthän sujuvat silloin kuin tanssi. 

2. Jumppapallo


Ostin myös jumppapallon, jonka päällä voi välillä tuolin sijaan istua. Jumppapallon päällä istumista ei sitäkään suositella pitkäaikaisesti, koska se voi rasittaa selkärangan alimpia nikamia. Luulen kuitenkin, että tämä kolmen tyylin vaihtelu päivän aikana auttaa taklaamaan istumatyön haittoja. Välillä tuolilla istuen (okei, näin menee kyllä suurin osa ajasta), välillä seisoen ja välillä jumppapallon päällä. Ai niin, välillä myös makaan sohvalla! Silloin, kun teen hommia Instagramin parissa, heittäydyn sohvalle pitkälleni! 

3. Vartin lenkki 


Olen töissäkin kovaan ääneen julistanut periaatepäätökseni käydä joka päivä ulkona reippaalla vartin kävelyllä. Kahdeksan tuntia sisällä samassa huoneessa (jos nyt ei ole muita palavereja tms) on kyllä jo ihan jaksamiselle ja tehokkuudellekin haaste. Iltapäivällä kun lounaan jälkeen meinaa väsymys iskeä, heitän takin päälle ja käyn lyhyellä kävelyllä. Toimii joka kerta! Mitä kamalampi sää, sitä parempi vaikutus. 



4. Liikunta ja venyttely iltaisin


Tämän kanssa on eniten tällä hetkellä tekemistä. Olen ollut tosi väsynyt ja lisäksi vähän kipeänä. Liikunta jo jäänyt tosi vähiin ja miten sitä ei sohvalta jaksa illalla valua edes lattialle venyttelemään... tämä ehdottomasti laitettava seuraavana kuntoon. Odotan niin kovasti kesää, että voi aina iltaisinkin lasten kanssa lähteä ulos touhuamaan! 

5. Stressitön ajaminen


Minulle on ihan uutta istua päivässä vähintään reilu tunti autossa. Tietyllä tapaa olen vähän oppinut tykkäämään siitä, mutta toisaalta ruuhkassa jumittaminen ärsyttää ihan kamalasti. Koetan kuitenkin tietoisesti olla ärsyyntymättä liikenteestä, sillä ei ole mitään järkeä, että kun kuitenkin joudun sen tunnin istumaan autossa, niin istun siellä otsasuoni pinkeänä rystyset valkoisena rattia puristaen. Aamuisin lähden sen verran aikaisin, että vältän pahimmat ruuhkat. Kuuntelen matkan Yle X:ää, koska Köpin ja Vikin jutut vaan on hauskoja kuunnella. Iltapäivisin kuuntelen jonkun podcast-jakson. Nyt olen kuunnellut läpi ihania Food Medic jaksoja, joissa Hazel Wallace puhuu asiantuntijoiden kanssa kaikesta ravintoon, terveyteen ja liikuntaan liittyvästä. 

6. Kevyt ja säännöllinen syöminen


Kun tekee istumatyötä, ei todellakaan tarvitse valtavaa määrää ruokaa lounaalla. Koetan itse syödä kasvispainotteisesti ja jättää raskaat riisit ja perunat vähemmälle. Pastaa nyt en vehnäallergian takia syökään. Minulle ehdoton on myös iltapäivän välipala siinä kahden ja kolmen välillä. Tunnustettava on, että olen tuhonnut ihan kamalan määrän suklaata työpöydän ääressä nyt ensimmäisen kuukauden aikana, sen kanssa täytyy vähän tsempata. 

7. Vedenjuonti 


Minulla on aina vesipullo tai iso vesilasi työpöydällä. Tavoitteeni on käydä täyttämässä se kahdesti päivän aikana. Näin pysyisi hyvin nesteytettynä kuivassa toimiston huoneilmassa. Ja toisaalta ehkä hillitsisi myös sitä tarvetta napostella jotain herkkuja töitä tehdessä. 


Kadonneiden taukojen metsästys


Kuukausi toimistotyötä ja automatkoja tuntuu ja näkyy. Housut puristavat ja niska-hartia -seutu on toivottoman jumissa. On paljon helpompi tietenkin listata näitä ideoita, kuin pitää niistä arjessa kiinni. Toisaalta on hyvä olla itselleen armollinen ja esimerkiksi panostaa iltaisin liikunnan sijaan lepoon, kun on väsynyt ja nuhainen. Toisaalta taas, on hyvä pitää tiukasti kiinni siitä, että työpäivän aikana ottaa edes yhden kunnon tauon, käy haukkaamassa happea ja liikuttaa itseään. Paljon tekee myös työkavereiden suhtautuminen asiaan. On ihan eri asia, että saa kannustusta liikkumiseen, kuin että tuntisi niskassaan tuhahteluja siitä, miten paljon töitä on työpöydällä. Töitä kun on aina paljon, eikä ne minnekään siitä katoa. Todennäköisesti vaan saat tehokkaammin niitä tehtyä pienen tauon jälkeen. 

Miten teillä muilla töissä, kuuluuko työpäivään automaattisesti tauot? Saatteko pitää niitä oman mielen mukaan, vai onko ne tarkasti määritelty? Tiedän, että ainakin jossain kaupan alalla tauot saattaa olla minuutilleen määrätty eikä aikaa passaa ylittää. Myös jonkun kuuden tunnin työvuoron saattaa joutua tekemään ilman kunnon lounastaukoa, vaikka se osuisi lounasaikaan. Olenko oikeassa? 

Vielä muutama vuosikymmen sitten, ainakin omissa mielikuvissani, toimistotyöhön kuuluivat kahvitauot sekä aamupäivällä että iltapäivällä. Sen lounastauon lisäksi. Henkilökunta kerääntyi kahvihuoneeseen ja siellä vaihdettiin kuulumisia ja pohdittiin päivän puheenaiheita. Itse voisin sanoa, että viimeisen 10 vuoden aikana olen käynyt ehkä 10 kertaa perinteisellä kahvitauolla työkavereiden kanssa - ihan muuten vaan. Kahvi nyt vaan on tapana ottaa siihen työpöydän ääreen ja hörppiä töitä tehdessä. Jollain tapaa kaipaan työelämään hieman koulumaailman tapaista struktuuria, jossa selkeät tauot rytmittävät päivän. Ehkä vaikka sitten niin, että nousisi tunnin välein venyttelemään tai käymään ulkona - tai ehkä joskus jopa siellä kahvilla työkaverin kanssa.


Kertokaa ihmeessä teidän kokemuksianne työelämästä, sen tauoista ja tavoista taistella istumisen aiheuttamia haittoja vastaan 📝




Lähteenä käytetty UKK-instituutin sivustoa. 

Tahdon 23.2.2013

23.2.2019





Kuusi vuotta sitten sanoimme toisillemme "tahdon". Ja voin sanoa, että nuo vuodet ovat siitä eteenpäin olleet sellaista kyytiä, että enpä ole näitäkään kuvia pahemmin ehtinyt fiilistelemään. Haluatteko tietää pari hauskaa "salaisuutta" meidän häistä? 



Me menimme naimisiin 23.2. ja Nooa syntyi 5.10. Tästä voi päätellä, että olin hääpäivänämme raskaana. Kärsin alkuraskauden järkyttävästä väsymyksestä ja pahoinvoinnista. Sen lisäksi olin yllättäen joutunut samalla viikolla (!!) pieneen leikkaukseen, minkä takia en pystynyt istumaan ja kävelinkin vain hitaasti. Tämän kaiken lisäksi olimme seuraavana maanantaina lähdössä häämatkallemme Thaimaahan ja Kiinaan. 

Uskomatonta, mitä kaikkea elämä osaakaan heittää kerralla eteen, mutta näin vain vietimme ikimuistoisen hääjuhlan pakkasen keskellä Joensuussa. En edes ihan muista miksi päädyimme talvihäihin. Alunperin olimme miettineet keväthäitä, mutta jotain aikataulujuttuja siihen tuli ja toisaalta aloimme innostua talvihäiden tunnelmallisuudesta. Ja jäipä siitä pois se ainainen jännääminen kesällä siitä, sataako vai ei. Menimme naimisiin Joensuun kirkossa ja vietimme hääjuhlat Huhmarissa Louhi-ravintolassa, joka on kallion sisään louhittu oikein tunnelmallinen paikka. 



Kuvien laatu ei ole ihan terävin, mutta tehtävänsä ne ajaa. Muistuttaa meitä siitä kaikista tärkeimmästä, mikä pikkulapsiarjessa niin äärettömän helposti unohtuu. Tälläkin viikolla olen tiuskinut ja mököttänyt käytännön asioiden kaatuessa päälle. Mutta niin häiden vuosipäivänä kuin kaikkina muinakin päivinä olisi hyvä muistaa, että "minä valitsin sinut". Valitsin sinut siksi, koska heti alusta asti tiesin, että tässä on se, mitä olen kaikki vuodet etsinyt. Ja siitä olen edelleen ihan yhtä varma. 


Kiitos näistä vuosista, kiitos kaikista tulevista jo etukäteen. Kiitos ystäville ja sukulaisille ihanista juhlista - ja kiitos uusista ystävistä, joita on tullut elämään mukaan noiden juhlien jälkeen. Ja kiitos siitä Nooa-nimisestä salamatkustajasta sekä isoveljeä seuranneesta pienestä termiitistä. Tätä on hyvä elämä. 

Löytyykö siellä muita, jotka ovat viettäneet talvihäät? 💙✨


Elämäni ruuhkassa

15.2.2019



On perjantai-ilta ja kello melkein yhdeksän. Lapset on juuri saatu nukkumaan ja molemmat istuvat omilla tietokoneillaan töitä tehden. Jos oikein saisi haaveilla hauskasta perjantai-illasta, niin ehdittäisiin molemmat katsomaan Sohvaperunat, yhdessä! 

Näin siinä sitten kävi, että elämä, joka vielä kuukausi sitten oli suhteellisen väljää, laittoi turbovaihteen päälle ja tässä sitä mennään. Tämä rakas harrastukseni, eli blogi joutuu nyt selvästi lapsipuolen asemaan (mikä kamala sanonta!!) ja mietin jopa, laittaisinko koko blogin hetkeksi tauolle. Toisaalta, en ehkä halua määrittää mitään selkeitä taukoja tai tauottomuuksia. Te, jotka ihanasti seuraatte blogia säännöllisesti - täällä ollaan, vaikka blogi seuraavien kuukausien ajan päivittyisikin harvemmin. 

Viikkoni työssä käyvänä äitinä


Meidän tämä viikko alkoi aika karsealla tunnelmalla. Minulla oli koskenut koko sunnuntain mahaan ja tiesin saaneeni Lukalta hänellä olleen vatsapöpön. Oletin kuitenkin maanantaina aamulla pirteänä lähteväni seiskalta töihin. Mutta siinä vaiheessa, kun viideltä en kyennyt oksetukseltani muodostamaan edes kokonaisia ajatuksia ja kuudelta viestin näpyttely esimiehelle sai pään ja mahan pyörimään, tiesin toisin. Ja en ollut ainut. Me molemmat aikuiset saatiin yhtä aikaa tuo kamala vatsatauti. Papa oli aloittanut pöntön halailun jo aiemmin yöllä ja hänen vointinsa oli muutenkin parempi (lue: pystyi kävelemään ja ajamaan autoa), joten hän vei lapset hoitoon. Sitten saimme yllättäen ihan kokonaisen päivän kahdestaan kotona!! Toinen yrjöämässä ylhäällä ja toinen alhaalla. Välissä voimat riitti huikata toiseen kerrokseen, että "miten siellä menee?", johon vastaus oli molemmilla "aika huono olo." 

Maanantaina illalla oli vielä heikko olo, enhän ollut syönyt koko päivänä yhtään mitään. Sain kuitenkin kaurapuuroa hieman alas ja mietin, että jos aamullakin saan syötyä puuroa, niin lähden töihin. Mietin kuitenkin uudelleen seuraavana yönä kolmen aikaan, kun Nooan huoneesta kuului ensin yskimistä, sitten oven avautuminen ja sitten.. no.. tiedätte kyllä mitä. Lapsen ohjaaminen vessanpöntölle, silittely ja lohduttelu. Käytävän ja ovien (miten se lentääkin joka puolelle?) siivoaminen ja yöksi patjalle pojan huoneeseen. Sankon viereen. 

Tiistai meni myös siis kotona. Toisella kädellä rakensin legoja ja toisella kädellä roikuin etänä kaksi tuntia kestäneessä kuukausipalaverissa mukana.



Keskiviikkona papalla oli pitkä päivä, joten vietin illan lasten kanssa kotona. Luka on ollut to-del-la kiukkuinen tapaus ja onkin saanut lempinimen Kiukkis. Tuo keskiviikko oli kuitenkin mukava poikkeus ja vältyttiin isommilta raapimilta, raivokohtauksilta ja puremisilta. 

Torstaina otin takaisin missattuja työtunteja, kun papa pystyi hakemaan pojat. Tein sellaisen 11 tunnin työpäivän. Illalla Nooa nukahti seitsemältä sohvalle ja olin aivan varma, että nyt iski joku tauti taas ja aloimme vetää pitkää tikkua kumman on enemmän pakko päästä huomenna töihin. Onneksi olin väärässä. 

No niin, nyt on siis perjantai

Voin kertoa, että olen aika naatti. Hoidin yhden roikkumaan jääneen työasian ja nyt tulin tänne kirjoittamaan teille ajatuksen virtaa. Edessä on viikonloppu, joka se tarkoittaa minulle kahta päivää lasten kanssa, papan ollessa töissä molemmat päivät. Onneksi meillä on ilo saada mummi tänne kylään huomenna. Vaikka hänen terveys onkin taas huonona, on se pojille suuri ilo - ja minulle tietenkin myös.



Mutta ei tässä oikeastaan tämän kummempia. 

Ai niin, päiväkodissa on täitä. Kuivausrumpu hajosi ja imurin laturi tippui seinältä. Sadatta kertaa. Kukaan ei ehdi tai jaksa hoitaa näitä asioita kuntoon. Niin ja pitää tapella vielä sen hemmetin puhelinliittymän kanssakin. Ja kuka voisi selvittää yhden auki olevan vakuutusasian? 

Ainiin, papa sentään muisti tänään käyttää Nooan puheterapiassa!

Enää jää vaan jäljelle kysymys, mitä kaikkea me ollaan unohdettu? 
Pitäisikö mennä tarkistamaan, että molemmat lapset nukkuvat omissa sängyissään, ettei kumpaakaan unohdettu päiväkotiin? 

Ruuhkavuodet - elämä kuin aamuliikenne kehä ykkösellä 💛




Synttärikatsaus vuosien taakse

5.2.2019


Heippa vaan, se on kuulkaa helmikuun viides, Runebergin tortun päivä ja meikämamman synttärijuhlat! Pojat olivat hankkineet kaksi pientä konfettipyssyä ja ampuivat niillä ilman täyteen kiiltäviä punaisia sydämiä, kun tulin alakertaan. Siinä oli synttäripäivän aloitus kohdallaan. Nyt ikää on 37 vuotta, mutta millaista oli elämä kun olin 27? Tai 17, tai vasta 7? 


Pirita 7v.


Seitsemänvuotias Pirita asui Joensuussa ja oli eskarissa. Päiväkodista olin vapaalla, koska edellisenä syksynä oli syntynyt pikkusisko ja äiti oli vauvan kanssa kotona. Kävin vain esikoulupäivinä päiväkodissa ja muuten olin kotona. Osasin jo lukea ja kirjoittaa ja olin valtavan innokas askartelemaan ja tekemään kirjoja. Laskettelu oli siistein harrastus ikinä ja olin vähän ihastunut päiväkodissa Ottoon, joka lasketteli myös. Parhaat kaverit olivat päiväkodista Outi ja naapurista Anne. Tämä oli viimeinen vuosi, ennen kuin tapasin Katariinan, joka on sieltä asti ollut paras ystäväni. 


Pirita 17v.


Seitsemäntoistavuotiaana tyttö on kauneimmillaan ja jotenkin pikkuvanhana sieluna muistan ymmärtäneeni tuon tuolloin. Muistan katsoneeni luokkakuvaa ja jotenkin epäuskoisena todenneen, että se on sitten alamäki tästä vaan eteenpäin :D Asuin Onttolassa vielä viimeistä vuotta kahden vanhemman perheessä. Tuota seuraavana vuonna isäni lähti, emmekä sen koommin ole olleet tekemisissä. Harrastin intohimoisesti tanssia. Olin päässyt mukaan joensuulaiseen Cat People -ryhmään, jonka kanssa teimme keikkoja ja treenasimme kisoihin. Kävin Joensuussa norssin lukiota ja tykkäsin erityisesti fysiikasta, kemiasta ja englannista. Noihin aikoihin minulla oli ensimmäinen oikea poikakaveri. Seurustelu kesti kolme kuukautta, mikä tuossa iässä oli ikuisuus. 


Pirita 27v.


Kaksikymmentäseitsemänvuotias Pirita oli töissä tv-alalla. Asui Kalliossa ja vietti opiskeluvuosien jatkoksi sopivasti osuneita sinkkuvuosia. Tai no, ainahan sitä joku poikakaveri oli siellä ja täällä. Nyt kun mietin, niin aikalailla helmikuussa 2009 erosimme silloisen poikakaverin kanssa, jonka kanssa myös asuimme hetken yhdessä. Aloimme suunnitella töissä kaveriporukalla kesäksi Kaakkois-Aasian reppureissua. Kärsin vielä jonkin verran syömishäiriöstä, mikä näkyi hoikkana olomuotona sekä valtavana stressinä. Elämä oli kuitenkin tuolloin hyvin huoletonta, rakastin shoppailua ja tanssimista edelleen. Vietin lähes kaikki illat Step Up -tanssikoululla. Seuraavana vuonna tulisin tapaamaan miehen, josta tulee aviopuolisoni ja lasteni isä. 


Pirita 37v.


Kolmekymmentäseitsemänvuotias Pirita on aikuinen. Enää ei voi oikein laskea itseään nuorisokategoriaan, vaikka mielelläni itseäni vielä nuorena naisena ajattelen. Minulla on kaksi pientä lasta. Se määrittelee tällä hetkellä minua aika paljon ja saakin tehdä niin. Nooa on viisi vuotta ja Luka puolitoista. Asumme kivassa rivitalon pätkässä kauniilla asuinalueella. Olen aloittanut juuri hoitovapaan jälkeen uudessa työpaikassa. Harrastuksille ei jää liiemmin aikaa, mutta koetan säännöllisesti käydä lenkillä sekä salilla. Neulominen rentouttaa. Opiskelen terveystieteitä avoimessa yliopistossa, mikä nyt kuitenkin on pienellä tauolla uuden työn alkamisen takia. Pidän elämässä tärkeinä asioina perhettä, rakkautta, musiikkia, läheisistä välittämistä, hyvää ruokaa ja huumoria. Ihan niin kuin seitsemänvuotiaanakin. 


Hyvää syntymäpäivää, nuorelle aikuiselle naiselle, minulle! 

Yllätys nimeltä Zeropoint

2.2.2019


Blogissa on ollut hieman hiljaista viime aikoina ja kuulkaa, siihen on syynsä. Olen aloittanut uudessa työssä! Moni varmasti jo tiesikin sen instan tai muiden kanavien välityksellä. Hoitovapaa päättyi siis juuri silloin, kun olin suunnitellutkin - ainut vaan, etten palannutkaan vanhaan työhön, vaan hyppäsin uuteen joukkueeseen. 

Omat työt someen?


Olen aiemmin pitänyt sellaista linjaa, etten blogissa (enkä juuri muuallakaan somessa) tuo esiin työnantajaani. On vaikeuksia löytää järkiargumentteja sille, miksi nyt aion tehdä poikkeuksen. Jotenkin vain tuntuu kivalta tässä kohtaa kertoa, missä olen töissä ja miksi tänne päädyin. Kyselin eilen mielipiteitä Instagramin puolella siitä, tuodako omat työt someen. Yli 80 % vastaajista oli sitä mieltä, että työn voi hyvin tuoda somessa esiin. Sain myös hyviä perusteluja, jotka oikeastaan kaikki allekirjoitan itse myös. Työ todella on niin suuri osa ihmisen elämää, viettäähän sen parissa arkisin enemmän aikaa, kuin perheen kanssa, joten miksipä ei. 

Toisaalta on pitkä lista ammatteja, joita ei ehkä ole niin hyvä idea tuoda isosti esiin somessa. Aina tulee myös muistaa muiden ihmisten oikeussuoja ja vaitiolovelvollisuus, joita tietenkään ei saa loukata. Ja se, ettei sitä työnantajaa nyt ole ihan sopivaa raivokkaasti mollata missään forumilla. 



Mikä Zeropoint ja miksi? 


Aloitin siis tällä viikolla työt yrityksessä, nimeltä Zeropoint. Me tehdään laadukkaita, vastuullisesti tuotettuja kompressiovaatteita. The world leader in sustainable compression - as we say in London. Oletko ennen kuullut kompressiovaatteista? Kompression idea tiivistetysti on se, että se puristaa kudoksia kasaan, mikä luo painetta ja auttaa verta palaamaan sujuvammin sydämeen ja sitä kautta pieneen verenkiertoon uudelleen hapettuvaksi. Verenkiertohan joutuu tekemään töitä painovoimaa vastaan noustessaan ylöspäin. Jokainen varmasti tietää, miten raskailta, turvonneilta ja kipeiltä jalat tuntuvat pitkän seisomisen jälkeen. No, eipä tunnu, jos käytät kompressiosukkia. 

Kompressiovaatteet ovat hyödyksi monelle. Itse käyttäisin sukkia ehdottomasti lennoilla, pitkillä automatkoilla ja työpäivinä, jolloin olen vaikkapa messuilla ja joudun seisomaan koko päivän. Raskaana oleville nämä ovat ihan must. 

Suurin käyttäjäryhmä kompressiovaatteille on kuitenkin tällä hetkellä urheilijat. Esimerkiksi Suomen olympiajoukkue käyttää Zeropointin kompressiovaatteita. Urheilijoille kompressiosta on vielä lisää hyötyä. Kudoksien puristuessa hieman tiiviimmin kasaan, lihasvärinä suorituksen aikana vähenee, joten lihakset eivät kipeydy niin paljon. Sama funktio tekee myös sen, että hermosto välittää tehokkaammin tietoa asennosta ja tarkkuutta vaativat suoritukset sujuvat paremmin. Kompressio auttaa valtavasti myös palautumisessa, sillä se edesauttaa kuona-aineita poistumaan lihaksista. 

No niin, nyt olet jo lähes kompression asiantuntija! Mitkä sitten olivat ne syyt, miksi päädyin Zeropointille töihin? 

1. Liikunta, urheilu ja terveys


Aloitin nyt hoitovapaalla opiskelemaan avoimessa yliopistossa terveystieteitä. Syynä se, että terveyden teemat tuntuvat itselle todella tärkeiltä ja kiinnostavilta, ja toivoinkin pääseväni jossain vaiheessa tekemään töitä tälle alalle. Ja padapimpadabum! Tässä sitä ollaan! Välillä pitää ihan hieroa silmiä, että saanko oikeasti työaikana lukea tutkimustietoa kompression vaikutuksesta laskimoläppien toimintaan. Jokin hauska yhteys silläkin, että opiskelin KTM-tutkinnon Jyväskylässä ja terveystieteen opiskelu tapahtuu Jyväskylän liikunnan laitoksen alaisuudessa - ja Zeropointin tuotteet perustuvat juurikin Jyväskylän yliopistossa tehtyyn kolmen vuoden tutkimukseen ja testaukseen. 


2. Kestävä kehitys / vastuullisuus


Jotta homma vielä vähän paranisi, arvaapa käyttääkö Zeropoint tuotteissaan kierrätysmateriaaleja? KYLLÄ! Aah, mikä ihana tieto. Tällä on minulle henkilökohtaisesti tosi paljon merkitystä ja uskon, että on monelle muullekin. Zeropoint käyttää lähes kaikissa tuotteissaan Econyl-nimistä matskua, jota tehdään meristä ja kaatopaikoilta kerätystä nylon-jätteestä. 


3. Hyvä porukka 


Koska siellä töissä nyt todellakin vietetään kahdeksan tuntia päivässä, on ihan hirveästi merkitystä sillä, keiden kanssa töitä tekee. Meidän yritys on pieni, joten siinä korostuu ihmisten persoonat. Olen todella onnellinen siitä, että minulla vaikuttaa olevan aivan mahtava esimies. Hänellä on rautainen kokemus alalta, joten uskon, että pystyn itse oppimaan paljon. Lisäksi hän on todella fiksu ja tuntuu ymmärtävän hyvin, että työ ei kuitenkaan ole koko elämä, vaan elämästä pitää osata nauttia, eikä pingottaa liikaa. Rakastan sitä, että meillä töissä saa olla oma itsensä, kuunnella musaa ja heittää vitsiä. Niin ja vähän vaikka jumpata välillä. 


4. Työn sisältö


Tein eilen sähköpostiin kansiot asioille, joiden parissa tulen tekemään töitä ja pysähdyin hetkeksi katsomaan niitä. Ihanko totta, saan tehdä töitä juuri näiden kaikkien juttujen kanssa? Jos nyt vähän kuitenkin jätän työnkuvaani blurriksi ja tyydyn toteamaan, että odotan jo maanantaita, että pääsen taas tekemään töitä itseä innostavien aiheiden kanssa. 



Kaikesta mahtavasta fiiliksestä huolimatta on todettava, että onhan tämä ihan valtava muutos. Ihan pelkästään hoitovapaalta töihin paluu on muutos. Työpaikan vaihto on muutos. Uudelle toimialalle ja eri tyyppiseen yritykseen hyppääminen on muutos. Eli yhteensä Aika Iso Muutos. Lasten päivähoidon alku. Se, että joudun kulkemaan autolla työmatkat ja istun raivostuttavassa ruuhkassa pahimmillaan tunnin iltapäivisin. Matkan ollessa vain 20 kilometriä. 

Luka reagoi päivähoidon alkuun olemalla iltaisin kiukkuinen ja boikotoimalla äitiä kaikin keinoin. Siis aivan huvittavaa jopa. Minä en kelpaa edes potalle käyttämään, jostain nukuttamisesta tai syliin ottamisesta puhumattakaan. Naama vääntyy heti itkuun ja kuuluu vaan surkea "papaaaaa...". Tämä siis silloin, jos ollaan kaikki kotona. Huomenna papaaaaa nimittäin on koko päivän töissä ja vähän toivon, että minä kelpaisin edes vähän. Niin joo, viikonloputkin muuttuivat nyt taas niin, että ollaan vain lauantai kaikki vapaalla. 

Olenkin karsinut kalenterista kaiken ylimääräisen nyt seuraavien kuukausien ajalta ja keskityn töihin sekä olemaan lapsilleni edelleen äiti. Onneksi pystyn ensi viikolla pitämään pari etäpäivää, niin skippaan ajomatkat ja ehdin vaikkapa käväisemään salilla ennen poikien hakua. Tai ottamaan päiväunet. 

Tällaista on meidän uusi arki täällä! Yhteenvetona voisin sanoa samaa, kuin urheiljat suorituksen jälkeen; olen väsynyt, mutta onnellinen. 



Kuvat: Zeropoint

Viisi vinkkiä vanhuuden varalle, sinä nuori ihminen

15.1.2019


Nuorena sitä kuvittelee olevansa jotenkin voittamaton ja kuolematon. Keski-ikä on kaukainen käsite ja kuuluu lähinnä omille vanhemmille. Sairastaminen tarkoittaa yleensä flunssaa ja masennus sitä, kun jätkä (joo, niin Joensuussa ysärillä poikia kutsuttiin) ei vastaa tekstariin saman päivän aikana. Eläkejutut taas kuuluvat isovanhemmille. 

Voi kuinka itsekin olen joskus kaivannut tuota huoletonta aikaa, kun koko maailma tuntui lähtökohtaisesti olevan avoin ja mahdollisuuksia täynnä. 

Fakta vaan on se, että jokainen meistä ikääntyy. Ensin se nuoruus jää taakse ja aikuisuuden takaa alkaa pilkistää sananakin epäilyttävä keski-ikä. Ja sen jälkeen huomataan äkkiä laskevamme vuosia eläkeikään. Vaikka kuinka mieli olisi vielä se parikymppinen tyttö, joka tekstailee jätkille. 


Mitä voin tehdä nyt, ollakseni terveempi vanhana? 


Tuo kysymys nousi mieleeni kerta toisensa jälkeen, kun luin terveystieteiden erääseen kurssiin liittyvää Vanheneminen ja terveys -kirjaa. Tarkoitus oli oppia ymmärtämään ikääntyneiden ihmisten terveyttä ja siihen tuo kirja antoikin hyvät eväät. Samalla se sai miettimään, mitä me kaksi-, kolme- ja nelikymppiset ihmiset voisimme tehdä nyt sen eteen, että olisimme vanhuksina terveempiä. Tässä keräämäni viisi hyvää vinkkiä. 



1. Liiku, liiku, liiku, liiku 


Elämme yhteiskunnassa, jossa moni ajaa työmatkansa autolla, istuakseen toimistolla kahdeksan tuntia. Minä myös. Harmi vaan, että kehomme eivät ole evoluution myötä tuohon sopeutuneet. Lihaksistomme, hermostomme, luustomme sekä mielemme tarvitsee liikuntaa. Kun vanhukselta leikataan polvi ja hänen kotiutumista mietitään, katsotaan mitekä se mummo tai pappa saa itsensä sängyltä ylös seisomaan. Ja millä tuo liike tehdään? Reisi- ja pakaralihaksilla. Kun otetaan huomioon, että iän myötä lihaskato tekee tehtävänsä, lienee itsestäänselvää kumpi pääsee aiemmin kotiin; pappa, joka treenasi jalkojaan viimeksi armeijassa vai mummo, joka eläkkeelle jäätyään otti salitreenin viikoittaiseksi harrastuksekseen. 

Ihmisen hermosto on melko pitkälti valmis jo kymmenvuotiaana, mutta senkin jälkeen teemme paljon asioita, jotka vaikuttavat hermoston kuntoon ja käyttöön. Jos työikäisenä et koskaan heitä kroppaasi uusien haasteiden eteen, voit olla varma, ettei se eläkeiässä helposti opi korvaavia liikeratoja, jos vanhat kuviot eivät enää taivukaan. Myös luumme tarvitsevat rasitusta pysyäkseen kunnossa. Hyvää rasitusta luustolle ovat hypyt, tömähdykset ja äkilliset suunnanmuutokset. Jos ainut lajisi on  kävely tai uinti, haluat ehkä harkita repertuaarin laajentamista. 

Liikunnallinen elämäntapa omaksutaan pitkälti lapsena ja nuorena, mutta ei peli vieläkään ole menetetty. Totuta kehosi liikkumaan, vahvista sitä ja tiedät, että olet askelta edellä ottamaan vastaan vanhuuden väistämättä mukanaan tuomat muutokset ja yllätykset. 




2. Koska näit viimeksi ystävääsi? 


Jotkut meistä ovat sosiaalisempia, kuin toiset. Yksi viihtyy parhaiten kotona rauhassa itsekseen, kun taas toinen nauttii isosta porukasta ympärillään. Kuitenkin ihminen tarvitsee toisia ihmisiä, läheisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Tutkimukset ovat osoittaneet sosiaalisten suhteiden, sosiaalisen tuen ja aktiivisuuden yhteyden ikääntyneiden terveyteen. Sosiaalinen verkosto ja sosiaaliset suhteet voivat edistää terveyttä ja suojata riskeiltä, sekä vaikuttaa sairastumiseen ja sairauden kestoon. 

Aikuisena etenkin perheen perustamisen myötä sosiaalinen piiri helposti kutistuu. Päivät kuluvat töissä ja ilta rauhoitetaan perheen kanssa olemiseen. Siinä, missä nuorena aikuisena töiden jälkeen tapasi kavereita ja viikonloppuisin tehtiin milloin mitäkin porukalla, yhtäkkiä huomaa olevansa kolmekymppinen perheenäiti tai -isi, joka miettii, koska viimeksi edes jutteli rauhassa ystävänsä kanssa? 

Oma perhe on tietenkin sosiaalisena verkkona kullan arvoinen, mutta sen lisäksi on aina hyvä pitää elämässä mukana ystäviä. Vertaistuki elämän loppupuolen käänteissä on korvaamattoman arvokasta. Etenkin jos ne hetket saa jakaa ystävien kanssa, jotka muistavat vielä, millaista oli olla yhdessä nuori. Sitten voi villasukkien kutomisen lomassa lorauttaa tilkan konjakkia lasiin ja ihmetellä yhdessä, miten tässä näin kävikään. 


3. Jumppaa myös aivojasi


Työelämä, ja miksei kotielämäkin, antaa kyllä pähkinää toisensa jälkeen purtavaksi. Mutta jos suinkin rahkeet riittää, välillä on hyvä haastaa itseään myös uudenlaisiin juttuihin. Opiskelu yksi hyvä vaihtoehto. Koska olet viimeksi päntännyt tenttiin? Koettanut ensin löytää aiheesta sen olennaisen, murustella sen itselle parhaiten omaksuttavaan muotoon ja sitten vielä muistaa sen ulkoa? Erinomaista aivojumppaa. Etenkin jos päivittäin tehtävä työ ei kovasti vaadi uuden oppimista, voin lämpimästi suositella opiskelua. Se voi olla vaikka uusi kieli tai mitä vaan! 

Iän myötä kognitiiviset toiminnot heikkenevät. Muutokset voivat kuitenkin olla suunnaltaan ja suuruudeltaan hyvin erilaisia ja alkaa eri ikävaiheissa. Aivojen ja kehityksen plastisuus tarkoittaa joustavuutta ja muovautuvuutta, mikä ei lakkaa eläkeiässäkään. Harjoituksen avulla 80-vuotiaat ovat voineet päästä 60-vuotiaiden tasolle kognitiivisesti. Älä siis ajaudu rutiineihin vaan haasta itseäsi älyllisesti. Pidät aivosi vetreinä ja luot hyvän pohjan vanhenemiselle. 




4. Tasapainoinen mieli on terve mieli 


Kaikilla ihmisillä on kyky vastata jollakin tavoin elämän haasteisiin. Ajan ja elämän olosuhteiden myötä mielen voimavarat kasvavat tai jäävät vähäisiksi. Mielenterveyden tasapaino voidaan nähdä myös ihmisen kykynä sopeutua rajoihin, joita ei voi välttää - ja luoda noissa rajoissa positiivista mieltä. Make the best of what you've got. Millä tavalla sinä suhtaudut elämän eteen tuomiin haasteisiin? 

Taisteletko niitä vastaan ja hoet, miten väärin ja epäreilua tämä on? Arvatkaapa mitä, olen itse täysin syyllinen tähän. Joustava mieli on kuitenkin avain pois monesta stressistä ja ahdistuksesta. Koherenssin tunne, kuten tieteessä sanotaan. On välttämätöntä, että vanheneminen tuo tullessaan menetyksiä. Kuolema saapuu yhä lähemmäksi ja oma fysiikka ei vain enää ole sitä, mitä se kaksikymppisenä oli. Jäämmekö loppuelämäksi kiinni, suruun, vihaan ja pettymykseen - vai pystymmekö pikkuhiljaa hyväksymään muuttuneen tilanteen ja elämään mahdollisimman hyvää elämää niillä korteilla, jotka meille on jaettu? 

5. Seksuaalisuus (vs. seksi) 


Viimeisenä hieman yllättävä näkökulma. Voin sanoa, että hieman oikaisin itsekin ryhtiä, kun kirjassa eteen avautui kappale iäkkäiden ihmisten seksuaalisuudesta. Mummot ja papat panopuuhissa, mitä ihmettä! No, anteeksi huumorini, onhan se vaan totta, että siinä samassa, missä yhteiskunnassa seksikkyys on läsnä aina teinien instagram-kuvista keski-ikäisille kohdistettuihin automainoksiin saakka, tietyllä tapaa olemme myös etääntyneet siitä, mitä seksuaalisuus oikeasti on. Siitä, että se ei ole pelkästään peittojen heiluttelua, vaan toisen fyysistä ja henkistä huomioimista. Pusuja ja silittelyä. Halauksia. Ehkä sen arkisen whatsapp-viestin perään heitetty söpö emoji. Sitä jännitettä, joka meillä kaikilla pareilla alussa oli. 

Toki meitä on moneen junaan, mutta aika monella perhearki jyrää parisuhteen edelle. Moni havahtuu huomaamaan, että viimeisimmistä makuukammarihetkistä on vierähtänyt niin pitkä aika, ettei kehtaa edes parhaalle ystävälleen tunnustaa. Itse pitäisin paljon tärkeämpänä "mittarina" sitä, miten puolison huomioi arjessa. Olemmeko vain lastenhoitoyksikkö, joka tuottaa lapsille puitteet toimivaan arkeen? Vai muistammeko huomioida toisemme myös rakkauden kautta? 

Jos saan käyttää sanaa vireä suhde, niin käytän sitä nyt. Vireä suhde pitkin elämää antaa hyvät lähtökohdat sille, että suhteen seksuaalinen puoli pysyy kunnossa myös iän karttuessa. Ja se nyt vaan on ihan tieteellisesti todistettu, että seksuaalisuudella on selkeä yhteys terveyteen ja etenkin koettuun hyvinvointiin. 

Vireitä vuosia ystävät, vireitä vuosia! 


Olipa hauskaa kirjoittaa tällainen vähän erilainen postaus. Kuulen todella mielelläni ajatuksianne näistä aiheista. Oletko sinä koskaan ajatellut sitä, miten tämänhetkinen elämäsi luo pohjaa tulevaisuudelle? Ja hei kertokaa vaikka facebookin kautta, jos teilläkin tuo kommentointi tänne blogiin tökkii. Itse en pääse kommentoimaan lainkaan "itsenäni" ja anonyymina joudun vastailemaan ties kuinka moneen kuva-arvoitukseen ja mitä kaikkea.. ei pitäisi olla niin. 


Toivon teille kaikille VIREITÄ vuosia sekä tähän ikään että tulevaisuuteen!
Eikö niin, että täältä pesee sukupolvi vetreitä, vauhdikkaita sekä valloittavia mummoja ja pappoja? 👵👴💪




Lähde: Vanheneminen ja terveys. Toimittanut Lyyra, Pikkarainen ja Tiikkainen. 2007. 

Päiväkotiin tutustumassa

11.1.2019


Sisätossut, vaipat, unipussi, tutti, unilelu, varavaatteet… ja tietenkin laminoidut kuvat isistä, äitistä ja veljestä. Meidän pikkuinen Luka aloitti tällä viikolla päiväkotitaipaleensa ja voi että miten tärkeät nämä kolme harjoittelupäivää ovat meille olleetkaan. Juu, meille. Minulle, Lukalle ja isoveljelle.

Mitä mukaan päiväkotiin?


Ensimmäinen rasti oli tietenkin taas miettiä, mitä sinne päiväkotiin tarvitsikaan ottaa mukaan. Ajattelin tuleville päiväkotilaisille ja vanhemmille hyödyksi listata asiat, jotka ainakin itselle tuli mieleen.

Vaippoja, teippivaippoja, koska niitä hoitajat pystyvät vaihtamaan riisumatta lasten housuja kokonaan.

Sisätossut tai jarrusukat

Unilelu tai -rätti

Tutti, jos sellainen käytössä (varalta pari)

Xylitol-pastillit 

Varavaatteita, ainakin näin pienille niitä saa olla reilusti.

Kuravaatteet, mukaanlukien kurahanskat, kumpparit ja villasukat niihin.

Kuvat äidistä ja isästä (sekä sisaruksista), joita voi katsella ikävän yllättäessä.


Lisäksi meillä mukaan lähti unipussi, koska Luka on sellaisessa tottunut nukkumaan.



Kuinka paljon varata aikaa tutustumiselle? 


Ajattelin etukäteen, että onkohan tämä kolmen päivän tutustuminen vähän liikaa, kun koko talo on itselle todella tuttu, pienten ryhmän hoitajista yksi ollut Nopsulla ennen, yksi supermukava muuten vaan ja yksi itseasiassa hyvä ystäväni. Myös Lukalle paikka oli tietenkin jo tuttu, koska kymmeniä, ellei satoja kertoja sieltä ollut isoveljeä hakemassa kotiin. Mutta ei, nämä päivät olivat äärimmäisen tärkeät. 

Aina niin reippaasta ja touhukkaasta Lukasta näkyi heti vähän varautuneempi versio, kun mentiin pienten ryhmään. Myös äidin näkyvistä häviämistä hän parahti heti itkemään. Oma juttunsa oli iso- ja pikkuveljen välinen suhde, joka näyttäytyi todella jännässä valossa päivähoidon puitteissa. Nopsulle oli kova paikka se, ettei päiväkodissa voi olla koko aikaa pikkuveljen kanssa - vaikka hän hyvin tiesi, että Luka menee pienten ryhmään. Kurjalta tuntui joka kerta, kun päivän aikana piti sanoa pikkuveljelle heipat ja niitä heippoja tultiin sanomaan kymmeniä kertoja. Mikä tietenkään ei auttanut yhtään Lukaa "itsenäistymisessä". Ulkona isoveli kulki kavereidensa kanssa jatkuvasti pienen perässä ja en oikein tiennyt, mikä se juttu oli - varmaankin täytyi jotenkin osoittaa kavereille, että tämä on MINUN pikkuveli.  

Paljon on opeteltavaa myös päiväkodin "säännöissä", että esimerkiksi ruokaa odotetaan nätisti pöydässä istuen ja ruokailun ajan istutaan paikallaan. Mutta tässäpä haasteet oikeastaan olivatkin, muuten meillä meni ihan älyttömän hyvin ja olen todella luottavaisella fiiliksellä Lukan päivähoidon alusta. 



Päivän rutiinit ja yhteistyö vanhempien kanssa 


Pienten ryhmässä on 12 lasta ja kolme hoitajaa. Aamuisin he ulkoilevat noin 9:30 - 10:30 ja tulevat yhdentoista aikaan sisälle lounaalle. Siitä sitten käsien ja naamanpesut, potatukset ja pastillit niin, että koko joukkue taapertaa 11:30 nukkariin päiväunille. Luka nukahti ihmeen hyvin omaan alasänkyynsä, vaikka eräs neitivauva parkui täyttä häkää ensimmäiset puoli tuntia. Ensimmäisenä päivänä nukkui kaksi tuntia ja toisena puolitoista. Kahden aikaan on välipala, jonka jälkeen sisäleikkejä ja sen jälkeen noin neljän maissa ulos. Meillä pojat tulee olemaan päivähoidossa noin 9-16 mittaista päivää. Onni, että saadaan päivä pidettyä noinkin lyhyenä. 

Meillä oli ryhmän yhden hoitajan kanssa aivan ihana aloituskeskustelu, vaikka kuten sanottu, itselle ihmiset ovat niin tuttuja, että olisin mikä päivä tahansa luottanut Lukan heidän käsiinsä vaikka koko viikoksi. Ihanaa, kun voi täysillä luottaa, että omasta lapsesta pidetään hyvää huolta. Toisaalta, ymmärrettävä on, että edes se minun ystäväni ei ole mikään Lukan "omahoitaja", vaan hänellä on monta muutakin lasta jatkuvasti silmällä pidettävänä. Oikeastaan yksi harvoista oikeista huolistani liittyy siihen, että pikkunooa menee tuhatta ja sataa ulkona isoveljensä perässä ja jos siinä ei hoitajien silmät ehdi mukaan, niin hän on kiivennyt ties minne isoihin kiipeilytelineisiin tai vedetty isojen mukana rajumpiin leikkeihin. 

Meillähän olisi ollut mahdollisuus toivoa pojat lähemmäs kotia päivähoitoon, mutta nyt olen kovin tyytyväinen, että jatkamme tuossa tutussa ja hyväksi todetussa päiväkodissa. Toivoisin, että jokainen äiti (tai isi) saa yhtä lämpimän vastaanoton, tulee yhtälailla kuulluksi ja hänelle painotetaan samalla tavalla viiteen kertaan, että pitää aina sanoa, jos jotain on mielenpäällä. Yhdessä näistä lapsista vastuuta kannetaan. 



Ensi viikolla sitten päästään tositoimiin, kun Luka jää keskiviikkona ensimmäistä kertaa yksin hoitoon. Nooo, vaikka tässä kuinka olen luottamusta ja itsevarmuuttani korostanut, olen ihan tyytyväinen, että meillä se on tuo papa aina joka vie lapset. Luka aivan varmasti jää itkemään, mutta kun ei siinä vielä kaikki. Nopsuhan jää kans hoitoon aina vähän surkeana ja tarvitsee sata halia. Eli ensin pitää jotenkin raapata itsestään irti yksi viisivuotias, sen jälkeen estää häntä kerta toisensa jälkeen tulemasta pienten puolelle sanomaan vielä kerran heipat ja sen jälkeen kyetä irrottamaan kaulan ympäriltä yhdet yksivuotiaan kädet. 

Mutta hyvä tästä tulee, olen ihan varma! Oli niin kiva nähdä, että näin kolmantena päivänä Luka lähti jo kivasti mukaan muiden kavereiden leikkeihin ja hyväksyi äidin hetkellisessä puutteessa jo jonkun hoitajankin sylin lohdutukseksi. 

Onnea matkaan Luka, tässä oli meidän yhteinen kotitaival - uusia seikkailuja kohti rakas poikaseni! Mama on aina sinun lähellä tukena ja turvana, koko elämän 💕


Muistatko, juurihan vasta kerroin Lukan synnytystarinan?! 

Hei sinä ihana 2019!

3.1.2019


Vuoden vaihtumisessa on Sitä Jotakin. Mahdollisuus päästää irti menneen vuoden pettymyksistä, suruista ja murheista. Mahdollisuus hengittää syvään ja lähteä uudella energialla uuteen vuoteen. Jospa tänä vuonna saan sen unelmieni työpaikan. Jospa tänä vuonna kohtaan rakkauden. Jospa tänä vuonna löydämme täydellisen kodin. Olipa unelmasi mikä tahansa, uusi vuosi tuntuu tuovan siihen ihan uudenlaista potkua. 


Vuoden 2019 teemat


Kun ajelimme Joensuusta jouluna kotiin, näpyttelin puhelimen listaan asioita, jotka tällä hetkellä innostavat tai joihin haluan tarttua. Huomasin niissä olevan tiettyjä teemoja, jotka varmasti tulevat näkymään täällä blogissakin. Löytyykö sinun inspiraatiolistalta samoja aiheita? 

1. Kemikaalien vähennys

Jo viime vuonna aloin entistä enemmän kiinnittämään huomiota siihen kemikaalikuormaan, mikä helposti jokaisen kannettavaksi hiipii. Kodin pesuaineet, pyykinpesuaineet, meikit... 

Ihailen ihmisiä, jotka isolla kädellä vähentävät kemikaalit elämästään, itse kuitenkin tanssahtelen jossain tien puolivälissä, jossa on ok myös napata se marketin halvin puuteri ostoskoriin tai käyttää suosikkihoitoainettaan tukkaan. Kuitenkin olen varannut nyt tammikuulle ajan kampaajalle kasvivärjäykseen. Vuosi tätä piti haudutella, mutta nyt olen varma, että haluan siirtyä kokonaan kasvivärjäykseen. Ekologisuus ja kemikaalittomuus toki joo, mutta haluan myös nähdä, mitä kasviväri saisi aikaan kuivalle ja kihartuvalle tukalleni - josko saisin sen kasvamaan pidemmäksi. 

Luonnonkosmetiikkaa aion edelleen suosia kauneudenhoidossa, jospa senkin suhdetta saisi nostettua tuosta nykyisestä noin 50/50 -suhteesta. Olen myös taas aloittanut oil pullingin, joka vahvistaa ikeniä ja tekee hampaista valkoisemmat. 


2. Terveellinen ravinto


Terveellinen ravinto lienee käsitteenä ja tavoiteena itsestäänselvyys, mutta haluan keskittyä tänä vuonna nimenomaan ravinteikkuuteen. Onko se sana? Viime vuotta leimasi vähän se, että alkuvuodesta pudotin raskauskiloja ja söin dieettiä, joka oli kyllä terveellinen, mutta sisälsi paljon maitotuotteita sekä makeutusaineita. Sitten loppuvuosi menikin toinen käsi suklaarasiassa ja toinen jäätelökulhossa. En edes uskalla käydä vaa'alla juuri nyt... 

Tänä vuonna jos pystyisin jättämään sokeria vähemmälle ja nauttimaan enemmän Hyvästä Ruuasta. Satunnaisia mutakakkuja ja pätkispusseja unohtamatta, toki. Vehnää en ole syönyt yli puoleen vuoteen. Testasin puolivahingossa jouluna sitä syömällä karjalanpiirakan, vehnäjauhoon tehtyä kastiketta sekä vehnää sisältävää mysliä. Kaikki samana päivänä. Ja pojat minulla oli maha kipeä koko yön ja kädet ihottumassa. 




3. Liikunta


Loppuvuonna liikuntakin jäi vähemmälle, sillä koetapa itse lähteä liikkumaan kädet suklaarasiassa ja jätskissä! Stressi teki myös sen, että sain helposti sydämen rytmihäiriöitä liikunnan jälkeen. Uskon sen johtuneen siitä, että kroppani ei erottanut sykkeennousua liikunnasta johtuvaksi, vaan aisti sen stressipiikiksi ja jo muutenkin tiukilla ollut kroppa reagoi. Nyt olen palannut salitreenin pariin ja pojat se tuntuu hyvältä! 

Minulle on myös tullut tosi iso kaipuu tanssin ja etenkin baletin pariin. En usko, että tänä vuonna minulla on mahdollisuuksia mennä ihan oikeille balsutunneille, mutta jospa kaivaisi kaapista tossut ja tubesta jonkun kivan videon, jonka mukaan voisi vähän oikoa kroppaansa. 

Toinen laji, joka kiinnostaa sitten yläasteajan (!) on.. hiihto! Olen aina lapsena vihannut hiihtoa, johtuen ylitiukasta miesopettajasta ala-asteella, joka hiihdätti meillä lapsilla aivan liian pitkiä ja vaarallisia lenkkejä. Nyt ilmeisesti noin 30 vuotta on tehnyt tehtävänsä ja voisin uudelleen kokeilla hypätä suksien päälle. 


4. Mieli 


Positiivisempi ja luottavaisempi asenne elämään. Siinä se tiivistetysti. Olen vähän sellainen, että tuppaan murehtimaan liikaa enkä juuri osaa luottaa siihen, että asiat järjestyvät kyllä. Miten sitä onkin niin vaikea muuttaa omaa ajatteluaan! Onneksi rakas mieheni on tässä mielessä aivan täysi vastakohtani, joten oppimisen malli ainakin on lähellä. 

Miehestä puheenollen, toivon tähän vuoteen myös enemmän läheisyyttä ja pusuja. Vauva-aika on painettu enemmän tai vähemmän pelkkänä lastenhoitoyksikkönä taistellen milloin minkäkin haasteen kanssa. Yhteistä aikaa ei ole ollut juuri lainkaan ja iltaisin molemmat vaan on ihan naatteja. Jospa nyt uuden vuoden myötä ja lasten kasvamisen myötä elämään mahtuisi enemmän sylittelyjä ja silittelyjä -  perheen aikuisillekin. 

Somen käytön rajaaminen olisi myös ihan terveellistä. Tietyllä tapaa ymmärrän, että näin kotiäitinä some on päivän mittaan sellainen pieni pako lapsikaaoksesta, kun voi kurkkia muiden kuulumisia ja vaihtaa kommentteja. Vietin kesällä somevapaata viikkoa ja sen oppeja voisi ottaa enemmän taas käyttöön. 



5. Ilmasto ja ympäristö


Ilmastoasiat ja planeettamme pelastaminen ovat tulleet todellisuudeksi vuoden 2018 aikana monelle. Ahdistuksen aiheuttajana, mutta myös fiksuina tekoina. Itse koetan jatkuvasti kotona tehdä pientä karsimista turhan tavaran suhteen ja miettiä entistä enemmän uusien tavaroiden hankkimista. Tarvitsenko tätä? Tuoko tämä minulle iloa? Voisinko löytää sen käytettynä? 

Roskaa tiedättekö meidän perheestä tulee ihan järkyttävä määrä, en viitsi edes kertoa. Yksi älyttömyys on roudata kaupasta kotiin vettä pyykinpesuaineen ja muiden puhdistusaineiden muodossa. Niitä siis teen tästä lähtien itse. Muutenkin pakkauksissa pyrin suosimaan vähemmän jätettä jälkeensä jättävää zero waste -hengessä. 

Yksi konkreettinen juttu on kuukautissuojat. Mikä määrä muovia ja roskaa ympäristölle joka kuukausi. Ja rahanmenoa. Minulla on jo pidempään ollut kuukuppi, mutta luovutin aikanaan sen käytön, koska en saanut sitä koskaan istumaan hyvin. Jolloin se vuosi ohi ja tuntui ikävältä. Nyt heti seuraavien kuukautisten yhteydessä otan kupin kanssa uuden kohtaamisen ja jospa se näin kaksi lastan ulos puristaneena (ole hyvä mielikuvasta) istuisikin paremmin! 



Näillä teemoilla siis tulevaan vuoteen! 🌿🌍🍉

VIELÄ KERRAN IHANAA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA!


CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan