Täydet viisi tähteä Stellan lastenhoitopalvelulle!

12.6.2019

YHTEISTYÖSSÄ: STELLA 

Jos aivan rehellisiä ollaan, niin kyllähän tämä pikkulapsiaika ilman lastenhoitoapua on hieman raskas parisuhteelle. Iltaisin ollaan molemmat väsyneitä (etenkin kun herätys pienimmän toimesta on viideltä), joten keskustelut pyörivät hyvin arkisella tasolla - tai totta puhuen nautimme molemmat ihan vaan hiljaisuudesta. Sitten nukkumaan ja aamulla sama rumba alusta. Olemme viettäneet yhdessä lapsivapaata aikaa Lukan syntymän jälkeen ehkä noin kuusi tuntia, parissa eri pätkässä. Ja Luka täyttää ensi viikolla kaksi. 

Kun viisi tuntia lapsivapaata saimme


Viime viikon lauantai jää siis todellakin meidän historiankirjoihin. Saimme Stellan tarjoamana viideksi tunniksi meille kotiin lastenhoitajan! Toki tuntikin jo aikaa ilman lapsia on ihmeellistä, mutta viisi tuntia tarkoittaa jo, että saamme hetkeksi oikeasti karistaa vastuun harteiltamme ja olla pienen ajan välittämättä siitä, moneltako pitää lähteä takaisin, jotta ehdimme. Mikä ihana vapaus!

Stella on vuonna 2014 perustettu kotipalveluja tarjoava suomalainen yritys. Heiltä saa apua lastenhoitoon, kotisiivoukseen, kotihoitoon tai vaikka sairaan lapsen hoitamiseen. Kaikkeen tärkeään siis. Luin itseasiassa juuri artikkelin iäkkäämmästä psykologian tohtorista, joka ihmetteli sitä, miten edelleen koetaan kummalliseksi pyytää apua pikkulapsiarkeen, vaikka juuri silloin sitä apua eniten kaipaa. Etenkin, jos ei ole luontevasti tukiverkkoa ympärillä. Me suomalaiset haluamme jotenkin sisukkaasti pärjätä, koska "itsehän ootte lapsenne tehneet" ja onhan se "rahan tuhlausta" maksaa lastenhoitajalle. Mutta sanonpahan vaan, että omaan jaksamiseen ja parisuhteeseen laitetut muutamat sataset ovat hyvin sijoitettua rahaa. Ja näistähän hei tietysti saa kotitalousvähennyksen.


Mitä sitten teimme, kun saimme puolikkaan päivän vapaa-aikaa yhdessä? Ensin kurvasimme Starbucksiin hakemaan matkajuomat, sillä lähes kymmenen vuotta sitten Suomessa ei ollut Starbucksia ja siellä käynti oli meille aina sellainen "juttu", kun reissasimme. Sitten vaan musa soimaan ja auringon porottaessa kohti Porvoota.



Porvoossa emme tehneet yhtään mitään erityistä. Käytiin lounaalla Zum Beispiel -nimisessä ravintolassa, jota oli ansaitusti kehuttu. Jälkkäriksi käsin tehtyä jätskiä sekä kakkua. Kierreltiin pieniä putiikkeja ja käveltiin rannassa. Muisteltiin tehtyjä reissuja ja haaveiltiin tulevasta kesän lomamatkasta. Oltiin vaan, vähän niinkuin silloin joskus ennenkin.



Miltä tuntui jättää lapset vieraan ihmisen hoiviin? 


Olin kuullut Stellasta kehuja jo aiemmin ja nyt pääsimme itse tutustumaan heidän tuottamiinsa palveluihin. Ymmärrän hyvin, että saattaa olla todella jännittävää ensinnäkin päästää vieras ihminen omaan kotiin ja vain vartin tuntemisen jälkeen jättää lapsensa tuolle aikuiselle hoitoon. Meillä kuitenkin oli suositusten perusteella vahva luotto Stellaan ja tiesin samalla hetkellä, kun avasimme oven, että tämä tulee menemään hyvin. Ovella seisoi hieman minua vanhempi, hymyilevä ja tyylikäs nainen. Hän kumartui heti ensin tervehtimään lapset ja huomioi heidät todella lämpimästi. Sitten aikuisten kättelyt ja kohtelias esittäytyminen. Juuri kuten pitääkin!

Annoimme Nooan hoitaa talon esittelyn ja siinä samalla kävin läpi tuon viiden tunnin "aikataulua". Olin tehnyt lounaan ja välipalan valmiiksi jääkaappiin ja kirjoitin myös paperille hieman sitä, missä aikataulussa olemme tottuneet asiat tekemään. Meille tuli tosiaan niin heti varma olo koko hommasta, joten emme jääneet sen pidemmäksi aikaa kotiin roikkumaan, vaan vilkutimme lapsille heipat. Nooa jäi ihan reippaasti, Lukalle tuli pieni itku, koska hän olisi halunnut lähteä mukaan. Pikkuriikkisen siinä kohtaa kirpaisi, mutta tiesin hänen jäävän hoitoonkin samalla tavalla ja tiesin myös, että minuutin päästä itku on jo ohi ja leikit täydessä käynnissä. Suoraan sanottuna, tuo uhmaikäinen nyt parkuu milloin mitäkin paljon kovempaakin, hehe.


Olimme juuri syömässä siinä kahdentoista jälkeen, kun puhelimeen piippasi viesti. Siinä oli pari kuvaa hiekkalaatikolta ja teksti: "Täällä kaikki loistavasti, tässä muutama kuva aamupäivältä." Tuli niin hyvä mieli tästä! Ihanaa, että pyytämättä päivitettiin tilannetta ja saimme huoletta jatkaa vapaapäiväämme.

Saavuimme kotiin vähän ennen sovittua ajankohtaa ja täällähän oli kaikki enemmän kuin hyvin. Legoista tehty hienompi linna, kuin minä koskaan osaisin rakentaa. Lapset touhottivat omia juttujaan ja eivät erityisemmin edes huomioineet meidän paluuta. Moikat, pikahalit ja takaisin touhuamaan. Kiittelimme vuolaasti meidän lastenhoitajan ja kyselimme voimmeko pyytää nimenomaan häntä tulemaan uudelleenkin. Kuulema kyllä kaikki Stellan hoitajat ovat aivan loistavia. 

Nyt minua kyllä kiinnostaa kovasti kuulla, onko muilla kokemusta perheen ulkopuolisen lastenhoitajan käytöstä? 💕

ps. Stellalla on muuten juuri nyt lastenhoidosta -15% kesäale!


Pyykkiseinä ratkaisee perheen pyykkiongelman

5.6.2019


Muistatteko, kun viime syksynä uusimme kylppärimme sisustuksen? Siitä tuli todella ihana ja valinta osoittautunut myös käytännössä erittäin toimivaksi. Ikean kylpyhuonekalusteissa on yksi huono puoli - niissä ei ole pyykkikoreja. Yhdessä kaappimallissa taisi olla korit, mutta se taas ei miellyttänyt meitä muuten. Täytyi siis keksiä uusi ratkaisu likapyykin säilytykselle ja lajittelulle.

Jo edellisessä asunnossamme meillä oli pyykkikorit saunassa, sillä kylppärin kaapissa oli tilaa vain yhdelle korille. Siispä otimme saman idean käyttöön nytkin. Saunaan kolme isoa pyykkisäkkiä, joiden kyljessä luki missä lämpötilassa pestävästä pyykistä on kyse. Tästä kuitenkin seurasi kaksi ongelmaa:

1. Aina, kun haluamme saunaan, on saunasta raivattava jonnekin nuo korit. Sitten ne pyörivät siinä pari päivää tiellä kylppärissä tai käytävässä.

2. Kukaan perheestä ei jaksa tietenkään päivän päätteeksi viedä likaisia vaatteita pyykkikoriin, vaan jokaisessa huoneessa on myös ollut oltava pyykkikori. Tämä taas vie ihan liikaa tilaa etenkin poikien pienistä makuuhuoneista.



Ratkaisu löytyi sattumalta jotain sisustuskuvia katsellen. Pyykkiseinä. Projekti alkoi sillä, että maalasin yläkerran tumman harmaan seinän valkoiseksi. Näin saatiin vähän lisää tilan tuntua kapeaan käytävään. Siihen sitten kiinni kolme koukkua, joihin pyykkisäkit roikkumaan. Tarvikkeet löytyivät kaikki Ikeasta. Kolmen koukun paketti maksoi noin kympin ja säkit olivat vähän alle kympin kappale. 

Tarkoituksena oli vielä koukkujen päälle askarrella mustasta tarrasta numerot 30, 40 ja 60 tai tyylikkäämmin pisteillä niin, että yhden säkin päälle kolme palleroa, toisen neljä ja kolmannen kuusi, mutta eipä niitä käytännössä tarvitsekaan. Aikuiset muistavat, että eka säkki on 30 pyykkiä, toinen 40 ja kolmas 60. Lapsille riittää muistaa, että vaatteet laitetaan keskimmäiseen säkkiin. Säkit ovat vielä niin kätevän kokoisia, että kun yksi on täynnä, voi sen sisällön kipata suoraan pesukoneeseen ja laittaa pyörimään. 



Käytännöllinen ja edullinen ratkaisu, joka helpottaa kummasti arkea. Mies oli vähän sitä vastaan, että laitetaan pyykkisäkkejä seinälle, mutta mielestäni tämä on käytännöllisyyden huomioon ottaen varsin kiva ratkaisu. Mitä mieltä sinä olet? 


Summer bucket list 2019

30.5.2019


Se on kesä nyt! Kesää varten on aina kiva tehdä kaikenlaisia suunnitelmia ja niinpä tässä omat haaveeni tulevalle kesälle. Viime vuonnakin niitä tuli listattua ja nyt kun katson taaksepäin, niin ehkä puolet asioista toteutui. Mutta kun siinä suunnittelussa ja odottamisessa piileekin se toinen puoli hauskuutta! 


1. Kiikunlähde


Bongasin tämmöisen aivan mielettömän luonnonkohteen, jonka haluan ehdottomasti päästä näkemään. Olen jo pidempään haaveillut pääseväni maisemaan, jossa turkoosi vesi yhdistyy metsänvihreään - ja sellainen onkin ihan ajomatkan päässä täällä Suomessa! 

2. Hollanti


Tämä tietenkin kesän kohokohta. Koko perheen viikon matka Hollantiin ystäväperheen luokse. Odotan tuolta ajalta erityisesti kiireetöntä yhdessä oloa. Haluan myös päästä merenrantaan sekä tietenkin shoppailemaan ja syömään hyvin. 



3. Treeni ja liikunta


FitFarmin valmennuksesta on kuusi viikkoa takana, neljä edessä. Olen tykästynyt todella paljon salilla treenaamiseen ja aion jatkaa sitä valmennuksen jälkeen myös. Tuntuu, että olen oikeasti löytänyt itsestäni vähän sellaisen sporttisemman version tämän valmennuksen myötä ja se tuntuu hyvältä! Juuri nyt treenit on kipujen takia tauolla, mikä harmittaa vietävästi. Onneksi on pitkä kesä aikaa jatkaa liikuntajuttuja myös valmennuksen päätyttyä. 

4. Lukan synttärit


Meidän pieni rakas kiukkupylly täyttää kaksi vuotta! Synttäripäivä on juuri juhannuspäivänä, joten juhlimme synttäreitä viikko etukäteen. Lukalle on luvattu "pupusynttärit", koska hän rakastaa pupuja. Odotan valtavasti, että siskoni perhe tulee ensimmäistä kertaa käymään meillä (ensimmäistä kertaa puolivuotiaan vauvan kanssa siis).  

5. Yhdessäolo


Eniten taidan odottaa ihan vaan sitä hieman vähemmän kiireistä arkea ja kotona yhdessä olemista.




6. Beach days


Viime kesänä tuli helteistä huolimatta oltua aivan liian vähän rannalla. Tämä täytyy korjata nyt. Lukakin tulee varmasti rakastamaan rantaelämää, tosin siihen on pakko virittää joku talutushihna tai jotain, sillä hänhän ei varmasti vettä ja aaltoja pelkää. 

7. Ruuhkattomat työmatkat


Ai että! Kun omasta kesästä suurin osa menee töissä, on siinä jotain kivaakin, että suurin osa ihmisistä on lomalla. Vähemmän ruuhkaa työmatkoilla! 

8. Loppukesän roadtrip


Teimme viime kesänä Katan kanssa hauskan päivän mittaisen roadtripin Lahteen. Haha, pakko oli ihan jättää tämä kirjoitusvirhe; TURKUUN! Olimme Turussa. Kyllä. Ja nyt mietitään, minne suunnataan tänä kesänä. 




9. Kuvat järjestykseen


Aina välillä tajuaa, miten vähän ensinnäkin otamme arjesta valokuvia - ja toisekseen, kuinka tuhannen sekaisin ne on eri koneilla, muistikorteilla ja kovalevyillä. Kun sen tähän kirjoitan, niin saisimmeko aikaan tänä kesänä organisoida kuvat? Ja jopa teetettyä vähän paperikuvia? 

10. Opiskelu


Voi rakas opiskeluni! Se on jäänyt aivan täysin katkolle nyt. Kuvittelin tekeväni tässä kevään aikana edes yhden kurssin, mutta haaveeksi jäi. En kyllä tiedä, miten kesälläkään paljon sen enempää aikaa olisi, mutta olisi ihana saada vaikka sitten edes se yksi kurssi tehtyä. Typeräähän on, että ostin viime kesänä sen koko opintokokonaisuuden ja siinä on vain vuosi aikaa suorittaa se. 


Kesä on joka tapauksessa parasta aikaa vuodessa. Lämpö ja valoisuus. Mahdollisuus olla paljon lasten kanssa ulkona. Toivotan kaikille teillekin oikein ihanaa kesää, tuokoon sen mukanaan juuri niitä ihania kesäjuttuja, joita sinä odotat! 


Bruksismi - kun hampaat ovat vaarassa

25.5.2019


"Narskutatko öisin hampaita?", kysyi hammaslääkäri noin vuosi sitten hammastarkastuksessa. Vastailin, että en nyt ainakaan tiedä, että narskuttaisin. Juteltiin siinä ja tajusin, että itseasiassa aamuisin minulla on aika usein pieni päänsärky. Hammaslääkäri oli nähnyt hampaiden kiilteessä kulumia, jotka viittasivat narskutukseen tai hampaiden yhteen puremiseen. Lääkäri ehdotti purentakiskon tekoa, joka siellä yksityisellä olisi tullut maksamaan noin 500 euroa. Sanoin harkitsevani asiaa. Varasin ajan julkisen puolen hammaslääkärille, jonne pääsin suhteellisen pian. Siellä sainkin arvioksi, että kuluma voisi johtua jostain muusta, sillä kiilteessä on pientä vauriota joka puolella hampaita. Päänsäryt olivat helpottaneet ja jätettiin asia odottelemaan. 

Syksyn mittaan heräsin taas kirjaimellisesti useita kertoja viikossa siihen tunteeseen, että leukani on kuin salitreenin jäljiltä. Sitä särkee ja pakottaa. Aloin huomata keskellä yötäkin, että puren hampaita todella kovaa yhteen. Varasin uuden ajan hammaslääkäriin, jota sain muutamat kuukaudet odotella. Tuomio oli selvä; sekä hampaissa, poskissa että kielessä näkyy, että puren öisin hampaita yhteen. Kiskot tulille. 

Mitä on bruksismi ja mitä haittaa siitä on? 


Bruksismilla tarkoitetaan hampaiden narskuttelua tai tarpeetonta yhteen puremista. Sen perimmäisestä syystä ei ole yksimielisyyttä eikä siten sen syihin kohdistuvaa tehokasta hoitoa ole vielä onnistuttu kehittämään. Bruksismia esiintyy sekä nukkuessa että hereillä ollessa ja siitä kärsii huomattavan suuri osa ihmisistä. Kyselyiden mukaan joka neljäs tai viides ilmoittaa olevansa tietoinen bruksismistaan, mutta tarkoissa tutkimuksissa merkkejä bruksismista havaitaan yli puolella väestöstä.

Öinen narskuttelu voi tietenkin herättää ikävästi vieressä nukkujan, mutta yleensä bruksismi on äänetöntä ja haitat kohdistuvat ihan omaan päähän. Tavallisia oireita ovat päänsärky, kasvokivut, leuan naksahtelu tai rahina, korvien tukkoisuus tai hampaiden aristaminen. Ihmisen puruvoima on valtavan suuri ja pahimmillaan se voi jopa murtaa hampaita. 


Apua purentakiskosta


Bruksismin hoitoon on erilaisia keinoja, mutta tavallisimmat kaksi lienevät purentakisko - ja stressin vähentäminen. Juttelin hammaslääkärin kanssa aiheesta ja hän sanoi, että kiskoja valmistetaan tällä hetkellä valtavan paljon. Purentaan liittyvät haitalliset oireet ovat lisääntyneet ja veikkasimme molemmat syyksi hektistä ja stressaavaa elämäntyyliä. Koska stressin vähentäminen on helpommin sanottu kuin tehty (eikä sekään nyt satavarmasti oiretta pois vie), kannattaa hampaiden suojaksi hankkia tällainen purentakisko. Tutkimustulokset ovat hieman ristiriitaisia kiskon varsinaisesta hyödystä bruksismiin, mutta ainakin se suojaa hampaita ja niiden kiillettä. Itselläni tuo kisko on sen mallinen, että se myös jättää leukanivelen vähän väljemmin auki, vaikka purisinkin hampaita kisko suussa. Näin leuan nivel ja lihakset eivät joutuisi ihan niin kovan rasituksen alle. 

Kiskon tekeminen oli näin potilaan näkökulmasta helppoa. Yksi käynti, jolloin otettiin hampaista muotit. Toinen käynti kahden viikon päästä, jolloin valmista kiskoa sovitettiin ja se viimeisteltiin hiomalla pikkutarkasti purennan mukaan sieltä täältä. Julkisella puolella hintaa tälle koko jutulle tuli noin 250 euroa. 


Fiilikset ensimmäisten käyttökertojen jälkeen 


Pakko sanoa, että hieman järkytyin alkuun kiskon koosta. Se ei ole vain hento suoja hampaiden päällä, vaan tuntuu aluksi aikamoiselta möhkäleeltä suussa. Olikin hyvä vinkki totutella kiskon käyttöön päiväsaikaan, niin että suun aistireseptorit hieman tottuisivat siihen. Ensimmäinen yö meni huonosti nukkuen suu ammollaan. Nielaiseminenkin on kiskon kanssa alkuun hankalaa. Puhumattakaan puhumisesta, siitä saikin hyvät naurut aikaan. "Hoikko haikkaa keikkiöhhä waok hoih?"

Suu kuitenkin tottuu ja mieli tietysti tykkää siitä, kun tuntee, että hampaat ovat turvassa. Ihan joka yö en nyt kiskoa ole vielä käyttänyt, mutta lisään koko ajan käyttökertoja. Edelleen tunnen päivisin, että leuan lihakset ovat kireät ja samaa on vuoden verran sanonut hierojanikin. Jospa tämän kiskon käytön myötä rentoutuisivat nuo lihakset sekä sen myötä hieman koko akka, hihi. 


Löytyykö täältä muita palikka suussa nukkujia?



Lähteenä käytetty: https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2006/6/duo95601

Suunto 3 Fitness - urheilukello, joka pitää huolta sinusta

17.5.2019

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: SUUNTO

Kysyin maanantaina pihalla naapureilta, että onko moni menossa sinne yhtiökokoukseen. Sain vastaukseksi pitkän hiljaisuuden ja hitaasti lausutun "Se oli kolme viikkoa sitten". No miten tämä nyt sitten liittyy urheilukelloon? Malttakaa, niin kerron.

Kun liikaa on liikaa


Aika moni teistäkin lukijoista elää niitä ruuhkavuosia tai muuten vaan kiireistä ajanjaksoa elämässä. On työ tai jopa työt, harrastuksia, lapset, kodinhoito, ruuanlaitot, kaupassakäynnit, sairastelut... itse olen aina tiennyt olevani hieman stressaantuvaa sorttia ja kannan huolta milloin mistäkin. Tästä pääsemme takaisin tuohon hetkeen taloyhtiön pihalla. Olin unohtanut kokouksen. En väitä, ettäkö juuri minulla olisi keskivertoa enemmän kuormitusta elämässä, mutta tiedostan sen itsekin, että päässäni surraa vähän liikaa kaikki mitä pitäisi tehdä ja pitäisi olla ja pitäisi muistaa. Niin, että välillä jotain unohtuu.

Sain noin kuukausi sitten testiin tämän jo kauan himoitsemani Suunnon 3 Fitness -urheilukellon. Sanoohan sen nimikin, kello on urheilijan paras kaveri, koska se auttaa mittaamaan kuormitusta treenin aikana, sinne voi kirjata omat harjoituksensa ja tekeepä se sinulle ihan suunnitelmankin tulevia treenejä varten. Ihanaa, motivoivaa ja hauskaa. Mutta kello on muutakin.


Sitä saa mitä tilaa mittaa


Hauska pieni yksityiskohta on muuten se, että tein oman graduni vuonna 2006 Firstbeatille. Teknologia, jota Suunto on jo tuolta asti käyttänyt kelloissaan. Mittaaminen on kehittynyt näiden vuosien aikana valtavasti. Sykevälivaihtelun seurannalla saadaan dataa siitä, miten palaudumme ja mittaaminen onnistuu kätevästi ranteesta ilman sykevyötä. Suunto 3 Fitness ei siis ole kello vain urheiluun, vaan se on pieni mukana kulkeva kaveri, joka muistuttaa sinua pitämään huolta itsestäsi.

Useimmat meistä toimivat niin, että alkavat panostaa niihin asioihin, joita mitataan tai joista meitä palkitaan. Suunto 3 Fitnessin avulla pystytään mittaamaan stressitasoa, palautumista, voimavaroja sekä unen määrää ja laatua. Ja näin se vaan kuulkaa menee, että kun yhtäkkiä alat nähdä sen, miten vähän nukut ja miten vähän otat aikaa levolle, niin ainakin itse hieman kilpailuhenkisenä nämä asiat alkavat kiinnostaa. Vielä kun samalla on kyse omasta hyvinvoinnista. 



Katse kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin


Olen nyt ottanut itseäni niskasta kiinni treenin ja ruokavalion suhteen. On tosi kiva kirjata treenit Suuntoon ja nähdä, että on saanut viikon tavoitteet täyteen. Kellosta löytyy ihanan monipuolisesti lajeja purjehtimisesta kiipeilyyn ja cheerleadingiin. Liikkumisesta tulee hyvä olo ja haluan ehdottomasti jatkaa tällä linjalla, että tavoitteeni on treenata neljästä viiteen tuntia viikossa. Samaan aikaan kun fokukseni on tosiaan nyt ollut treenissä, olen laiminlyönyt rentoutumista ja venyttelyä. Myös syvän unen määrä yöllä on verrattain pieni. 

Voimavaroja eniten arjessa näyttää kuluttavan.. anteeksi nyt vaan työnantajani - töissä olo. Selitän tätä hieman. Kehomme on paikallaan kahdeksan tuntia putkeen, mutta mieli surraa milloin missäkin kiireellisissä tehtävissä - ja otammeko kesken päivän niitä taukoja mielen ja kehon virkistäytymiseen? Voimavaroja saisi reippaasti lisää, kun kesken päivän pari kertaa liikuttaisi itseään. Moni haluaa pitkän istumisen jälkeen venytellä itseään, mutta hyödyllisempää lihaksille ja verenkierrolle sekä aineenvaihdunnalle olisi liikuttaa itseään. Pyörittää hartioita ja käsiä, tehdä vaikka muutama askelkyykky tai käydä viiden minuutin reipas kävely pihalla. Keho saa liikettä ja mieli pienen breikin. 

Mitä tulee uneen, niin melkein naurattaa, kuinka helppo olen. Olen nyt laittanut Suuntoon nukkumaanmenoajaksi kello 22 ja oikeasti heti kun kello menee yli kymmenen, alan ajatella, että kellon mielestä mun pitäisi olla jo nukkumassa - ja menen kiltisti sänkyyn. Herätys kun meidän perhessä pienen kovaäänisen maailmanvaltiaan toimesta on viimeistään kuudelta. Jo lyhyessä ajassa näkyy positiivisia tuloksia unen laadussa ja voimavaroissa. Ja ehkä jatkossa muistan paremmin kaikki omat ja perheenjäsenten asiat :)



Pienenä bonuksena Suunto 3 Fitnessissä on ulkonäkö. Okei okei, myönnetään, aika iso bonus. Kello on tosi kaunis ja hämmentävän kevyt. Tämä onkin loistojuttu, sillä kelloa tosiaan on tarkoitus pitää lähes aina kädessä. Nukkuessa, töissä ja treenatessa. Jopa uidessa. Mitä enemmän käytät, sitä paremmin ja tarkempaa dataa saat. 

Voin testikäytön perusteella suositella kelloa oikein lämpimästi sekä treenikaveriksi, mutta erityisesti kaveriksi, joka muistuttaa sinua pitämään huolta itsestäsi 💛



Jokakeväinen rutistus - tällä kertaa extra-haasteella

11.5.2019


Viime viikot ovat olleet niin hektisiä, että oikeasti tajusin jääväni viikoksi lasten kanssa yksin vasta perjantaina kello 17:30, kun ajoimme papan lentokentälle. Tuli yhtäkkiä kamala huoli siitä, miten me pärjätään jos jotain yllättävää käy. Entä miten turvallista oikeasti meidän rakkaan on matkustaa Israeliin? Entä jos siellä käy jotain. Ja tietenkin se pahin ajatusmörkö: entä jos hän ei tulekaan takaisin. Siinäpä se sitten meni äänettömästi auton ratissa itkien tuo kymmenen minuutin matka. Sanoimme heipat ja keräsin ääneeni kaiken vakuuttavuuden ja pirteyden jutellessani lapsille, että me pärjätään kyllä hienosti ja viikon päästä papa tulee jo kotiin. Lisäsin kyllä, että mamaa vähän itketti kun tietenkin harmittaa, että papa lähtee työmatkalle, mutta että ei meillä ole mitään hätää. Katsokaas pojat, tuolla on rakennustyömaa. 

Perjantai ja lauantai


Meille oli onneksi kertynyt ja olin itse kerännyt ohjelmaa tuoksi ajaksi, joten alku näytti lähtevän käyntiin ihan mukavasti. Ystäväni Elina tuli käymään heti perjantaina illalla ja lauantaina illalla oli puolestaan poikien serkkujen yhteissynttärit. Väsymys kyllä painoi jo tuossa kohtaa hieman, sillä en saanut ensin yksin unta ja sitten Luka heräsi kahdesti yöllä yskimään. Ja aamulla tietenkin viiden jälkeen herätys. 


Sunnuntai ja maanantai


Todellinen haaste tuli kuitenkin kylään sunnuntaina ja maanantaina. Yöt muuttuivat vaan huonommiksi. Luka yski läpi yön niin, että nukuin ehkä 2-3 tuntia per yö. Senkin pätkissä. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä varasin ajan aamulle Pikkujättiin tämän piinaavan yöyskän takia. Saimme Lukalle testiin astmalääkkeen hetkeksi, josko se auttaisi. Noin pieneltä kun astmaa ei varsinaisesti voi testata. Seuraava yö meni hieman paremmin ja jaksoin valvomiset sillä voimalla, että olin suurella hartaudella säästänyt maanantaille yhden vapaapäivän. Saisin siis pojat hoitoon ja voisin NUKKUA. Tarvitsin kipeästi unta, sillä pinna oli kireällä ja valvomisesta johtuen en luottanut itseeni liiemmin esimerkiksi auton ratissa. Ja arvaatteko mitä kävi? 

Luka heräsi 38.1 asteen kuumeessa. Voin sanoa, etten ollut kovin esimerkillinen äiti, kun rojahdin parkumaan lattialle tätä kamalan huonoa tuuria. Onneksi lasten kanssa ei kuitenkaan voi liiaksi jäädä suremaan (vaikka voin sanoa, että otti päähän!) vaan aamupalat pöytään ja Nooa viemään hoitoon. Tiesin saavani nukkua ainakin Lukan päikkäriajan, jos se vain olisi yskimättä viiden minuutin välein. 

Samaan aikaan äitini onneksi oli jo matkalla Joensuusta tänne meille. Vaikka hän ei oman terveytensä puolesta pysty lasten kanssa touhuamaan ja olemaan avuksi niin paljon kuin haluaisi, on apu silti arvokasta. Seuraava yö meni jo vähän paremmin ja Lukan kuume jäi sitten tuollaiseksi kummalliseksi kuumepiikiksi. Aika pirullisen hyvin vaan valitsi ajankohdan. 


Keskiviikko, torstai ja perjantai


Keskiviikkona sitten pääsin jo töihinkin. Torstaina Kata kävi hakemassa pojat päiväkodista, etten jäisi töistä niin paljon miinukselle. Eilen viimein saimme papan takaisin kotiin ja voi että mikä helpotuksen tunne. Tajusin kaiken stressin määrän vasta kun eilen illalla kävelin yksin lähikauppaan ja oli tuntui niin huojentuneelta. On se vaan niin iso juttu, että pienten lasten perheessä on kaksi aikuista jakamaan vastuuta ja pyörittämään arkea. Nyt odotan jo innolla ensi viikkoa, joka on Ihan Tavallinen Viikko. Itse pääsen pitkästä aikaa salille treenaamaan ja tämä (köhöm) kahdeksi päiväksi venynyt herkkupäivä on ohi ja palaan taas Fit Farmin valmennuksessa perusjuttujen ääreen. 


Otimme muuten tavaksi poikien kanssa aina iltaisin raivata lelut ja itse siivosin keittiön jokaisen ruokailun tai ruuanlaiton jälkeen. Tämä oli hyvä tapa pitää koti kunnossa, sillä millekään isomme siivousoperaatiolle ei kyllä olisi ollutkaan aikaa. Itse laittelin iltaisin aina valmiiksi poikien ulkovaatteet, aamupala-astiat - ja sen jälkeen vain rojahdin sohvalle hetkeksi katsomaan Sillä Silmällä, ennen kuin kävin joka ilta yhdeksän jälkeen heti nukkumaan. 

Millaisia pätkiä te muut olette olleet lapsen/lasten kanssa yksin? Etenkin vauvojen tai taaperoiden, jotka vielä valvottavat öisin. 


Kevät tuli kotiin - kestävällä tavalla

3.5.2019

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: SPR KONTTI

Iskeekö muillekin keväisin into sisustaa kotia? Meillä kotona yksi seinä vaihtoi väriä ja pientä uutta sisustukseen on kantautunut pitkin kevättä - erityisesti yhdestä suosikkikaupastani. Se on nimeltään Kontti. Juu, juuri se SPR:n Kontti. Sattuu sijaitsemaan ihan lähellä meitä ja sinne on aina yhtä hauska mennä kiertelemään ja tekemään löytöjä. Etenkin tämä Vantaan Kontti on tosi iso myymälä ja siellä on ison vaateosaston lisäksi runsaasti huonekaluja, kirjoja, urheiluvälineitä, astioita... you name it. 

Tarvitsetko oikeasti uutta? 


Kannustan kaikkia miettimään hankintojen suhteen ihan ensin, voisiko ostoksen tehdä käytettynä. Maailma on kirjaimellisesti pullollaan tavaraa ja aika harvoin on perusteltua hankkia ihan uutta. Käytetyn etsimiseen pitää nähdä vähän enemmän vaivaa, mutta se palkitsee ihan eri tavalla, kuin pikainen reissu sinikeltaiseen tavarataloon. Löytämisen ilo sekä tieto siitä, että teki ympäristön kannalta järkevän valinnan. 


Tässä meidän ihanassa vappupöydässä tarjoitin on Kontista ja löytyi hintaan 16 euroa. Kunto aivan uutta vastaava. Kuohuviinilasit meiltä puuttui ja niitähän oli siellä tarjolla vaikka minkälaisia. Ostin nämä neljä lasia ja olisinkohan maksanut neljä euroa niistä yhteensä. Tuolin päällä näkyvä kesäviltti on muuten myös Kontista. Se on ihan uusi, vielä oli Hemtexin laputkin siinä kiinni. Tosi ihana kevyt viltti kesäiltoihin ja sopii hyvin siihen vanhan roosan sävyyn, jota koetan salaa aina vähän ujuttaa sisustukseen. 

"Uutta" uutta poikien huoneisiin




Luka siirtyi pari viikkoa sitten nukkumaan yksin omassa huoneessaan ja sai siis ihan ensimmäistä kertaa Oman Huoneen. Hauskasti kaikki huoneen värit osuivat helposti yhteen, eikä varsinaista sisustamista tarvinnut paljoakaan tehdä. Tuo pulpetti on käytettynä ostettu ja muistattekin ehkä sen tuunaamisen? Sänky on asuinalueemme kirppisryhmästä ja matto myös kierrätyskeskuksesta ostettu. Uusin tulokas huoneeseen on tämä keinunorsu. En voinut vastustaa! Luka rakastaa norsuja ja pupuja sekä haluaa aina mennä "ihhahhaa" milloin milläkin "hevosella". Olisitte siis nähneet pienen pojan silmät, kun alkuviikosta kannoin tämän norsun kotiin. Halusin ostaa Lukalle jotain ja pienen krääsälelun sijaan tuntui paljon järkevämmältä ostaa tämmöinen isompi juttu, josta ehkä saa muutaman euron vielä eteenpäin myydessäkin.  



Nooan huone alkaa olla jo isompien poikien huone työpöytineen ja kaikkineen. Nooan uusin kiinnostuksen kohde on dinosaurukset, joten mahtava löytö oli tämä dinosaurus-tietokirja. Samalla tein myös omaa sydäntä äärimmäisen kovasti lämmittävän löydön. Oma suosikkisatukirjani lapsuudesta! Lähes tuli tippa silmään, kun selasin läpi satuja, joita oma äitini on minulle pienenä lukenut. Aivan ihanaa, että saan nyt lukea näitä samoja satuja Nooalle. Jos hän siis dinosaurusten opiskelulta malttaa mitään satuja kuunnella. Tuo kuvassa vähän näkyvä tuoli on muuten myös ostos Kontista jo useamman vuoden takaa. Ostin hailakan puunvärisen tuolin ja maalasin sen mustaksi. On palvellut oikein hyvin Nooan tuolina ja meneekin siinä käytössä vielä hyvin kouluikään saakka, jolloin ehkä panostamme hieman enemmän istumismukavuuteen. Siitä tuoli siirtyy silloin Lukalle. Ja onpa tuo kynäpurkki muuten myös "konttilöytö". Vähän olisin halunnut sen itselleni töihin, mutta...

Miten Kontti toimii ja missä niitä on? 


Moni on miettinyt sitä, minne omat käytetyt tavaransa antaa, ellei saa niitä myytyä. Mielestäni varmin ja paras vaihtoehto jo vuosikausia on ollut Kontti. Kontti on kierrätystavaratalo, jossa myydään lahjoitettuja vaatteita, tavaroita ja huonekaluja. Kontin tekemästä tuloksesta 2/3 jaetaan auttamistoimintaan Suomessa ja 1/3 katastrofirahastoon. Esimerkiksi vuonna 2017 Kontti tuotti huikeat 4,3 miljoonaa euroa Punaisen Ristin avustustyöhön. Ja kun SPR toimittaa apua maailman kriisialueille, suuri osa vaateavusta on Konttiin lahjoitettuja vaatteita. Tiedättekin, että olin aiemmin järjestössä töissä ja edelleen sydäntäni lähellä on maailman epätasa-arvoisuuden tasaaminen.


Kontteja löytyy pääkaupunkiseudulta kolme, Helsingin Itäkeskuksesta, Vantaan Tammistosta sekä Espoosta. Täältä löydät listan muun Suomen Konteista. Ja hei mikä vielä pitää muistaa mainita, on mahtava noutopalvelu huonekaluille. Kontti noutaa huonekaluja ilmaiseksi Helsingin, Vantaan, Tuusulan, Keravan ja Järvenpään alueilta. Muiden alueiden noudoista sovitaan tapauskohtaisesti. 

Jos et vielä ole vakioasiakas, suosittelen lämpimästi tekemään pyörähdyksen johonkin Kontin tavarataloon. Vie kotoa pois ylimääräistä ja tee löytöjä, joista tulee niin monella tavalla hyvä mieli 💜

Tarvitsevatko lapset lomamatkoja?

30.4.2019


Arvatkaas mitä me teimme tuossa hetki sitten? Varattiin meidän porukalle lomamatka! Edellisen kerran ollaankin oltu reissussa vuonna 2015, Barcelonassa, josta nämä kuvatkin ovat. Jos tuo reissu kiinnostaa, niin tässä linkki postaukseen meidän Barcelonan matkasta. 

Ihan liian usein meidän perhe ei siis reissaa. Ollaan käyty tuon kesän jälkeen kerran Tukhomassa kolmihenkisenä perheenä, mutta sekin oli osaksi työreissu. Suurin syy siihen, miksi emme ole reissuja tehneet, on raha. 

Kun yhdestä lentolipusta tuli neljä


Olin ennen lapsia aika kova tyttö reissaamaan. Saatoin käydä ulkomailla neljästä viiteen kertaa vuodessa, josta osa toki työmatkoja, mutta osa myös pitkiä reissuja kauemmas, kuten Malesiaan, Japaniin tai USA:han. Olin hyväpalkkaisessa työssä ja sinkkutyttö (tai korkeintaan seurusteleva), joten reissaaminen oli todella osa minua. Rakastin lähteä reissuun yksinkin, jolloin sai kunnolla heittäytyä paikalliseen arkeen ja kulttuuriin. 

Nyt meitä on neljä. Jos olen ihan rehellinen, niin en ymmärrä, miten jotkut perheet käyvät joka vuosi (tai jopa useamman kerran vuodessa!) lomamatkalla perheen kanssa. No, jokaisella on varmasti omat järjestelynsä, mutta kyllähän tuosta on helppo tulla kateelliseksi. Lomamatka on  kuitenkin niin ainutlaatuinen tapa päästä irti arjesta ja rentoutua hieman. Voin vaan sanoa, että kun iskimme luottokortille neljän hengen lentoliput, niin ei tarvitse ihan heti taas ajatella reissuja. 


Tarvitsevatko lapset lomamatkoja? 


Mutta niin, tarvitsevatko lomamatkoja aikuiset vai lapset? Monet, varsinkin nuoret ja varsinkin vain yhden lapsen vanhemmat, ajattelevat matkustelun olevan ainutlaatuinen tapa antaa lapselle elämyksiä ja muistoja koko loppuiäksi. Kasvattaa hänestä maailmankansalaista ja avartaa näkemyksiä. Aivan varmasti tämä pitää paikkansa. Etenkin, jos sijoituksen tekee vähän muuhun, kuin valmiiksi paketoituun kanariffan lomaan. Väitän, että lomamatkaa ensisijaisesti tarvitsevat kuitenkin vanhemmat. Loma on aina lomaa, mutta piru vie kun kotona on aina se sama pyykkivuori, ulkona se sama leikkipaikka vuoden ympäri, kauppareissu suuntautuu joka viikko samaan Prismaan ja hoidettavien asioiden lista ulottuu kotoa sinne Prisman ovelle asti. Maiseman vaihto toimii niin älyttömän hyvin siihen, että pystyy hetkeksi jättämään ne arjen paineet ja rutiinit taakse. Hetken aikaa olla oikeasti läsnä perheelle ja nauttia hetkestä. 

Ei ne lapset niitä reissuja varsinaisesti tarvitse. He tarvitsevat turvallista arkea ja perhettään. Päivähoidosta on tietysti hyvä pyrkiä pitämään kesällä lomaa, jotta pieni saa oman irtaantumisen "työpaikkaansa", mutta aivan yhtä elämyksellisen ja silmiä avartavan loman voi järjestää kotoa käsin. Reissuja voi tehdä myös edullisesti ja lähelle. Ja hyvänä esimerkkinä se, kun Nooan ekalla reissulla Korkeasaareen parasta olivat kaivon kannet. Että elämykset voivat pienille löytyä yllättävistäkin paikoista. 


Minne nyt suuntaamme? 


Näin neljän vuoden jälkeen on kuitenkin tullut aika meidän perheen lähteä lomamatkalle. Me suuntaamme Hollantiin. Hauska "sattuma", että menemme käymään saman perheen luona, jonka kanssa olimme tuolla Barcelonassa neljä vuotta sitten. Tässä välissä perheisiin on tullut yksi lapsi lisää kullekin ja tuo ystäväperhe on muuttanut Hollantiin. Olinkin siellä yksin käymässä viime syksynä. Nyt he ovat siellä muuttaneet upeaan isoon uuteen kotiin, jonne mahtuu vaikka kokonainen perhe kerralla kylään. Ja mehän tartuimme heti tilaisuuteen. 

Tässä reissussa on monta hyvää puolta. Lennot ovat suhteellisen lyhyet, pääsen näkemään rakasta ystävääni, lapsille on paljon seuraa - ja tietysti majoitus on meille ilmainen. Lennämme Amsterdamiin, mutta asumme siellä Purmerendissa, joka on ihana, idyllinen kylä noin 20 kilometrin päässä Amsterdamista. Aivan täydellinen paikka siis olla lasten kanssa. 


Eniten odotan kuitenkin breikkiä arkeen. Tällä hetkellä olo on aika kuormittunut työvelvotteiden, taaperon uhman, viisivuotiaan juttujen sekä itse kalenteriin haalittujen blogijuttujen ja treenien kanssa. Kotona todellakin on jatkuvasti enemmän tekemistä, kuin aikaa. Ja sama toistuu töissä. Teemme todella vähän perheenä mitään ja myönnän, että itse olen tosi huono elämään hetkessä, ennenkuin keittiö on siivottu ja pyykit laitettu. Tämä viikon reissu toivottavasti antaa sen mitä siltä eniten odotan. Hetkessä elämistä ja elämästä nauttimista. Reissu kahden pienen kanssa tuo varmasti tullessaan monta yllättävää käännettä, mutta ainakin olemme siellä kaikki yhdessä.  Ja Hollannista saa maailman parhaita kakkuja sekä vohveleita. Slurps. 

Mitä mieltä sinä olet, tarvitsevatko lapset lomareissuja? 


UHMA!

25.4.2019


Katsoin kerran kellosta. Olimme olleet kotona neljä minuuttia ja siihen olisi sisältynyt kolmet raivarit. Jollain on uhmaikä. Tahtoikä. Se-todella-rasittava-vaihe-elämässä. Vanhemmille ainakin. 

Mistä puusta tämä omena putosi? 


Olemme monesti miettineet, mistä ihmeestä Luka on saanut geeninsä. Minä ja mies kun ollaan kuitenkin suhteellisen rauhallisia. Ei meitä ainakaan räiskyviksi ja rämäpäisiksi voi mitenkään kuvailla. Lukaa sen sijaan voi. Ja määrätietoiseksi ja itsepäiseksi. Ihan erilainen uhmaaja, kuin veljensä. Aina sitä kompastuu siihen, että jotenkin olettaa toisen lapsen kulkevan samoja polkuja, kuin ensimmäinen - vaan harvemmin se kai niin menee. Luka tekee kaiken sen, mitä Nopsu ei koskaan olisi uskaltanut. Kiipeää pöydälle, avaa jääkaapin ja ottaa syömistä, kaataa kaurahiutaleet lattialle, pesee omatoimisesti vessaharjalla vessaa (seiniä ja lattioita), piirtää pöytään... lista on pitkä! 

On siis selvä, että Lukaa myös joutuu aika usein kieltämään. Lisäksi hän on melko fyysinen eli olemme kaikki, etenkin minä ja Nooa, saaneet osaksemme aika kovakouraista raapimista sekä puremista. Minulle taisi jäädä pysyvästi arpi poskeen eräästä syvemmästä naarmusta. Toistan siis itseäni sanoessani, että kieltämistä joutuu tekemään usein. Ja sekös pientä uhmatiikeriä raivostuttaa. Kädet heitetään parkuvalle naamalle ja jos se ei riitä, mätkähdetään lattialle huutamaan. Siinä samassa ehkä vielä oma pää lyödään lattiaan, jolloin pitää parkua entistä kovempaa. 

Ihana kamala isoveli


Pojat ovat mahtava kaksikko. Mutta silti niin niin niin usein toistensa kimpussa. Ei ne varsinaisesti tappele, mutta ärsyttävät jatkuvasti tahallaan toinen toisiaan. Aivan sama kumpi ottaa ensin aivan sama minkä lelun, niin toisen on SAATAVA se. Heti. Jos Nopsu rakentaa tornin, pitää Lukan rikkoa se. Nopsu koettaa tehdä pöydän ääressä matikantehtäviä (jep, hän rakastaa matematiikkaa), niin Lukan on pakko saada juuri sen kynä Nooan kädestä. Ja näin taas kymmenettä kertaa parkuvat molemmat. 

Olikin aika paljon helpompaa handlata kotona yksi uhmaikäinen ilman isosisarusta. Koen näitä äitiyden perus tuskia siinä, kun aina tuntee tekevänsä väärin. Jos kiellät isompaa ja sanot, että pitää ymmärtää, että toinen on vielä pieni - alkaa hän itkemään ja tunnet syyllisyyttä siitä, että eihän viisivuotiaan nyt tarvitse vielä näin paljon venyä. Jos taas kiellät taaperoa (ja hän alkaa huutamaan), tunnet syyllisyyttä siitä, että hän joutuu rajaamaan niin paljon tekemisiään isoveljen takia. Ei isoveljellä ollut mitään tällaista, kun oli taapero. 

Mutta on näillä sitten kuitenkin ne hetkensä, kun osoitetaan, että oma veli on maailman paras asia. Aamuisin pojat aina halaavat, kun näkevät toisensa. Samoin nukkumaan mennessä. Monesti potalle käyttämään kelpaa vain Nooa ja siellä ne söpösti istuvat vessassa molemmat ja tuijottavat toisiaan. Luka pitää huolta, että päiväkodista muistetaan ottaa mukaan Nooan pehmolelu ja Nopsu katsoo aina pihalla, missä Luka on.

Mitä muuta kuuluu Lukalle? 


Onneksi elämä ei ihan pelkkää uhmaa ole. Nyt pääsiäisen vapaapäivät selvästi teki pojalle hyvää. Eihän me varmaan hänen syntymänsä jälkeen olla oltu näin montaa päivää kaikki kotona putkeen. Kiukkua on ollut huomattavasti vähemmän ilmassa ja olemme saaneet iloita puheen kehittymisestä. Mahtavaa, kun alkaa noita sanoja löytymään ja välillä hän tyytyväisenä papattaa omia juttujaan vain laittamalla tuttuja sanoja peräkkäin. Tänään hän on illan hokenut "pikkukala, pikkukala, pikkukala". 

Liikkumaan Luka tosiaan on taitava ja kiipeää minne vain. Juoksee myös isoveljen kanssa kovaa vauhtia ja on taitava potkimaan ja heittämään palloa. Veikkaankin jotain urheiluharrastusta tälle pikkutiikerille. Hauskaa on se, että hän kutsuu itseään ponnekkaasti nimellä "Kuka!". Tätä kuullaan sata kertaa päivässä, kun kaikki pitäisi saada tehdä itse, eli "Kuka, Kuka!!". Myös jos vaikka huudan, että tulisko Luka mun kanssa kylpyyn, huutaa hän alakerrasta takaisin "Kuka!", johon aina pakko nauraen vastata, että "No, sinä!!". 

Yhtenä aamuna papa haki Lukan pinniksestä ja toi mun päälle löhöilemään. Mikään läheisyydestä tykkäävä löhöilijä tämä poika ei todellakaan ole. Hän muutaman sekunnin siinä muka-unisena söpösti pää kaulaani vasten - kunnes kurkkasi kirkkain silmin minua ja huusi "Pöö!". Niin lukamaista 💚


Tällaista elämää meillä täällä uhmiksen kanssa. 
Onneksi kesällä tulee jo kaksi vuotta täyteen ja sitten mennään sitä kovasti odottamaani kolmosta kohti. Aina pitää olla hetkestä kiitollinen, mutta odotan malttamattomana, että Lukakin alkaa jo olla tuon "tuhoa ja karkaa"-iän ohi, ja voimme tehdä paljon enemmän kivoja asioita perheenä. 

Millaisia uhmailijoita sieltä ruudun toiselta puolelta löytyy?



Here we go - Bikini Challenge!

17.4.2019

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: FITFARM

Kävin muutama kuukausi sitten kirjastossa ja nappasin sieltä mukaani kirjan aiheesta bikini fitness. Selailin sitä illalla ja mietin, miten tuollainen voisi olla hauska kokemus, jos olisi vähän sporttisempi ja vähän nuorempi. Ihan kisalavoille en tunne olevani tarpeeksi motivoitunut, vaikka ikä ei todellakaan ole mikään rajoite, mutta idea jäi hautumaan mieleeni. Miten voisin tavoitteellisesti treenata ja saada itseni hyvään kuntoon? 

Molemmilla äitiyslomilla olin aika kivassa kunnossa, sillä liikuin koko ajan ja se kompensoi hyvin satunnaisia herkutteluja. Nyt takana on aika stressaava talvi. Ensin yllättävä työnhaku äitiysloman päätteeksi, sitten uuden työn alku, poikien päivähoito, sairastelut... stressi on ollut päällä jatkuvasti ja minähän sitten osaan taltuttaa sitä stressiä suklaalla. Edelleen, on ihan ok joskus syödä vaikka kokonainen suklaalevy sohvalla istuen, mutta jos sen toteuttaa monta kertaa viikossa, alkaa se näkyä kropassa. Puhumattakaan siitä, mitä se tekee fiilikselle. Voin sanoa, ettei pidemmänpäälle ole lainkaan hauskaa, että oma paras tsemppari ja terapeutti on etunimeltään Fazerin ja sukunimeltään Sininen. 

Ja kun minä niin tiedän, miten mahtava olo on elää hoikassa, vahvassa ja notkeassa kropassa. Ja kun minä niin tiedän, että se on myös ihan mahdollista toteuttaa. Niin mitä tässä vielä odotellaan?



Omat vahvuudet (ja heikkoudet) fitnessvalmennukseen


Lähdin mitä suurimmalla innolla mukaan Fitfarmin valmennukseen, joka alkoi nyt maanantaina. Ilmoittauduin tähän jo kaksi kuukautta sitten, joten motivaatiota on todella ehditty kasvattamaan. Iän myötä sitä oppii tuntemaan itseään paremmin ja tiedänkin jo hieman omista vahvuuksista ja heikkouksista. Ehdoton vahvuus on se, että aidosti pidän liikunnasta ja tunnen oloni hyväksi sporttisessa kropassa. Motivaatio siis on kohdallaan ja korkea. Sekä salille että lenkille lähden (lähes) aina mielelläni. Tykkään myös projekteista, joten tällainen 10 viikon rutistus sopii mielelleni todella hyvin. 

Suurin heikkouteni liittyykin oikeastaan valmennuksen jälkeiseen aikaan. Pystyn kyllä vastustamaan herkkuja, kun olen tähän lähtenyt ja sitoutunut. Rehellisesti en usko tekeväni juuri yhtään "repsahdusta". Dieetin aikana kun pystyy kuitenkin välillä syömään proteiinijätskiä tai laittamaan suklaan makuista protskujauhetta puuroon. Pieniä herkkuja saa siis tällä tavalla ujutettua viikkoon. Suurin haaste tulee olemaan valmennuksen päätyttyä, kun taas saa syödä oman päänsä mukaan. Koetan tässä kymmenen viikon aikana panostaa myös tosi paljon henkisellä puolella sen miettimiseen, miten voisin palkita itseäni tai lohduttaa itseäni muuten kuin levyllisellä suklaata.


Miksi Fitfarm Bikini Challenge?


Muistetteko, kun viime keväänä karistin raskauskilot pois? Silloin käytin edellisenä syksynä ostamaani Fitfarmin Fit Mama -ruokavaliota (valmennus jäi syksyllä kesken), joka oli todella järkevä ja monipuolinen. Tämä herätti luottamuksen Fitfarmin asiantuntemukseen. Nyt kaipasin jälleen fiksua ruokavaliota sekä etenkin ohjattua treeniä. Eihän nettivalmennus ihan face-to-face -valmennusta korvaa, mutta en mitenkään saisi tähän elämäntilanteeseen mahdutettua jotain PT-tapaamisia tai toisaalta haluaisi niistä ihan niin kovia hintoja maksaakaan. 

Netissä tapahtuva valmennus istuu täydellisesti kiireiseen arkeen. Treenit voi laittaa kalenteriin sen mukaan, miten ne sinne parhaiten mahtuu ja tässä valmennuksessa voi jopa valita haluaako tehdä salitreenit vai kotitreenit. Mitä tulee ruokavalioon, niin aivan mahtavalla tavalla on otettu huomioon eri ruokavaliot. Voi valita maidotonta, gluteenitonta tai jopa vegaaniruokavalion. Voi siis heittää romukoppaan ne ajatukset siitä, että fitnessiä voisi harrastaa vain maitorahkan, kanan ja raejuuston voimin. 


Fiilikset ensimmäisten päivien jälkeen


Nyt takana on kaksi päivää valmennusta ja fiilis on todella hyvä! Olen ollut flunssassa ja muutenkin stressaavat pari viikkoa töissä meneillään, mutta siitä tulee kyllä todella voimakas fiilis, kun on ottanut itseään niskasta kiinni ja tietää panostavansa omaan hyvinvointiin. Olen myös aivan innoissani valmennukseen kuuluvasta tuesta netissä sekä upean aktiivisesta Facebook-ryhmästä, jossa on huikeat 854 jäsentä! 

Olen myös saanut ammattilaisen arvion siitä, millainen ruokavalio ja treeniohjelma minulle parhaiten sopisi. Ruokavaliossa syömistä on tarpeeksi, ainoastaan aamuisin herätessä on tosi nälkä ja tekeekin tiukkaa päästä Vantaalta Espooseen ennen kuin saa aamupalan eteensä. Treenissä toteutan nelijakoista saliohjelmaa, eli käyn salilla neljä kertaa viikossa treenaamassa eri lihasryhmiä. Eilen tein ekan salitreenin ja myönnettävä, että vähän meni vielä liikkeiden opetteluksi, mutta jo ensi viikolla varmasti saa enemmän tehoja irti, kun liikkeet ovat tulleet tutuiksi. 

Fiilis on siis todella kohdallaan ja uskon, että tämä kymmenen viikkoa tulee menemään nopeasti. Tiedän monta, jotka ovat jääneet valmennukseen koukuun - saa nähdä miten minulle käy :) Ruokiani en todellakaan aio jatkossa punnita ja haluan syödä samaa ruokaa muun perheen kanssa, mutta tavoitteellisempi treenaaminen voi hyvinkin olla "mun juttu". 


Jos sinäkin innostuit, niin tähän tällä viikolla alkaneeseen porukkaan mahtuu vielä hetken aikaa mukaan! Klikkaile itsesi tänne Fitfarmin sivulle, tutustu valmennukseen ja hyppää mukaan fitness-kelkkaan! 

Siellä on myös monia muita kivoja valmennuksia, joista löytyy sopivia niin tuoreille äideille kuin kunnon äijille myös. 

Mitäs sanot, laitetaanko matkan varrelta vähän kuulumisia vai postaanko vasta lopputulokset kesäkuun lopulla? 💪


Tauko arkeen Itämeren aalloilla

14.4.2019

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: SILJALINE

Pieni tauko hektiseen arkeen voi löytyä lähempää, kuin uskotkaan. Tukholman päiväristely oli jo kaksikymmentä vuotta sitten minun ja Katan suosikkijuttuja - ja nyt palasimme niihin tunnelmiin ja muistoihin hieman aikuistuneempina. Tiesittekin jo, että Pandamama-blogi palkittiin viime vuonna Vuoden Blogina Kaksplussan blogiverkostossa. Siitä palkinnoksi sain risteilylahjakortin ja nyt viimein pääsimme sen käyttämään. Papan sunnuntaityöputki päättyi vih-doin, joten lapsenvahti check, tytöt laivalle, check! 



Tällä kertaa saimme nauttia astetta paremmasta hytistä, sillä pääsimme majoittumaan De Luxe -hyttiin. Miellyttävä hytti tulikin tällä kertaa oikein kunnolla tarpeeseen, sillä minä onneton nappasin pojilla pyörineen flunssan ja sairastuin heti ensimmäisenä iltana! Luulin ensin, että reagoin vain siitepölyyn, mutta kunnon flunssahan sieltä tuli kylään. Ensimmäisenä iltana käytiin syömässä laivan Grill House -ravintolassa ja tax freen suklaiden kanssa palasimme hyttiin katsomaan Sohvaperunoita ja parantamaan maailmaa. Hauskaa, kun samalla laivalla itseasiassa oli neljä Sohvaperunaa! 

Tax freessa oli aivan super ihania kuohuviini- ja shampanjapulloja, joita teki mieli ostaa kunnon kottikärryllinen. Tarkoitus olikin käydä hamstraamassa niitä toisena iltana, mutta flunssa tosiaan kaatoi meikämamman petiin päivän Tuhkolmassa talsimisen jälkeen todella tehokkaasti. 




Laivalla meille oli varattu erikoisaamiainen, joka tarjoiltiin vähän rauhallisemmassa ravintolassa. Aivan ihanaa. Erityispisteet luomumehulle, kofeiinittomalle kahville ja taivaallisen hyville macaronseille. Ruuasta puheen ollen, jos suuntaat Tukholmaan, lupaa käydä lounaassa Holy Greens -ravintolassa! Nuo salaattiannokset ovat parhaita ikinä, lähellä tuotetut raakaaineet, sieltä saa tuorepuristettua mehua (tässä oli omenaa, appelsiinia, keltajuurta ja inkivääriä) ja annosten hinnat ovat todella kohtuulliset.

Toinen perinteinen "syömäkohde" on Gallerianin frozen yoghurt baari. Flunssaisena ja jäässä jätski tosin ei ehkä ollut fiksuin valinta, mutta ei aina jaksa olla fiksu. Shoppailuja tehtiin ihan reippaasti. Minä ostin Hollisterilta collegehousut sekä hupparin. And other storiesilta mukaan lähti kaksi söpöä kynsilakkaa sekä kaulakoru ja sormus. Kirjakaupasta ostin tosi ihanan sellaisen "työkirjan" nimeltään 100 saker som gör mig lycklig. Todella monessa kaupassa muuten Tukholmassa itsepalvelukassat. Ihan kirjakaupoista sisustuskauppoihin. Muina svenssoneina siellä kuulkaa jo yhdessä kaupassa opastin viereisiä tätejä käyttämään täkäläistä itsepalvelumaksua, vaikka juuri 15min sitten olin ekaa kertaa juuri sellaista päätelaitetta käyttänyt. 



Kuten jo aiemmin todettu, päivä puolikuntoisena särkylääkkeen voimin kylmässä Tukholmassa vei kaikki voimat ja toisena iltana jaksettiin vain syödä ja sen jälkeen majoittua lämpimään hyttiin herkkujen ja ison pinon naistenlehtiä kanssa. Lämmin suihku ja hauska hömppäleffa telkkarista. Hyvää yötä. Aamulla vielä runsas aamupala ja sitten halimaan omia poikia, jotka olivat tulleet ihanasti ihan terminaaliin asti vastaan. 

Huomenna alkaakin kovasti odottamani "uusi arki", josta pian lisää. Nyt kuitenkin lämmintä teetä, villasukat jalkaan ja ajoissa unille, jotta jaksaa lähteä huomenna töihin. Ihanaa, kun onkin edessä lyhyempi viikko pääsiäisen takia. 


Kiitos vielä kerran tästä hyvin tarpeeseen tulleesta breikistä ruuhkavuosiarkeen Siljaline ja blogikotini Kaksplus!

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan