Ekologinen hotellivaihtoehto

20.9.2019

YHTEISTYÖSSÄ GREENSTAR HOTEL JYVÄSKYLÄ 

Olin tällä viikolla käymässä Jyväskylässä osaksi työasioilla, osaksi omilla asioilla. Oli aivan huikean mahtavaa palata kaupunkiin, jonne liittyy niin paljon muistoja. Voit siis myös lukea, että ne vauhdikkaat opiskeluvuodet, jolloin naurettiin, hörpittiin siideriä, juhlittiin haalareissa, rakastuttiin, erottiin, itkettiin, saatiin töitä, tehtiin töitä, matkustettiin ja mitä vielä? Tunsin oikeasti ihan latautuvani noiden kaikien muistojen myötä ja samalla sai hienoa perspektiiviä siihen, miten pitkälle tuoltakin ollaan tultu - olenhan nyt kahden ihanan pojan äiti, kivalla alalla töissä ja saan kirjoittaa tätä blogia jo kuudetta vuotta. 

Lisää latautumisen tunnetta antoi yöpyminen hotellissa, joka oli minulle uusi tuttavuus, mutta menen takuulla uudelleenkin. Tämä hotelli nimittäin rehellisesti vei minun sydämen ihan täysin. 

Voiko ekologinen olla edullista? 


Ekologinen vaihtoehto on yleensä hyödykkeestä huolimatta aina hieman kalliimpi. Vastuullisesti tuotetut materiaalit ja toimintamallit kun yleensä vain maksavat hankintoina enemmän. Ja mielestäni on ihan ok maksaa niistä myös enemmän. Olinkin hieman skeptinen tämän GreenStar-hotellin suhteen. Jos hotelli väittää olevansa ekologinen ja hinta on silti hivenen alle "tavallisen hotellin", kuinka tämä on mahdollista? 

Onneksi lähdin tutustumaan asiaan. GreenStar on hotelli, jonne voin suurella sydämellä suositella kaikkien majoittuvan. GreenStar kuluttaa vähemmän ympäristöä, kuin perinteiset hotellit. Säästöjä tehdään niin energian kuin vedenkin kulutuksessa, aamiaisella on tarjolla lähituotettua luomuruokaa ja osa sähköstä tuotetaan itse aurinkopaneeleilla. GreenStar on myös ensimmäisenä hotellina Suomessa saanut Joutsen-merkin antamaan takuuta ympäristöystävällisyydestä. 

Hotelleissa on tätä kaikkea hienoa vastaan karsittu asioita, jotka eivät kaikille ole tarpeellisia. Aamiainen maksetaan erikseen, samoin kuin pysäköinti. Jyväskylässä ainakin hotelli onkin kätevästi matkakeskuksen vieressä, joten bussilla tai junalla kaupunkiin saapuessa hotelliin on vain lyhyt kävelymatka. Vastaanotto ei myöskään ole ympäri vuorokauden auki, mutta luulisin, että tuo 7-22 aukiolo riittää kyllä useimmille. Yöaikaankin saa kyllä tarvitsemansa palvelut itsepalveluna, kuten sisäänpääsyn tai check outin. Lisäksi tarjolla on söpöjä vihreitä polkupyöriä sekä aikuisille että lapsille käytettäväksi. 




Viihtyisät huoneet ja vastuullinen aamiainen


GreenStarissa on todella hienosti otettu ekologisuutta huomioon aivan läpi linjan. Huoneiden kokolattiamatot on tehty osaksi kierrätysmateriaalista ja huoneiden lämpötila on asetettu järkevälle tasolle. Itse rakastan nukkua juuri niin, että huone on viileä, mutta peitto mahdollisimman muhkea ja lämmin. Majoituin itse tällä kertaa isommassa perhehuoneessa, jossa oli tuollainen kätevä pieni keittiö. Etenkin lasten kanssa tämä on aivan loistava juttu, sillä iltapuurot voi lämmitellä itse ja jos vaikka pöpö iskee, saa lämpimät kaakaot laiteltua ihan omassa huoneessa. Oli myös mukava pystyä tiskaamaan itsellä reissussa mukana ollut kahvitermari ja illallisen tosiaan söinkin huoneessa, koska olin niin väsynyt. 

Pienemmissä huoneissa omaa keittiötä ei ole, mutta silloinkin käytävältä löytyy aivan tällainen vastaava keittiö, jota voi käyttää. Lisäksi on iso jääkaappi, jossa lokero jokaiselle huoneelle. Käytävän varrelta löytyy myös pyykinpesukone sekä kuivausrumpu. Kun tähän lisätään vielä mukava leikkipaikka alakerrassa, olen vakuuttunut siitä, että GreenStar on loistovalinta myös lapsiperheelle. Mietin itseasiassa, että lähdettäisiin perheenä käymään Jyväskylässä vielä tässä syksyllä. Hauskasti muuten GreenStar hotellit sijaitsevat juuri niissä kaupungeissa Suomessa, joissa olen itse asunut: Joensuussa (siellä avattiin ensimmäinen GreenStar jo vuonna 2008), Jyväskylässä ja Lahdessa. Tänä vuonna aukeaa uusi hotelli Vaasaan ja täällä vaan odotellaan sitten, koska saadaan GreenStar tänne pääkaupunkiseudulle. 




Hotellin aulassa on aina tarjolla kahvia ja teetä, josta voi lämpimän juoman käydä hakemassa. Juttelin saapumispäivänä respan työntekijän kanssa aamiaisesta ja hän kertoi sen olevan vähän karsitumpi. Sain heti mieleeni kaikki kokemani "hieman yksinkertaisemmat" aamiaiset reissatessa USA:ssa ja Aasiassa. Jenkeissä olen majoittunut paikassa, jossa aamupalalla oli tarjolla muroja ja tiivistemehua. Aasiassa ihan tavallinen traveller-aamupala oli pari palaa paahtoleipää ja kahvi. 

Olin siis todella yllättynyt, kun GreenStarin aamiaiseen kuului kaikki, mitä nyt tavalliselta aamiaiselta toivoo. Ja parasta oli se, että esimerkiksi kaikki leivät oli lähellä tuotettua luomuleipää. Herkullista lähellä tehtyä hilloa sai hotellista ostaa myös mukaan. Aamiainen GreenStarissa on suunniteltu niin, että hävikkiä syntyy mahdollisimman vähän. 





Kuten jo sanottu, olen elämässäni majoittunut aika monenlaisissa hotelleissa. Myös super-über-överi-luksus hotellissa Bratislavassa, jossa kiillotetussa ala-aulassa oli kuljettaja kysymässä, haluaisiko neiti lähteä hotellin Rolls Roycella käymään jossain. Jos sydämestäni vastaan, pidin GreenStarista paljon enemmän kuin hotellista, jossa kaukosäätimellä sai täytettyä kylpyammeen tietyn lämpöisellä vedellä. GreenStarissa on panostettu juuri oikeisiin asioihin ja tuotu se hinnan puolesta saavutettavaksi kenelle tahansa. 

Joko sinä olet majoittunut GreenStarissa?
Arvostatko itse ekologisuutta, kun valitset hotellia? 🌱



Seikkailuni Low FODMAP -maailmassa

14.9.2019


Olen kärsinyt pienistä vatsavaivoista jo vuosikausia. Aina silloin tällöin maha menee ruuan jälkeen kipeäksi niin, että ylävatsaa kipristelee ja ainoastaan makuuasento on hyvä. Maha rauhoittuu muutamassa tunnissa, mutta uudelleen syöminen saa sen taas kipeäksi. Joka kerta seuraavana päivänä kaikki on taas hyvin. Kävin tätä joskus yli kymmenen vuotta sitten ihan allergiatesteissä selvittelemässä, mutta ei sieltä selvinnyt mitään ihmeellistä. Muuta kuin se, että olen niin allerginen kissoille, että testiläntti prick-testissä teki etälänttejä pitkin käsivartta. 

Miksi FODMAP? 


No, toinen vaiva, mikä on ollut varsinainen vaiva tässä reilut puoli vuotta, on mahan turvotus. Masu on todella turvoksissa lähes päivittäin. Aamuisin saan housut ihan mukavasti jalkaan, mutta lähes joka kerta jouduin töistä ajamaan kotiin farkkujen nappi ja vetoketju auki. Illalla näytin siltä, kuin takana olisi jo ensimmäinen kolmannes raskautta. Olo oli myös hyvin turvonnut ja epämukava. 

Kyselin itseasiassa Instagramin puolella kuvan kera vinkkejä, mistä tällainen voisi johtua ja mikä siihen auttaisi. Aika moni ehdotti FODMAP-ruokavaliota ja se itselläkin oli käynyt mielessä. Yksinkertaisuudessaan, tässä ruokavalioprojektissa vältetään 4-6 viikon ajan tiettyjä hiilihydraattiryhmiä, jotka helposti fermentoituvat suolistossa aiheuttaen kipuja ja turvotusta. 

Mitä saa syödä? Mitä ei? 


Jos haluaa tai joutuu jättämään ruokavaliostaan yhden tai useamman allergeenin tai ruoka-aineen pois, niin se sujuu vielä suhteellisen helposti. FODMAP:issa on se haaste, että vältettäviä asioita on paljon, eikä niitä päällisin puolin yhdistä mikään asia. On siis muistettava, että ei saa syödä esimerkiksi sipulia, nektariinia, makeutusaineita, vehnää, omenaa, kukkakaalia tai kookosvettä. Lisäksi on useita ruoka-aineita, joita voi syödä vain vähäisiä määriä. 



FODMAP tulee sanoista Fermentable Oligo-, Di- and Monosaccharides and Polyols. Näihin kuuluvat fruktaanit, galakto-oligosakkaridit, sokerialkoholi, ylimääräfruktoosi ja laktoosi. Ruokavalion ohjeita löytyy vähän erilaisia, itse olen katsonut ohjeita Leena Putkosen Superhyvää suolistollesi -kirjasta. Siinä selitetään FODMAP:in teoriaa, listataan sallitut ja rajoitettavat ruoka-aineet sekä kerrotaan muutamia reseptejä. Joissain lähteissä selvästi sallitaan enemmän ja toisaalla vähemmän. Itse olen koettanut noudattaa ohjeita mahdollisimman tarkasti. Painotan sanaa "mahdollisimman", eli sen verran, mitä arjessa nyt järkevästi pystyn. Olen joka viikko kyllä syönyt montaa kiellettyä asiaa, koska en vaan ole siinä tilanteessa voinut valita erikoisruokaa tai ei ole eväitä mukana tai vaan tekee mieli syödä joku juttu, jossa on vähäisesti jotain kiellettyä. Myös perheen ruuat ollaan tehty mahdollisimman "fodmapeiksi". Tai siis tietenkin low fodmap, olisi oikeampi tapa ilmaista. 

Periaatteessa olen vaihtanut kaikki maitotuotteet laktoosittomiin, leipänä syön vain kauraleipää ja kasviksista vältän kaaleja, papuja ja sipulia. Tylsintä on välttää hedelmistä lähes kaikkia muita, paitsi banaania ja kiiviä. Sitrushedelmiä kyllä saa syödä, mutta nyt ei oikein ole appelsiiniaika. Niin ja pähkinäosastolta pitää jättää väliin cashwet, mantelit ja pistaasit. 

Sen sijaan olen kyllä syönyt kookosmaitoa, kuivattuja hedelmiä, mustaherukkaa sekä valinnut gluteenittomia tuotteita tarkistamatta, onko niissä vehnätärkkelystä tai muuta kiellettyä. Niin ja välillä isoja määriä sokeria kerralla, kuten suuri jätskiannos tai levy tummaa suklaata. Niin, aika hauska, että siinä missä hunaja ja makeutusaineet on kielletty, niin tavallinen sokeri on ihan ok. 



Onko FODMAP auttanut? 


Jos täytyy vastata kyllä tai ei, niin vastaan kyllä. On auttanut. Heti muutaman päivän jälkeen pahin mahan turvotus helpotti, eikä tänä aikana ole ollut mahakipuja, kuin kerran vähäisesti. Olen varma, että jos ruokavaliota olisi seurannut 100% tarkkuudella JA olisi välttänyt stressiä tänä aikana, niin maha olisi todella paljon paremmassa kunnossa. Ja mahalla tietysti tässä viittaan suolistoon. 

Nyt olisi jäljellä vielä viikko tai kaksi tätä ruokavaliota ja sen jälkeen tulisi se vaikein osuus, eli täytyy yksi ryhmä kerrallaan testata ruokavalioon näitä hiilihydraattiryhmiä takaisin. Tarkoitus ei siis missään nimessä ole loppuelämää rajoittaa näin paljon syömisiään. Pointtina on saada rajoitetulla ruokavaliolla suolisto rauhoittumaan ja sen jälkeen katsoa, mitä se kestää. 

Tässä vähän vielä pohdinnassa, mitä teen tulevien viikkojen aikana. Olen etenkin tällä viikolla lipsunut laiskuuttani aika paljon ohjeista ja tuntuu siltä, että vitsit kun saisi itsestään irti sen, että nyt muutaman viikon söisi tosi tarkasti ohjeiden mukaan. Teoriassa tietenkin tällaiseen kun lähtee, niin ei ole mitään järkeä välillä syödä puolta pussia Pantteri-karkkeja, koska on vaan niin stressi töistä ja väsyttää kamalasti. Mutta, elämä on. 

Jos jotain suosittelisin muille aihetta pohtiville, on mahdollisuuksien mukaan kääntyä ravintoterapeutin puoleen. Silloin saa varmasti itselle sopivat ohjeet sekä tulee eri tavalla sitouduttua projektiin. On myös hyvä saada ohjeet sitten tuohon testausvaiheeseen ja palautetta siitä, vaikuttaako tietyt ruoka-aineet sopivan vai ei. 

Katsotaan, miten tässä minun projektissa käy! Koetan kyllä tsempata vielä ainakin viikon ja sitten tarkkailla, miten oma suolisto nuo FODMAP-hippuset hyväksyy. 




Rakkautta ranteessa - testissä Suunto 5

7.9.2019

YHTEISTYÖSSÄ SUUNTO 

Sain reilu viikko sitten testiin uuden Suunto 5 -kellon ja tämä on kaikkea sitä, mitä urheilukellolta odotan. Tässä on juuri ne ominaisuudet, joita jäin Suunto 3 Fitness -kellosta kaipaamaan, muttei kuitenkaan mitään ylimääräistä. Jos sinulla on pohdinnassa uuden urheilukellon hankinta tai kiinnostaa tutustua vähän paremmin uuteen Suunto 5 -kelloon, niin tämä postaus on juuri sinulle.

Ensifiilikset Suunto 5 -kellosta


Tästä kellosta on saatavilla neljä eri väriä. Valinta oli vaikea kokomustan ja tämän burgundyn värisen välillä. Kokomusta on aina tyylikäs ja menee varmuudella kaikkien vaatteiden kanssa. Valinnan ratkaisi kuparin värinen kellon reunus. Burgundyn väri yhdistettynä kuparin sävyyn on vaan niin täydellinen yhdistelmä ja en kyllä ole valintaa katunut. Tämä on hivenen naisellinen ja samalla kuitenkin ronskin jämäkkä kokonaisuus, joka sopii hyvin tällaiselle pitkälle ja ei-lainkaan-heiveröiselle naiselle.




Kellossa on ns. nokka, joka tekee sen, että kello pysyy paremmin ranteessa oikeassa asennossa. Painoa tällä Suunto 5:lla on hieman enemmän verrattuna todella kevyeeseen Suunto 3 Fitness -kelloon, mutta kello ei missään nimessä vielä ole liian painava. Rannetuntumalta muistuttaa paljon taannoista Suunto t6 -kelloa, jonka sain gradupalkkioksi vuonna 2006, kun tein Firstbeat Technologiesille graduni. 

Näyttöön saa valita mieleisensä näkymän. Itse pidän digitaalisesta ajan ilmaisusta, jossa alla näkyy myös päivämäärä. Ja hei entäs tämä akun kesto! Ehdin jo tottumaan siihen, että jos akkua on jäljellä noin 20%, kannattaa napata piuha mukaan töihin. Tämä kaveri porskuttaa tuolla latauksella vielä monta vuorokautta! Toki riippuu käytön määrästä, mutta todella paljon kestävämpi akku.





Kaikki, mitä haluat treenin aikana ja jälkeen tietää


Hihkuin innosta ensimmäisellä lenkillä Suunto 5:n kanssa. Juoksun aikana näytössä näkyy kaikki ne asiat, mitä nyt voit lenkin aikana halutakaan tietää. Kuinka nopeaa juokset, paljonko olet juossut, kauanko aikaa on kulunut ja mikä on syke. Kyllä, kellossa on sisäänrakennettu GPS, joten et tarvitse yhdistää kelloa puhelimeen saadaksesi tarkkoja sijainti- ja matkatietoja. Aivan superloistavaa! Ja jos kaipaat jotain muuta dataa treenin aikana näytölle, niin sovelluksen kautta vaan valitsemaan. Huomattava plussa verrattuna aiempaan malliin. 

Lenkin jälkeen Suunto 5 kertoo mielestäni todella kattavasti dataa treenistä. Saat tietää lenkkiin käytetyn ajan ja matkan, keskimääräisen vauhdin, kadenssin (keskimääräisen ja maksimin), askelten määrän, keskimääräisen sykkeen sekä sykkeen koko treenin ajalta grafiikkana, millä intensiteettitasoilla olet treenannut, kuinka monta kaloria treeni kulutti, paljonko menee aikaa palautumiseen ja mikä on arvointu PTE (peak training effect) sekä EPOC (excess post-exercise oxygen consumption). Sitten päästään Suunto 5 erikoisominaisuuksiin. Saat tietää myös arvoidun maksimihapenottokyvyn, mikä on aika huikea juttu.  Lisäksi saat vielä tietää paljonko lenkin aikana oli nousua ja laskua.

Hyvä kysymys tietenkin on, miksi näitä pitäisi tietää tai seurata? Itse saan valtavasti motivaatiota treenaamiseen, kun voin jo suorituksen aikana tarkkailla, miten menee ja yleensäkin seurata kehitystä. Eikä tarkoitus ole suinkaan aina vaan piiskata itseään menemään kovempaa, tärkeimpänä määreenä oikeastaan seuraan itse sykettä. Se lähtee minulla helposti liian ylös ja sitten en jaksa, kylkeen alkaa pistää, juokseminen tökkii ja seuraavalle lenkille lähtö ei houkuta. Suunto auttaa minua pitämään huolta itsestäni sekä motivoi treenaamaan - ihan kuin oma pieni PT. 



Vertailussa Suunto 3 Fitness ja Suunto 5


Puhuin tässä postauksessa nyt paljon treenin näkökulmasta. Jos kiinnostaa enemmän tuo palautumisen ja hyvinvoinnin puoli, niin kannattaa käydä lukaisemassa keväinen postaus Suunto 3 Fitness - urheilukello, joka pitää huolta sinusta. Suunto 5 sisältää kaikki samat ominaisuudet unen, levon ja voimavarojen seuraamiseen. 

Jos mietit näiden kahden kellon hankkimisen välillä, niin tässä oma listaus hyvistä ominaisuuksista: 

Suunto 3 Fitness:

- kevyt
- ohut ja naisellinen malli
- mahdollisuus vaihtaa ranneketta
- kattava hyvinvoinnin seuranta
- kattava treenin seuranta

Suunto 5: 

- jämäkkä malli
- loistava akunkesto
- sisäänrakennettu GPS
- kattava hyvinvoinnin seuranta
- erittäin kattava treenin seuranta

Tässä siis reilun viikon kokemuksella omat fiilikset. Odotan innolla päästä tutustumaan kelloon paremmin ja varmasti löydän vielä uusia kivoja ominaisuuksia myös. Halusin vaan tulla heti tekemään tämän postauksen, koska kello on juuri saapunut markkinoille ja tämä kannattaa käydä hankkimassa heti, sillä kysyntä on niin suurta, että joistain paikoista Suunto 5 on päässyt hetkellisesti loppumaan. Ymmärrän hyvin miksi ;) 

Ja niin, tämä malli menee kivasti mielestäni sekä miehelle että naiselle, joten hyvä idea myös isänpäivään tai jouluksi - minun mielestäni liikkumiseen ja itsestä huolenpitoon kannustava lahja on paras lahja. 


Lehmät lentää ja meillä on uusi terassi!

1.9.2019


Meillä oli tälle kesälle to do -lista (tai bucket list, riippuu kummasta näkökulmasta katsoo) ja voin ylpeänä kertoa, että läheskään kaikki listassa olleet asiat eivät toteutuneet. Mutta se mikä toteutui, oli meille uusi terassi! Nakkaan tuonne ihan loppuun kännykällä otetun kuvan vanhasta terassista ja ymmärrätte ilon määrän. 

Sen päivän kun näkisi, että meillä on uusi terassi!


Me muutettiin tähän asuntoon keväällä 2017 juuri ennen Lukan syntymää. Asunto tarvitsi todellakin pientä pintaremppaa joka puolelta ja prioriteetti oli saada asunnon sisäpuoli kuntoon ensiksi. No, ulkopuolen kanssa sitten kestikin. Vasta kesällä 2018 laitettiin pihoja uusiksi. Siitä olikin tämä kiva kolmen postauksen sarja viime kesältä; suunnittelut, toteutukset ja lopputulokset. Tänä kesänä oli sitten terassin vuoro. Olin hieman sysännyt tätä projektia perheen komeamman niskoille ja suoraan sanottuna en uskonut vielä tänä(kään) kesänä näkeväni tätä päivää. Mutta niin vain heinäkuussa mies sai ex tempore sovittua rakennuslahjakkaan ystävänsä kanssa remppapäivän ja voitteko uskoa, tämä terassi syntyi yhden päivän aikana. Ja tietenkin siihen muuten sattui se päivä, kun oli yli 30 astetta lämmintä. 



Vanhassa terassissa oli pari ongelmaa. Ensinnäkin, se oli pieni ja toisekseen laho. Jos astui tietyille laudoille, meni jalka terden läpi. Not good. Uudesta haluttiin siis sekä tietysti ehjä, mutta hieman isompi. Osalla meidän taloyhtiön pihoista on aivan koko pihan kattava terassi ja se onkin mielestäni nappiratkaisu, jos on vähän pienempi piha. Meillä pihaa on hieman enemmän ja haluttiin jättää myös nurmikkoa. Joku sisäinen hippini tykkää tepsutella kesällä paljain varpain nurmikolla (vaikka kammoan ötököitä) ja on kiva myös saada pari istutuslaatikkoa ja joku marjapensas. Hei, tänä kesänä meidän viinimarjapensas teki YHDEN marjan. 

Täydellinen kesähuone 


Terassista tuli meidän kaikkien mielestä sanalla sanoen täydellinen. Se on juuri ihanan kokoinen. Mahtuu hyvin sohvaa ja pöytää sekä lasten uima-allasta ja grilliä. Itseasiassa, "sisustus", vai tirsk "ulostus" on vielä vähän (apua toi on niin huono, mutta jätetään nyt, jos jollain on yhtä väsynyt olo ja naurattaa) kesken. Ostettiin loppukesän alennusmyynneistä tuo ihana sohva, joka on nyt ihan ykkösjuttu istumiseen. Meinattiin heivata pöytä ja tuolit myyntiin, mutta toisaalta on nekin ihan kivat. No, varmaan mennään talven yli näin ja katsotaan sitten keväällä uusia kalusteita. Terassissa on myös muuten se kiva puoli, että kun se tehtiin samaan tasoon, kuin sisällä lattia, tuntuu ison terassin oven ja ikkunan ansiosta, että asunto lähes jatkuu tuonne terassin puolelle. Varsinkin kesällä aivan ihana juttu. 



Kiva palata myös näin kuukauden blogitauon jälkeen kirjoittamisen pariin. Pieni breikki toimii itselle ainakin siihen, että muistaa miksi tätä blogia pitää. Koska kirjoittaminen on vaan parasta ja samoin kuvien ottaminen. Plus ihanaa, että tämä kaikki jää itselle (ja lapsille) muistoksi. Luvut ja yhteistyöt on sinällään toissijaista, mutta olen samalla innoissani syksylle tulevista muutamista yhteistöistä. Haluan painottaa enemmän ja enemmän tätä blogia hyvinvoinnin suuntaan, joten sitä tulevat myös tukemaan pari innostavaa yhteistyötä. Mutta niistä myöhemmin lisää! Nyt tähän alle vielä kuva vanhasta terassista. Mitäs sanotte, oliko iso muutos vai valtavan iso muutos? 



Ekologisempia vaateostoksia

25.7.2019

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: KONTTI 

Oletko sinäkin niitä, jotka rakastavat shoppailua? Olen oikein miettinyt sitä, mikä shoppailussa antaa sen hyvänolon tunteen. Itse koen, että siinä saan mielelle vähän samanlaista leikkiä, kun lapsena mietti sitä, millainen on isona. Hieman samaan tapaan shoppaillessa miettii, että kun laitan tämän paidan päälle tai käytän tätä laukkua, niin elän varmasti mukavia hetkiä ja tunnen itseni kauniiksi. Uusi vaate tai tavara tuo myös iloa arkeen. Harmi vaan, että molemmat näistä mielen palkinnoista ovat katoavaa laatua ja sitten tekeekin mieli taas shoppailemaan. Ja kuinkas ekologista tämä nyt sitten taas olikaan? 


Kirpparit ja kierrätystorit ovat ihania paikkoja shoppailuun, sillä niistä saa todellisen löytämisen ilon sekä hyvän mielen. Itse teen eniten second hand -ostoksia Kontista. Facebookin kirppariryhmien kanssa on aina niin hirveä määrä säätöä ja tavallisissa kirppareissa on usein hassut aukioloajat tai muuten en onnistu kivoja löytämään. Niissä myös turhauttaa pöydät, joissa on kaikkea esillä. Kun aikaa on aina rajallisesti, ei oikein jaksa kiertää pöytiä, joissa sulassa sovussa lötköttävät korkokengät, glitterliimat ja pressopannut. Kontissa tykkään, kun siellä on osastot järjestetty ihan kuin missä tahansa tavaratalossa. Vaatteita pääsee myös sovittamaan sovituskoppiin. 

Ehdottomasti paras Kontti-löytöni on harmaa villakangastakki, jota käytän todella paljon keväisin ja syksyisin. Minähän olen se, jolle villakangastakkikeli on noin nollasta plus kymmeneen astetta, ei niinkuin lämminverisillä ihmisillä lähes läpi talven. Nyt halusin kuitenkin tulla esittelemään minun kesälöydöt. 


Näissä ensimmäisissä kuvissa Kontista on löytynyt tämä ihana musta pitsipaita. Sen kanssa kävi pieni yllätys juttu, kun huomasin vasta kotona sivusauman olevan auki. Kaikki Kontin vaatteet tarkistetaan ja höyrysilitetään, mutta tietenkin jotain voi aina päästä läpi. Ja fiksu shoppailija tietysti katsoo omilla silmillä vaatteen ja kertoo kassalla, jos huomaa jonkun vian. Nyt en jaksanut paitaa kiikuttaa takaisin, koska sauma oli niin helppo ommella kuntoon ja paidasta sai minuutissa käyttökelpoisen. Viihdyn paljon sporttisissa vaatteissa, mutta rakastan tämmöisiä pitsijuttuja, etenkin mustia. 

Paljon käytössä ollut löytö on myös tämä laukku. Juuri täydellinen "keskikokoinen" laukku arkeen. Tähän mahtuu helposti lompakko, puhelin, avaimet, pieni meikkipussi ja vaikka pieni vesipullokin. Harmittaa, kun en muista nyt näiden löytöjen hintoja, mutta mistään en yli kymppiä ole maksanut. 



Kontissa on tosi hyvin aina tarjolla farkkuja, mutta ottaen huomioon, miten vaikeaa on yleensäkin löytää hyvin istuvia farkkuja, on ihmeellistä, miten onnistuin löytämään nämä täydellisesti sopivat Espritin farkut sieltä. Luulen, että nämä on joku ostanut hieman väärän kokoisena, koska vaikuttavat ihan uusilta. Näissä on kiva vähän matalampi vyötärö, mikä on mukavaa vaihtelua korkeavyötäröisille farkuille. 

Nyt minulla odottaa taas eteisessä yksi kassi Konttiin vietäväksi. Sinne lähtee muutamat housut, joita olen säilyttänyt sillä ajatuksella, että ehkä niihin joskus vielä mahdun. No, en taida mahtua ja se on ihan ok. Lisäksi muutamia paitoja, yksi laukku ja yksi kirja. Koetin näitä ensin myydä alueen kirppisryhmässä, mutta en jaksa niitä siellä kuukausitolkulla roikuttaa. Ennemmin sitten vien hyväntekeväisyyteen. 

Ja samallahan voi taas vilkaista, sattuisiko olemaan jotain aarteita tarjolla ;)

Tykkäätkö sinä shoppailla käytettyjä vaatteita?



Vielä yhdet rattaat: Hauck Rapid 3R

21.7.2019


Tässä ei ole kyseessä yhteistyöpostaus, halusin vain tulla esittelemään teille meidän uudet rattaat. Tässähän kävi niin, että KLM käsitteli rakkaita Britax Go -rattaitamme sen verran kovakouraisesti, että ne hajosivat. Kasausmekanismi meni niin rikki, että rattaat sai vaivoin nostettua kasaan, mutta sittenpä niitä ei saanutkaan enää taitettua kasaan. Juu, ymmärrätte varmaan, että tämä kasaan-kasaan -sanapari vei hermot, kun koetin lentoyhtiölle ja vakuutusyhtiölle rattaiden toimimattomuutta selittää. 

Saihan siinä tosiaan muutaman puhelun soitella, lomakkeita täyttää sekä sähköposteja lähetellä. Loppujen lopuksi KLM korvasi meille vain pienen summan ja vakuutusyhtiö sitten loput. Ensin vähän meinasimme, että ei osteta uusia rattaita lainkaan. Meillähän on nuo BabyJoggerit, joilla pääsee ihan ok liikkumaan. Mutta ei ne kovin mukavat ole työntää ja toisaalta, olemme tässä hassusti tottuneet siihen, että molempien autojen takakontissa on rattaat. Niin, meillä kun ei sisällä mahdu rattaita säilyttämään, niin säilytämme niitä autoissa. Siispä katseltiin, josko sattuisi löytymään tuollaiseen 2-5 ikään sopivat rattaat edulliseen hintaan. Sellainen oli Verkkokaupassa myynnissä oleva Hauck Rapid 3R. Kuulostaa traktorilta tai avaruusraketilta, mutta mikä on käyttökokemus? 


Kokemuksia ensimmäisen viikon jälkeen 


Rattaissa oli muutama ominaisuus, joiden perusteella niitä lähdettiin katsomaan. Nopea kasaussysteemi, isot renkaat, kantaa isompaakin lasta (25 kiloon saakka) sekä edullinen hinta. Kyseessä on saksalainen merkki, joka ei ainakaan itselleni ollut tullut aiemmin vastaan. 

Ensimmäinen fiilis oli, että rattaita on silkkimäisen pehmeä työntää. Todella hyvän mallinen työntöaisa, josta rattaita on helppo työntää yhdelläkin kädellä. Innostaa myös vaunulenkille. Ensimmäinen reissumme oli lähikauppaan hakemaan Matsmartin paketti. Tien reunojen ylitykset sujuivat tosi pehmeästi isojen renkaiden ansiosta. Paketti mahtui hyvin suhteellisen suureen tavarakoriin. 

Rattaat eivät ole kovin tukevat, jos vertaa vaikkapa tavallisiin Emmaljungiin tai meillä olleisiin Britax Go -rattaisiin. Yleensäkin tietysti kolmipyöräinen ratas on kiikkerämpi, kuin nelipyöräinen. Jos nyt sattuisi, että (kuten meillä) kyydissä on jo vähän isokokoisempi muksu, joka tykkää hyöriä ja pyöriä ja vaikka nousta seisomaan, suosittelen vöiden pitämistä kiinni aina matkustettaessa. 



Paluumatkalla paistoi aurinko aika kirkkaasti, joten päästiin testaamaan suojakuomu, joka tulee ilahduttavan alas. Näin kuomu suojaa hyvin myös syksyllä tuulelta ja sateelta. Istuimen selkänojan saa laskettua alas ja jaloille tuen nostettua ylös. Hauck Rapid 3R toimii siis hyvin päiväunipaikkana myös. Sen sijaan selkänojaa ei saa nostettua ihan pystyasentoon, mikä voi harmittaa etenkin juuri istumaan oppineita nököttäjiä. 

Kasausmekanismi on kyllä ihan parasta laatua. Rattaiden istuinosassa olevasta "kahvasta" nostetaan yhdellä kädellä ja rattaat on taitettuna. Ihan loistavaa, etenkin jos joutuu usein rattaita nostelemaan vaikkapa auton kyytiin. 

Rattaat on saatavana harmaana tai tällaisena vihreänä, kuten meillä. Rattaiden kangas vaikuttaa todella huokoiselta ja hieman huolestuttaakin, kuinka hyvin se imaisee itseensä vesisateen tai pudonneen jäätelön. Olin jo ihan hankkimassa näihin istuinsuojaa, kunnes tajusin, että eihän sitä istuinsuojaa voi käyttää, kun rattaat taitetaan kasaan keskeltä nostamalla. 

Niin ja irrotettava turvakaari on myös hyvä, jottei tarvitse neljävuotiasta enää nostella kyytiin. 


Plussat ja miinukset Hauck Rapid 3R 


Lyhyen käyttökokemuksen perusteella voin suositella näitä rattaita matkarattaiksi tai ihan päivittäiseen käyttöön. Suhteellisen edullisen hinnan huomioiden, tässä on hyvä paketti pienelle rattaissa istujalle. 

+ Isot renkaat
+ Kätevä kasausmekanismi 
+ Suojaava kuomu
+ Iso tavarakori (kolmipyöräisiksi rattaiksi) 
+ Helposti irrotettavat renkaat (rasvausta ja matkustamista varten) 
+ Säädettävä jalkatuki 

- Kangasmateriaali arveluttaa (käyttössä sitten selviää) 
- Rattaat on hieman kiikkerät 
- Selkänojaa ei saa ihan pystyyn 

Tässä meidän perheen uudet (ja viimeiset!!) rattaat nyt sitten on. Näillä mennään niin kauan, kun meidän perheessä joku vielä rattailla matkustaa. Nooan kanssa viimeinen reissu rattaissa istuen tehtiin viime syksynä, kun tiedossa oli pidempi kävely keskustassa. Ikää oli siis vähän vajaa viisi vuotta. Että kyllähän tässä vielä melkein kolme vuotta onneksi saa olla äiti, joka työntää lasta rattaissa. Jotenkin tiedän, että rattaista luopuminen on minulle haikea juttu, vaikka joka ikisen bodyn, tuttipullon ja tutin olen heittänyt riemulla menemään! 





Voimaannu sisustuksen avulla - SIS. ALEKOODI

15.7.2019

 YHTEISTYÖSSÄ POSTER STORE

Tiedättehän ne kaikki rentoutumisharjoitukset, jotka alkavat, että "kuvittele itsesi jonnekin rauhalliseen, hyvän mielen paikkaan..."? Arkisena maanantai-iltana haastava työprojekti naputtaa takaraivossa, lapsille ei kelpaa mikään ruoka, itseäkin väsyttää ja tekee meili haistattaa kukkanen koko hommalle. Mitäpä jos yhtäkkiä olisitkin rannalla, jossa meri avautuu suurena ja tuuli puhaltaa hiukset sotkuun? Tai ainakin saisit ajatuksesi hetkeksi sinne? 

Koska harvalla meistä on mahdollisuus kuljettaa mukana omaa mentoria, joka muistuttaa hengittämään ja astumaan muutaman askeleen taemmas stressaavasta olosta, täytyy keksiä muita keinoja. Ja minulle ne ovat kuvat. Niin kauan kuin muistan, olen teipannut kuvat ja julisteet seinilleni. Nuorena seinällä olivat Take Thatin julisteet (tuollaisen miehen minäkin otan, kun kasvan isoksi), Jani Sievisen juliste (minäkin vielä menestyn jossain lajissa) sekä Sugar-lehdestä leikatut muotikuvat (isona aion olla juuri yhtä cool). Kun katse osui kuviin, saivat haaveet hetkeksi syrjäyttää hissan kokeen stressin. 


Nyt olen reippaasti yli 30-vuotias. En mennyt naimisiin Markin kanssa, mutta voitin yhden Suomen mestaruuden ja päädyin kyllä muutamiin muotikuviinkin. Tällä hetkellä pako arjesta on tulevaisuuden haaveiden sijaan enemmän sellaista, että miten voisin paremmin tässä hetkessä. Miten jaksaisin ne työpaineet, kiukuttelevat lapset sekä menevät ja tulevat murheet?

Kuvien voima


Sain ilon valita Poster Storelta uusia julisteita meille kotiin. Olemme todellakin juliste-perhe, emmekä taulu-perhe. Ihan jo sillä, että itse ainakin kaipaan vaihtelua, eikä olisi mitään järkeä sijoittaa kalliiseen tauluun - vain kyllästyäkseen siihen puolen vuoden päästä. Julisteet ne siis meidän kodin sisustavat. Vietin ihanan aamupäivän, kun ajan kanssa selasin Posterstoren valikoimaa ja mietin, mitä julisteita laitetaan minnekin.

Seilasin ajatuksissani sisustuksen väreistä erilaisiin tilanteisiin sekä ajatuksiin, jota haluaisin mieleeni tulevan kuvien näkemisen myötä. Jännityksen ja vauhdin sijaan hain lempeyttä, rauhaa ja luonnonläheisyyttä. Olohuoneessa siis meillä virtaa vesiputous, jonka sävyt sopivat hyvin vastakkaisen seinän Nefriitti-sävyyn. Kuvat yllä. 




Tuolle maalatulle seinälle taas toin maanläheistä ja juurista muistuttavaa fiilistä tyylikkällä kuvalla halkopinosta. Viereen sopi teksti "Simplicity", koska moni meistä (itseni mukaanlukien) tunkee arjen liian täyteen kaikkea ja koettaa selvitä liian monesta asiasta. Yhtäaikaa. Karsimalla sekä tavaramäärää, kalenteria että itse määritettyjä velvotteita, olo rauhoittuu.

Aamupala rannalla 


Keittiöstä meillä on suora näkymä rannalle. Tämä kuva sopii hyvin uuteen täyspuiseen ruokapöytäämme sekä turkoosin värisiin tuoleihin. Kun aurinko pilkistää marraskuussa loskakasojen välistä, voi julistetta vilkaisemalla siirtää itsensä lomatunnelmaan ja kiireettömiin aamuihin perheen kanssa.


Lisäksi tilasin Nooan huoneeseen nuo alla näkyvät ihanan värikkäät eläinhahmot. Hän sai itseasiassa itse valita ne. Pienet julisteet sopivat hyvin pieneen huoneeseen. Näihin kauniisiin kehyksiin voi myös helposti vaihtaa jatkossa julisteita sen mukaan, mikä kasvavaa poikaa milloinkin miellyttää. Mielenkiintoista nähdäkin, mitä pojan seinällä nähdään vaikkapa kymmenen vuoden päästä. Urheiljoita? Autoja? Taidetta? Mietelauseita?


Ihana ajatella, että samoin kuin itse haen mieleen tyyneyttä julisteiden kautta, pojat aikanaan rakentavat kuvien kautta omia tulevaisuuden unelmiaan ja haaveitaan. Täyttyköön niistä mahdollisimman moni.

Tässä alekoodi, jolla pääset tuomaan omaan kotiisi juuri niitä fiiliksiä, joita tähän hetkeen kaipaat: pandamama30

Saat sillä 30% alennuksen Poster Storen julisteista (ei koske Selection-osion julisteita). Koodi on voimassa kaksi viikkoa tästä eteenpäin. 


Oletko sinä julistesisustaja? Mitä kuvia teidän kodin seiniltä löytyy? ❤




Loma Hollannissa - viisi lasta ja neljä aikuista

7.7.2019


Terveisiä Hollannista! Me tultiin eilen kotiin hieman vajaan viikon mittaisen reissun jälkeen. Oli kyllä todella onnistunut reissu ja mahtavaa, että lapset tykkäsivät sekä kaikki olivat viikon terveenä. 

Rikkoutuneet rattaat ja unelmakoti


Lähdettiin maanantaina puolen päivän aikaan ja reilun kahden tunnin lento meni ihan ok. Onhan se todella todella pitkä aika Lukalle olla "paikallaan", joten yhtään pidempää lentoa ei kyllä olisi toivottukaan. Nooa nyt jaksaa vaikka kuinka hyvin etenkin iPadin kanssa. Kentällä meitä odotti vähän ikävä yllätys, sillä meidän rattaat olivat hajonneet lennon aikana. Huomasin sen heti, kun nostin rattaat takaisin pystyyn. Kasausmekanismi oli todella jäykkä eikä meinannut asettua ollenkaan. Sittenpä rattaita ei käytännössä enää saatukaan kasaan. "Onneksi" ne jumittivat yläasentoon, joten pystyttiin niitä viikko Hollannissa käyttämään. Nyt sitten vaan selvitetään asiaa, koska KLM koettaa kyllä vaatia kaikkea sellaista todistetta, jota meillä ei mitenkään ole. Ja kun päivänselvää on, että heidän kovakourainen käsittelynsä rattaat rikkoi. 


Meidän ystäväperhe oli viimein päässyt muuttamaan rakentamaansa kotiin ja apua miten upea se oli! Ihan hengästyttävää. Noin 250 neliötä kolmessa kerroksessa. Niin mahtavasti tilaa kaikelle. Kodinhoitohuone, iso keittiö, kylpyamme ja sauna, valtava terassi ja oma piha. Kyllä meidän kelpasi siellä majoittua - nukkumapaikkojakin oli tarjolla helposti yhdeksälle! Sijainti talolla on ihan täydellinen. Purmerend on todella idyllinen "pikkukaupunki" (noin 80 000 asukasta) ja viihdyn itse siellä aivan loistavasti. Amsterdamiin pääsee bussilla puolessa tunnissa. Vietimme aikaa yhtälailla molemmissa kaupungeissa, sekä lähellä olevassa yhdessä suosikkikaupungissani Zaandamissa. 


Pannukakkuja ja muiden tekemää ruokaa


Yksi työkaveri instan puolella ehtikin jo kommentoimaan, että "bye bye bikini body" ja sitä tuo viikko kyllä olikin. Syötiin niin paljon herkkuja! Heti ekana päivänä mentiin lounaalle pannukakkupaikkaan, jossa lapset saivat isot pannukakut noin sentin kerroksella tomusokeria, jossa päällä oli karkkeja. Minun letun päällä oli Nutellaa, jonka päällä tomusokeria. Ihan kamalan makeaa ja tietenkin kamalan hyvää! Oli jotenkin ihana sallia sekä itselleen että lapsille näitä herkutteluja siellä aika (lue: todella) löyhällä kädellä, koska loma on loma, se kesti kuusi päivää ja sen jälkeen palataan taas tuttuun arkeen. 

Syötiin myös paljon ulkona, mikä oli niin kivaa sekin. Takana on pätkä kotonaoloa ja töihin olen kahta päivää lukuunottamatta joka päivä raahannut eväät, joten oli ihanaa laistaa ruuanlaitosta viikon verran. Purmerendissa on pari niin kivaa kahvila/ravintolaa, jossa on mukavat leikkipaikat lapsille. Käytiinkin kahdesti lounaalla Katjan sekä Lukan ja Emilian kanssa, kun isommat olivat koulussa ja Nooa papan kanssa Amsterdamissa. Syötiin rauhassa salaatteja ja suklaata, kun lapset leikkivät vieressä isossa leikkipaikassa. 



Muutamia eroja kulttuurien välillä 


Teen nyt varovasti muutamia havaintoja siitä, miltä minun silmissäni hollantilainen kulttuuri etenkin lasten osalta näyttää. Se on hieman vapaampaa. Lapsia otetaan paljon mukaan ja heidän annetaan mennä ja olla. Kypärät eivät ole niin pakollisia, kuin Suomessa ja kädet pestään jos muistetaan. Hollannissahan ei käytännössä kukaan lapsi ole millekään allerginen. Lasten annetaan myös syödä enemmän makeaa, kuten pannukakut lounaaksi ja suklaaleivät aamulla.

Lapset menevät siellä kouluun neljävuotiaana. Toki koulu silloin vielä on enemmän päiväkodin tapaista, mutta kyllä siellä jo ihan luokissa ollaan. Perheen Nooan ikäinen tyttö on toisella luokalla ja heidän luokassaan on 26 lasta. Ja yksi opettaja. Tyttö siis viisi vuotias. Lapset saatetaan aina kouluun, ihan koululuokkaan asti. Opettaja seisoo ovella ja kättelee lapset. Tämä kuulostaa ehkä jäykältä, mutta tunnelma on todella lämmin ja iloinen. Mielestäni yleisesti Hollannissa otetaan vähän meitä suomalaisia paremmin toisia huomioon. Vaihdetaan kuulumisia niin koulun pihalla, kuin kaupan kassallakin. Niin, ja iltapäivällä lapset sitten haetaan koulusta noin kahden aikaan. Alle kouluikäiset lapset hoidetaan pääasiassa kotona, koska päivähoito on todella kallista. Voi olla, että siihen hupenee lähes täysin äidin palkka. On siis hyvin tavallista, että äidit ovat joko kotona tai osa-aikatöissä. 


Muistoja matkalaukullinen 


Meillä oli siis kaikin puolin onnistunut viikko. Nooa tykkäsi niin paljon, kun oli jatkuvasti leikkiseuraa tarjolla, vaikka välillä hurja meno vähän hirvitti sekä poikaa että äitiä. 99% ajasta kuitenkin oli vaan super hauskaa! Luka halusi tietenkin olla ja mennä koko ajan isompien mukana. Minulle itselle oli todella mukavaa, että me tultiin jotenkin paremmin Lukan kanssa toimeen reissun ajan. Hän kelpuutti minua paljon paremmin esimerkiksi vessareissulle mukaan tai pitämään sylissä. Myös puremista ja nipistelyä oli vähemmän. Se tuntui tosi kivalta ja koetan kaikin keinoin pitää tästä hyvästä vibasta täällä kotona kiinni myös. Nooa jaksoi ihan mahtavasti kävellä pitkiäkin matkoja ja hei, siis meinaanko unohtaan Nooan koko reissun kohokohdan: 

Nousevat sillat! 

En nyt muista äkkiä, että mikään olisi tehnyt niin suurta vaikutusta poikaan, kuin nähdä tien ja sillan nousevan ylös. Onhan se mahtavan näköinen! Itsekin olin syksyllä ihan vaikuttunut. Kun yhdistetään pannukakut, leikkikaverit lähes 24/7 ja nousevat sillat, ette varmaankaan ihmettele, kun kerron, että Nooa ilmoitti useaan otteeseen muuttavansa Hollantiin. 



Saatiin nyt kuitenkin molemmat pojat eilen takaisin Suomeen. 

Tuhannet kiitokset vielä tätäkin kautta meidän ihanille ystäville, jotka jaksoivat meitä tämän viikon. Arvokkaita muistoja kaikille ja ihanaa, että ystävyys ei katso välimatkaa. Ensi kertaa odotellessa!




10 viikon valmennus ohi - mitä opin?

29.6.2019


YHTEISTYÖSSÄ FITFARM

Kymmenen viikkoa FitFarmin Bikini Challenge -valmennusta päättyi sunnuntaina. Olen siitä pätkiä aina päivitellytkin Instagramin puolelle, mutta tässä kattava katsaus siihen, miten tämä valmennus osaltani sujui. Mitkä olivat tulokset ja mitä opin. 


Kymmenen viikon matka 


Aloitin valmennuksen huhtikuussa valtavalla innolla. Ruokavalio tuntui järkevältä ja siihen oli helppo sitoutua. Treeneistä olin alusta lähtien todella innoissani. Ensimmäistä kertaa minulla oli oikea saliohjelma ja sen mukaan treenaamisesta sai paljon enemmän irti. Neljä viikkoa meni mukavasti ja tuloksia alkoi näkyä hieman sekä vaa'alla että mittanauhassa. Noin puolessa välissä valmennusta sai pitää "vapaapäivän", jolloin sai syödä mitä huvittaa. Voitte arvata, että suklaan, mutakakun ja jätskin määrässä ei säästelty. Sain siitä seuraavaksi päiväksi mojovan päänsäryn ja armottoman herkkuhimon. Tämäkin selätettiin ja valmennus jatkui hyvällä tahdilla viikolle viisi. 

Noihin aikoihin tulikin sitten tämän valmennuksen yllätyshaaste. Sain pienen terveyteen liittyvän vaivan, joka paheni niin, että se jouduttiin yhden viikonlopun aikana kahdesti operoimaan. Tämän takia treenit olivat vajaalla teholla kolme viikkoa, siitä kaksi viikkoa täysin tauolla. Tämän yllätyksen aiheuttama harmitus ja stressi tekivät sen, että sallin itselleni muutamia jätskiannoksia ja suklaapatukoita. Ehkä vähän liiankin hövelisti. 

Palasin täydellä teholla takaisin treeniin ja ruokavalioon viimeiseksi kahdeksi viikoksi. Intoa löytyi edelleen, mutta harmitti, että olin missannut näin ison pätkän tehokasta valmennusaikaa.



Tulokset ja pieni pettymys 


Viimeinen viikko oli valmennuksen vaikein. Otti päähän, että viimeisen viiden viikon aikana ei ollut senteissä tapahtunut mitään kehitystä, vaakakin näytti enemmän kuin puolessa välissä. Deadline odotti jo muutaman päivän päässä ja ilmassa leijui pettynyt fiilis. Teki niin mieli heittää hanskat tiskiin, käydä lähikaupasta paketti jätskiä ja rojahtaa sohvalle toteamaan, että hittoako tässä pingotan, kun mitään ei tapahdu.

Olisi ollut todella hyvä idea käydä kehonkoostumusmittauksessa ennen ja jälkeen valmennuksen. Olen nimittäin varma, että olen onnistunut kasvattamaan lihasmassaa. En ole koskaan treenannut näin täysillä salilla ja voimatasojen nousun huomaa kyllä. Mittanauhalla olen katsonut vyötäröä, ylälantiota (eli se pömppiksen kohta) sekä lantiota. Vyötäröltä on lähtenyt neljä senttiä, ylälantiolta seitsemän senttiä ja lantiolta kolme senttiä. Paino on tullut alaspäin 2,2 kiloa.  Ja tiedän, tiedän, että nämä on ihan hyviä lukuja - pettymys tulee siitä, että tämä kaikki kehitys on tapahtunut ensimmäisen viiden viikon aikana.


Senttejä ja kiloja tärkeämpi oppi

Tulokset ovat mitä ovat ja kokonaisuutena olen niihin kuitenkin ihan tyytyväinen. Kaikista tärkein oppi löytyi kuitenkin vähän syvemmältä. Löysin itsestäni sellaisen "Sportti-Piritan", ai kamala muuten mikä nimi, älkää kukaan käyttäkö ikinä, haha. Ehkä se sama tyyppi, joka olin, kun kävin monta kertaa viikossa tanssitreeneissä tai tanssitunneilla. Huomasin, että haluan olla se tyyppi, jolle on poikkeus normaalista olla kaksi viikkoa treenaamatta. Haluan, että se vähän harmittaa. Koska sohvan pohjalle on varsinkin talvisin niin helppo rojahtaa ja jos liikkumattomuudesta tulee tapa, ei kaksi viikkoa löhöilyä tunnu missään. 

Ihastuin myös täysin tällaiseen tavoitteellisempaan salitreeniin. On mahtava tunne, tuntea itsensä vahvaksi. Jos haluan itselleni itsevarman olon, on takuuresepti siihen vetää niin kova salitreeni, että seuraavana päivänä tuntuu. Aivan paras tunne, kun tietää tehneensä jotain. Huomasin myös, että tykkään hieman haastaa itseäni liikunnan saralla. Etenkin nyt, kun fyysinen terveys muuten sen sallii. Kävin sunnuntaina kävelemässä 12 kilometrin lenkin ja aivan mahtava voittajafiilis. 


Treenit ja ruuat tästä eteenpäin


Dieetti on nyt ohi ja olen siitä kyllä ihan iloinen. Voin suurella lämmöllä suositella FitFarmin dieettejä, koska ne todella on fiksusti mietittyjä. Tiedän myöskin monta naista, jotka tekevät koko perheen ruuat niin, että saavat siitä napsittua itselleen tietyn grammamäärän proteiinia, hiilareita ja kasviksia. Itse kuitenkin palaan ilolla siihen, että voin tehdä koko perheelle lasagnen ja me kaikki syödään sitä. 

Hauska juttu muuten, minkä hoksasin tässä viimeisellä viikolla on se, että rahka-tyyppinen annos pitää minulla paljon paremmin aamupalan jälkeen nälän kurissa lounaaseen asti - ja illalla taas rahka tuntuu jotekin vähäiseltä. Puuro taas aamulla ei pidä nälkää, mutta illalla se maistuu niin hyvältä. Taidan siis arkiruokailuissa vaihtaa aamupuuron rahkaan ja iltapalaksi keitellä muhkean puuroannoksen. Näin estän aamupäivien napostelua ja saan illalla masun täyteen lämmintä puuroa ihanilla lisukkeilla. 

Treenejä jatkan valmennuksen ohjeiden mukaisesti. Olen tykännyt tosi paljon tästä kolmijakoisesta treenistä, mitä nyt teen, joten kolme kertaa viikossa tullaan minut näkemään salilla jatkossakin. Lisäksi otan nyt ilon irti hyvistä keleistä ja juoksulenkeistä sekä pitkistä kävelyistä. Tavallisen, hieman runsaamman ruokavalion myötä niihin riittää hyvin energiaakin. 

Tavoitteita pitää jatkossakin olla ja ne ovat minulla nyt seuraavat:

  • jaksaa juosta/hölkätä 5km (nyt menee 3km)
  • jaksaa vetää yksi leuka (nyt menee todella isolla avustuksella salilla)
  • tehdä spagaatti (olen kangistunut kuin rautakanki)
  • seisoa käsillä ilman tukea (pysyn vain vähän aikaa seinää vasten)


Joten, kuten huomaatte, ei tämä ole minkään loppu - tämän on sporttisemman elämän alku! Koska minä en suostu olemaan kankea, väsynyt ja voimaton keski-ikäinen!

Sydämellinen kiitos FitFarm ja valmentaja Satu Kalmi.
Ehkä näemme vielä jonkun valmennuksen parissa!




CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan